Endurance Quest

Endurance Quest Tiimikuva [Kuva: Johanna Olli]

Duuniviikon päätteeksi kurvasimme kiireellä Vantaalta kohti Snappertunaa ja EQ:n kisakeskusta. Startti oli meidän osalta auki perjantai-aamuun asti. Juhan selkä oli naksahtanut jumiin viikko sitten, jonka seurauksena kisaa edeltävä viikko meni kävelyä opetellessa. Lääkärin määräys oli pysyä liikkeessä ja sitä noudattaen päätimme viimein lähteä kisaan. Epävarmuus kuitenkin toi hataruutta valmisteluihin ja pakattuna oli sitten vähän kaikkea, mutta mitään systemaattista kamavälppäystä ei tehty. Tämä tiesikin sitten pienimuotoista kaaosta ennen materiaalijakoa.

Raaseporin Linna [Kuva: Johanna Olli]

Kaiken kaaoksen keskeltä kuitenkin selvittiin starttiviivalle ja prologin kimppuun. Fiilis prologissa tosin oli yhtä, ellei jopa kaoottisempi kuin itse valmistelutkin ja tuloskin sen mukainen. Haettavana oli pitkä lista rasteja, yhdessä tai erikseen. Me haettiin rasteja sekä että: yhdessä ja pistoja erikseen. Tämä johti turhaan odotteluun, ja sekoiluun haettujen rastien osalta. Ei ehkä oltu viimeisiä, mutta ehdottomasti viimeisten joukossa, kun viimein startattiin pyöräosuudelle kohti melontaa. 

Kisakeskuksesta poistuttaessa pieneen mäkeen aloin vaihtamaan takavaihteita, mutta vaihtajaliipasin löi vaan tyhjää. Osuutta takana 100 m ja pysähdyttiin. Tutkittiin asiaa ja huomattiin, että vaijeri on katki. Pohdittiin siinä sitten aikamme todetaksemme, että asialle ei nyt vaan voi tehdä mitään. Ketju lepäsi takapakan pienimmällä kiekolla, siellä se oli ja pysyi. Edestä pystyi toisinaan vaihtamaan isoimman ja keskikiekon välillä. Pienin vaati jo enemmän kikkailua. Aargh... Ensimmäisellä rastilla yritimme epätoivoisena kuitenkin kikkailla fiksiä vaijeriin onnistumatta. Masentava matkamme jatkui, onneksi pyöräosuus oli lyhyt.

Vaihto [Kuva: Lilli Rantahakala]

Vain hetki melontaa nosti filiksen ja taas oli kivaa. Saaristossa, kun on niin käsittämättömän kaunista! Melonta kuitenkin katkesi jo alle kahden tunnin jälkeen coastaleering ja juoksu osuuksilla. Rokuan uimapatjajuoksujen jäljiltä päätimme tällä kertaa edetä coastaleeringin ylitykset uimalla. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, juoksua pusikoissa meinaana riitti. Ylitykset saarelta toiselle oli yhtä lukuunottamatta lyhyitä ja uinti tuntui kevyeltä.  Uiskentelu täysin tyynessä meressä hämärtyvässä kesäyössä oli jotenkin maaagista. Osuudella meni CP10-11 välillä saaret sekaisin aiheuttaen hetken hämmennystä, muuten homma eteni mukavasti.

Vaijeriliuku [Kuva: Sara Sainio]

Liivit kajakeille ja juoksuosuudelle. Alusta oli mukavaa juostavaa ja suunnistus pimeässä metsässä sujui. Kunnes saavuimme osuuden viimeiselle rastille... Siinä sitten haravoitiin jyrkännettä eestaas ja uudelleen. Otsalampulla yritettiin skannata rinnettä epätoivoisena, mutta rastia ei vaan löytynyt. Suuri ahdistus ja epätoivo. Vihdoin, yli puoli tuntia etsintöjen aloituksesta partioomme liittyi myös toinen sekapari ja yhdessä löysimme rastin. No, jospa melonta taas parantaisi haavat...

Ja parantaahan se. Öinen saaristomelonta täysin tyynellä merellä oli taianomainen. Ja itse melonta tuntui hyvältä. Parin tunnin melonnan jälkeen oli edessä taas lyhyt saarisuunnistus. Vaaleanpunaisena sarastavassa aamussa juostiin pitkin rantakallioita ja usvaisia kankaita. Satumaista.

Vaijeriliuku [Kuva: Sara Sainio]

Pieni melonta väliin ja viimeiselle coastaleering osuudelle. Yön pimeydessä uidessa vain tiesi, välillä haistoi, että meri on täynnä levää. Nyt levätilanteen vakavuuden näki, tunsi ja haistoi. Välillä kun nousi limaista kalliota ylös jokapaikasta roikkui levää. Yritti vaan muistaa pitää suunsa kiinni, ettei vahingossakaan hörppäisi sitä puuroa sisuksiinsa.

Parin tunnin loppumelonnan välissä päätettiin kantaa Strömsön saaren halki. Suunniteltu reitti näytti kuitenkin olevan täynnä mökkejä, joten päädyimme rantautumaan mutkan kautta yleiselle satamalle. Ei menny reitinvalinta niinku Strömsössä, ja lyhyen, mutta  tiukan taistelun jälkeen saatiin kuin saatiinkin paatti risukosta ja pusikosta takaisin vesille.

Finnfoam ylitys [Kuva: Poppis Suomela]

Koko yö merellä ja sitten alkoikin se henkilökohtainen painajainen: pyöräily vaihteettomalla. Asvaltilla ja kovalla hiekalla meni kohtuu ok. Poluille piti aina pysähtyä ja vaihtaa vaihde manuaalisesti. Ai, että otti päähän, raskaasti. Ylämäkiin sai runtata kaikilla voimillaan kuumenevassa päivässä.  Polkimia sai repiä seisaaltaan hampaat irvessä, nousukahvoja puristaen niin, että toinen rupesi jo pyörimään. Kivaa ei ajo ollut, mutta kun ei luovuttamaankaan suostu niin ajo jatkuu. Puren hammasta. Juhalla ei tässä vaiheessa ole paukkuja auttaa ja siinä se sitten sitkutti vieressä.

Onneksi raastava pyöräosuus oli lyhyt ja maustettu mahtavilla questeillä. Ensimäisenä pyörä katkesi vauhdikkaalla vaijeriliulla höystettyyn juoksuosuuteen. Tämän jälkeen yliteltiin vesistöä Finnfoamilla pyörän kanssa. Tässä yhteydessä tietenkin epäonnen maksimoimiseksi sain joukkohyökkäyksen maa-ampiaisilta. Nilkan siinä turvotessa polkeminen jatkui kohti kalliojyrkännettä: ylös jumaroiden ja alas laskeutumalla!  

Jumarointi [Kuva: Johanna Olli]

Vihdoin miljoonan kirosanan, ahdistuksen ja epätoivon jälkeen pääsimme normaalisti niin rakkaista  pyöristä eroon ja jopa minusta rullaluistelu tuntui mukavalta ajatukselta! Ympyrä reittiä lähdettiin vastakkaisiin suuntiin, Juha luisteli ensin. Kun  kohtasimme, oli Juhan vuoro juosta ja minä rullailin. Vielä maaliverkkojen yli, rasti tolpasta ja maalissa! Takana 130 km, 20 h 10 min mahtavia elämyksiä ja ahdistavaa epätoivoa.

3. Oxalis 1. AC Adventure 2. Avanti Adventure [Kuva: Lilli Rantahakala]

Eipä menny ihan putkeen tällä kertaa. Kuitenkin koko reitti läpi. Maaliin sekasarjan selkeänä kolmosena (20:10), edellinen reilusti ennen (18:12), ja seuraava selvästi jäljessä (21:42). Sekasarjan voiton vei AC Adventure (17:45). Nesteytys onnistui, eikä helle haitannut. Ei taaskaan rakkoja ja Juhan selkä kesti, ja kestää edelleen. Rata oli äärimmäisen kaunis ja meri taianomainen. Mielellään oltaisi melottu paljon pidempäänkin! Kiitokset ratamestarille upeasta reitistä ja vähintään yhtä iso kiitos kaikille kilpailun järjestämiseen osallistuneille!

Johanna

Tulokset

Lisää järjestäjän kuvia 

Lilli Rantahakalan kuvia

Kolmården Trail Marathon

Tuusulanjärven maratonin mentyä niin nappiin, innostuin etsimään juoksutapahtumia Ruotsin-kesälomamatkallemme. Sellainen löytyikin jogg.se-sivujen kautta. Maastomaraton Kolmårdenin lähettyvillä. Kyseessä oli perinteikäs juoksutapahtuma, jossa tänä vuonna oli uutuutena täysmittainen maraton. Luvassa oli 35,3 km polkua, 6,1 km hiekkatietä ja 0,8 km asvalttia.

Lomafiilistelyissä jäi valmistautuminen heikoksi koko juttuun, viimeinen kunnon lenkki tuli juostua Oulussa lähes 10 päivää ennen starttia. Kisaviikolla tuli verryteltyä puolen tunnin lenkkejä. Tavoitteena oli juosta reitti läpi, mitään aika- tai sijoitustavoitteita ei ollut.

Ilmottautuneita oli reilu 80. Startti oli klo 8:00 Kvarsebyn urheilukentällä. Tällä kertaa nostin aamun Levemir-annosta 8:sta 12:sta. Jalat tuntui hyviltä heti startista. Keli oli kuuma ja aurinkoinen.

Juoksin juomarepun kanssa. Reitillä oli huoltopisteet 11, 23 ja 35 km kohdalla. Juoksu lähti hyvin kulkemaan, metsässä ei ollut niin kuuma kuin aukealla. Polut olivat paikoitellen tosi teknisiä. Hiekkatieosuudet olivat tervetullutta vaihtelua. 11 km huollossa oli tarjolla ollut urheilujuoma loppunut, joten otin vettä pari mukia sisään ja yhden päähän! Seuraavalle huoltopisteeelle oli matkaa 12 km. Keli sen kuin kuumeni, fiilis oli edelleen hyvä. Toisellakin huoltopisteellä oli urheilujuoma loppu, joten sama tankkaus tässä kuin edellisessä. Mittailin sokerit, jotka näytti 5,7. Söin banaania ja jatkoin matkaa. Vesi jäi ikävästi loiskumaan mahaan, joten tiivistin juomista repusta, jotta sen saisi imeytymään.

Juoksu alkoi tuntumaan tahmealta, sykkeet nousi pienempienkin nyppylöiden kohdalla. Hakkuu- ja suoaukioilla aurinko paahtoi tosi kuumasti. Elin siinä uskossa, että seuraava huolto olisi 32 km kohdalla, mutta 29 km kohdalla muistin, että ei sehän on vasta 35 km eli 6 kilsan päässä!! 6 km tuona hetkenä tuntui ikuisuudelta!!! 32 km kohdalla imaisin viimeiset juomat repusta. Miten se nyt niin varoittamatta voikin loppua.. Koko touhu tuntui melko järjettömältä siinä vaiheessa. Juoksusta ei ollut tietoakaan. Jaloissa tuntui krampin alkuja. Ihmeen kaupalla viimeinen huoltopiste näkyi edessä ja siellä onneksi oli sitä urheilujuomaa!

Kyllähän sitä nyt vielä 7 kilsaa jaksaa milloin vaan. Tästä taas energiaa täynnä polulle! Maisemat oli todella hienot, reitti kulki korkealla kalliolla, josta oli upeat näkymät Bråvikenin lahdelle. Viimeisillä kilsoilla pistin kaikki peliin ja juoksin maaliin!

Aikaa meni 6:16:55.

Mieletön kokemus, kilsat 28-35 oli rankimmat, niin fyysisesti kuin henkisesti. Tavoite ei täyttynyt, joten ei mkään voittaja-olo sen takia. 

Mukava olo kuitenkin olla mitali kaulassa väsyneenä ja kaikkensa antaneena!

Reitti oli hieno. Parhaiten jäi mieleen alkupään tekniset polkupätkät (etenkin Nävsjön ympäristö), kuumat hakkuuaukiot, viimeinen imaisu juomapussista, valtavan laaja suoalue (Fjällmossen) ja sieltä tullut kuumankostea tuulahdus, loppukilsojen hienot maisemat. 

 Minna

Rokua Geopark Challenge 2014

Kuva: Tapani Launonen

Tänä vuonna suuntasimme Rokua Geopark Challengeen kokoonpanolla Johanna, Juha ja Jari. Multisportin kuntosarjoissa kisanneelle Jarille kyseessä oli siis ensimmäinen pidempi urheilusuoritus ja siten tiimin lähtöasetelmat oli viime vuoteen nähden hyvinkin erilaiset.  Kisassa Jari seurasi reittikirjaa, Johanna keräili rastileimat ja Juha otti kokonaisuudessaan suunnistusvastuun.

10:00

Kisa starttasi Oulun keskustasta Rotuaarilta kolmiosaisella prologilla. Matkaan lähdettiin jalan johtoauton perässä kohti Ainolan puistoa, josta napattiin narulle ripustettu ensimmäisen osuuden kartta, jolla löydettäisi toisen osuuden rastipisteet. Rasteja haettiin pitkin puistoa. Osa rasteista oli mustia pekkoja, ja hyvällä tuurilla ei kaikkia olisi tarvinnut käydä tarkastamassa- tuurillahan näitä ei vedetä, ja juoksimme siis kaikki rastit läpi.

Prologin toinen osuus oli coasteering. Ensimmäistä (ja Johannalla viimeistä?) kertaa isot Jyskin patjat kannossa saikin sitten juosta hyvän tovin ennen kuin alkoi ylitykset. Keli oli hyvä eikä vesikään tuntunut kylmältä. Viimeisenä osuutena oli taas Johannalla kauhunväreitä nostattava rullaluistelu. Viimevuoden pannutusten jälkeen sai tänä vuonna taas aloittaa lajin aasta, eikä kisa-aamuna luistimilla olo todellakaaan ollut lähelläkään mukavuusaluetta. Eikä asiaa ainakaan auttanut ajatus luistelusta kaupungin keskustan vilinässä.

Kaikesta huolimatta luisteluosuus oli lopulta prologin ehdottomasti parasta pätkää! Rata oli hauska- kerättiin karttaan merkatun reitin varrelta kauniisti maalattuja muuntamoita, jotka tuli tunnistaa kartan vieressä olevista kuvista. Ja mikä merkillisintä- koko rata oli luisteltavissa, ei yhtään polkua tai puskaa!

12:45
Ensimmäinen varsinainen osuus oli melonta, jonne startattiin vauhtipuiston questin kautta. Vauhtipuistossa Juha veti miniautoa, jota Johanna ohjasi samalla kun Jari ajeli polkuautolla lyhyen radan läpi. Melontarannasta piti valita kanootti ja melat kahdelle, kolmannen kamat oli kannossa. Alkuun melottiin Hietasaaren ympäristössä, ja välissä käytiin hyppäämässä satamalaiturilta mereen. Kanootti piti kiinnittää tikkaisiin, meille solmun ystävällisesti teki Rajavilllien keulamies ennen kuin jatkoivat matkaa.

 

Hypyn jälkeen jatkettin keskustan ohi Tietomaan tornille. Lyhyeen matkaan mahtui kahluuta kaupungin ojassa pyöränraatojen ja muun epämääräisen seassa sekä pari lyhyttä kantoa. Tornilla joku tovi jonotusta ja Tietomaan halki, kipuaminen portaita ylös 45 metriin ja laskeutuminen alas! Hienoa!




15:25
Sitten olikin tarjolla hyvä siivu melontaa vastavirtaan Oulujoessa. Pientä nuhasuutta aiheutti Jarin mukaansa nappaama ylipitkä mela ja taasen ehkä hieman turhan matala keskimiehen penkki. Kuitenkin päästiin eteenpäin ja matka taittui. Joki oli leveä ja paikoittain virtasi hyvinkin voimakkaasti, mutta Juha piti kanootin hienosti kurissa. Turkansaaren museoalueella oli väliin jaloittelua, perinteinen etsi ja löydä questi: 1) tuulimyllyn rakennusvuosi, 2) tervahovin palovuosi 3) ansassa oleva eläin. Ansa oli ketunpyydys, jossa olikin sitten hauki!

Questiltä suuntasimme kohti vastavirtamelonnan loppuhuipennusta- Sanginjokea. Kanoottia ulkoilutettiin kivikkoiseen vastavirtaan ensin työntämällä sitten vetämällä ja lopuksi narun jatkeena. Itse kanootti tuli kevyesti mukana virtaavassa vedessä, haastetta etenemiseen aiheutti enemmänkin kivikkoinen joenpohja. Juha taisteli hienosti kanootin kanssa kivikossa. Mökkiläiset ihmettelivät touhuja meidän kahlatessa joessa ylävirtaan ''kun nyt satutte siinä kahlaamaan niin viitsisittekö ojentaa meiltä veteen pudonneen levyn?'' ja Jari teki talkoita pyydettyä. Joku pätkä väliin melottiin, jopa pienet kuohutkin ylämäkeen, mutta enemmän kahlattiin. Osuuden loppuun kannettiin kanootti pyörän vaihtoon.

 


19:40
Pyörä starttasi hauskalla pikkuruisella lossiylityksellä. Alusta oli heti alkuun vaihtelevaa: metsäautotietä teknisempää polkua, pitkospuita ja sepeliä. Ensimmäisellä hiekkatiellä Juha totesi, ettei tänään oikein kulje ja siten pyörän vetovastuu narahti tälle kisalle Johannalle. CP10-11 välillä harhailtiin polulta ja tetsattiin joku tovi suolla. Ennen joen ylityspaikkaa laitettiin tuulitakkia päälle, että olisi lämpöä uiskentelua varten. Jokea ei päästykkään ylittämään suorilta ja vuoroa paatille  jonotettaessa polkemalla hankittu lämpö haihtui taivaisiin kylmenevässä yössä. Siinä odotellessa jono kasvoi ja paikalle kurvasi melonnassa ohitettu b00t:kin perinteikkäästi vahvalla pyörällä. Vihdoin tuli meidän vuoro, pyörät ja patjat paatin kyytiin ja ylitys joen särkälle. Tästä sitten pyörät patjoille ja raikasta uiskentelua joen yli. Ylityksen jälkeen odotti 10 min pakollinen tauko ja kyllä se lämmin soppa maistui!

01:45

Soppapaikan rastin ohjeistuksen mukaan tervareitille: ajelemaan öiselle suolle hieno siivu pitkospuita! Juhan pyörään viritetty takkari eli omaa elämäänsä ja sojotti vähän minne sattuu muutelleen pyörän painopistettä mukavasti. Vastakkaiseen suntaan kiertävä b00t:tä ohitettaessa Juha kellahtikin karavaaninsa kanssa pitkospuilta pehmeään suohon. Vilusta täristen takana ajanut Jarikin tipahti pitkoksilta pariin otteeseen ohjaustarkkuuden heiketessä olkapäiden tärinässä. Mutta matka se jatkui ja eteni!

Tästä jatkui pyörän kylmin osuus kohti Utajärveä. Etenkin keulilla viiman vastaanottajana ajo oli hyytävää kyytiä. Muutama rasti hienon jokikanavan varrelta kohti Ahmasjärveä. Pikkuhiljaa alkoi aurinko nousta ja ensimmäiset säteet lämmittämään. Aiettä sitä arvostaa aamun ensi säteitä tällaiseen hetkeen elämää! Vähän vielä Rokualle ominaista hienon hiekan tietä runtattavaksi, kaunista harjua ja rullaluistelun vaihtoon.

07:10
Rullaillen suppa-suunnistuksen alkuun. Rullat pöpelikköön, tossut jalkaan ja hölkäksi.  Jo alkoi taas lämpö nousta auringon paisteessa hölkötellessä ja eteneminen tuntui kevyeltä! Ja kyllä sitä kelpasi kauniissa kangasmetsässä jäkälämattojen keskellä kuljeskellakin. Lopuksi rullailtiin Rokua Span kautta vaihtoon ja viimeiselle juoksuosuudelle. Jopa paahteeksi lämminneen päivän menoa virkisti
huomatavasti pulahdus lähdejärvessä selvittämässä puuttuvan rastin sijainti. Pookin tornin kautta vikalle rastille ja maalileima 12:03 aikaan 26:03 sekasarjan tokana!

 

Sekasarjan selkeän voiton vei 1Life Mix. Huikean melonnan vetänyt 1Lifen 2 joukkue oli joutunut keskeyttämään kisan yöllä. Miesten voiton vei jälleen Multisport.fi ja naisten sarjan molemmat joukkueet olivat Passion Adventuren porukoita. Melonta ja pyörähaasteet huomioiden meidän suoritus oli hyvä ja tasainen. Jari tuli hienosti koko kisan, Johanna pysyi luistimilla ja Juha suunnisti varmasti, kuten aina. Ja mikä parasta, mitään merkitäviä ongelmia ei matkanvarrella ilmennyt ja koko kisan ajan oli kivaa!

Reitti oli monipuolinen ja mielenkiintoinen, prologin Oulu seikkailu oli piristävä, erilainen startti kisaan. Suuret kiitokset jälleen kerran ratamestarille hienosta reitistä, kaikille kisan järjestelyihin osallistuneille, kannustusjoukoille ja tietenkin kanssakilpailijoille hyvästä meiningistä! KIITOS Juha ja Jari- seikkailua parhaimmillaan parhaassa seurassa!!

Johanna

Tulokset
Tapani Launosen kuvat tiimeistä
Tapani Launosen hienoja kuvia reitiltä

URSAK 2014

Karelian Seikkailu-urheilijoiden järjestämän URSAK seikkailukilpailun kapteenikirjeen viimeinen täppä: Alueella saattaa liikkua suurpetoja, kohtaa heidät kunnioitten.

Asiaan tutustumista...Karhu: poistu tulosuuntaan tai tilanteen vaatiessa teeskentele kuollutta, turha lähteä taistoon- häviät varmasti. Susi: tappele viimeiseen pisaraan, jotain jakoa saattaa olla- älä luovuta! ok..ehkä.

On lämmin lauantaiaamu Ilomantsin Petkeljärven kansallispuistossa, URSAKin kisakeskuksessa.

11:00

Reittisuunnittelu tehty ja pitkän sarjan viivalla me sekä kuusi miesjoukkuetta. Kisa starttasi lyhyellä uimapatja osuudella. Kaikki kisajännitys hävisi hetkessä, eikä horisontiin katoavat Jyskin patjatkaan saaneet paniikkia palaamaan siinä peruspatjalla polskutellessa. Rannasta suunnattiin kohti pyöräkenkiä, mutta prologilla olikin yllätykseksemme Reserviläisten järjestämä jatko. Ensimmäistä kertaa ikinä tuli heitettyä harjoituskranaatteja juoksuhaudasta, tai yhtään mistään. Ja ehkä hyvä niin. Tuloksena rapsahti 8/8 sakkoa, eli kaikki ohi! Surkea heittotarkkuus palkittiin juoksulla telamiinat (4kpl) kyydissä. Siinä sakkorundilla totesin Juhalle, et me ei muuten päästä tästä ikinä jatkamaan. Mutta sakkojen jälkeen pimeässä korsussa luettu lappu toivottikin Reserviläisten puolesta hyvää matkaa! Jes! Ja pyörän selkään.

P1 haettiin juosten kansallispuiston polun varrelta, P2 kiipeiltiin näköalatorniin ja P3 olikin jo questi. Meille näytettiin jotain puista kapistusta varustettuna jollain sahan kaltaisella. Kun ei tietänyt mikä esine oli, piti kirjaimista keksiä sana, joka löytyisi Möhkön ruukin alueelta paikkaan josta esineen käyttötarkoitus selviäisi. Kuinka monella eri tavalla voikaan järjestää kirjaimet R Y Ö P P Y, aika monella osumatta oikeaan. Onneksi paikka ja tämän kyseessä olevan esineen, uurresahan, funktio löytyi paljon nopeammin!

P4 ja päästiin ekoille poluille, P5-P6 hiekkateitä. P7 haettiin jalkasin suolta, WRCRoga tiimi tuli vastaan ja mainitsi karhun jäljistä. HUI! Selkeää ajoa, kunnes P9-P10 väli tetsattiin. Kuuma keli alkoi tuntumaan ja metsässä ei  tosiaankaan tarvinnut olla yksin! Kuumuudessa ja kaikenmaailman öttiäsiten seassa tunkattiin pyöriä menemään läpi pusikoiden. Puskista tielle ja rajavyöhykettä myötäillen P11 ja huoltolaatikoilla juoksun vaihtoon. Hetkessä alkoi tulla vettä kun saavista ja sekaan vielä vähän rakeitakin. 

15:04

Juoksuosuudelle siis litimärkänä raikkaissa tunnelmissa. Polku muuttui hetkessä puroksi ja vettä oli nilkkoihin saakka. Juoksu polunreunoilla oli parempi vaihtoehto kuin itse polulla ja pitkospuut otettiin varovasti. Sade lakkasi, vesi katosi ja polku seuraili kaunista koitajokea. Ihan parasta! J12 joen ylitys traktorin sisäkumilla polskutellen- hauskaa! J13 avosuolla, tässä vaiheessa avuttomana rämpiessä mietin eniten koko matkasta niitä karhuja. Hyräilen jotain, mitään järkevää vaan ei tunnu tulevan mieleen.

Suolta hiekkatielle. Kisan rankin pätkä: aurinko paahtoi taas täydeltä taivaalta tietä horisontissa loputtomiin ja vastaavaa oli luvassa vielä hyvä tovi EU:n itäisimpään pisteeseen saakka ja vielä samaa takaisin. J14, hämmentävää- rastilaavun takana oli useita pyöriä, ilmeisesti mettään oli menty oikein porukalla. Paahtavan raastava juoksu jatkuu, J15, ja jatkuu...

Yhtäkkiä tiellä näkyyy kaksi retkeilevää pyöräilijää, häh, mistä ne tulee? Vielä isompi kysymysmerkki, kun tajus et niil on numroliivit ja kohta, et ne oli Sovijärvi ja Kaaja! Sieltä ne körötteli jollain fillareilla lepposasti meitä vastaan. Ja siinä ohittaessaan kuittasivat et kannatas lukee ohjeita, laavulta ois saanu järjestäjän pyörän alle. Eikä!! Hetken pohdinta ja eiku takasin laavulle. Nyt jos joskus juoksu tuntui tappavalta, paahde, mokailu, plääh.. Oltiin täysin missattu rastin viressä oleva vinkkilappu... 

Mutta hetkessä, kun saimme fillarit alle tunnelma nousi taivaisiin! Ai että mikä fiilis- ilmavirta viilentää mukavasti grillattua kroppaa. Loppujuoksu olikin sitten mukavaa varjoisaa metsäpolkua melonnan alkuun.  

17:56

Melonnan startissa oli tarjolla buranaa, makeisia, makkaraa, vettä, kyypakkauksia, mutta me tyydyttiin vain valitsemaan järjestäjän valikoimasta kanootti ja suunnattiin kohti pikkukuohuja! Melontaa pitkin kaunista metsäistä jokea hiekkarannalle. M20-M21 ulkoilutettiin kanoottia narun jatkona maita myöten. Hieno jokimelonta jatkui ja kolmipaikkainen retkikanootti kulki mukavasti! Tulosten perusteella pärjättiin varsin hyvin omalla kalustolla meloneille ja ennakkoahdistukset tämänkin suhteen olivat siis täysin turhia. Poisviety M22 aiheutti pientä ihmettelyä, etsintää ja soittelua järjestäjälle. M23 ja maita pitkin pyörälaatikoille. 

19:57

Eväät kytiin ja takaisin pyörän selkään. P24 traktoriuraa, P25 muistomerkki paikasta, jonne 1944 Rajajääkäripataljoona pysäytti Venäläisten etenemisen. 

21:33

P26 quest: neljä kanisteria järvessä, toinen uimapatjalla lukemaan numerot, joiden tulo pitää ilmoittaa rastivahdeille. 1. kanisteri, Juha huutaa NOLLA, jatkaa uintia, mä kirjaan ylös ja samassa hetkessä siis NOLLA, saako sanoo jo vastauksen? Juha maille ja näiden matemaattis-luonnontieteilijöiden matka pyörillä jatkuu. Haha. 

21:38

Yö on lämmin. Tunkataan hieno, mutta todella kivikkoinen ja kapea harjupolku. P28:lle mukavaa polkua pitkin, tuikut otsalle ja tien kautta 29:lle. Vuorovedoin lämpöä hohkaavalle turvesuolle P30, P32- ajo poluilla onnistuu allekirjoittaneelta sevästi paremmin hämärässä, kuin päivänvalossa! Lepakko lentelee polun yllä. P33 Ilomantsin asuinalueen kyljessä olevien suosiltojen alta, hämmentävä fiilis, kun kesäyön hämärässä ajat asuinalueelta keskelle suota. 

00:05

P34 kiipeillään rappusia ylös baarin läpi terassille, hömpsyt vettä ja laskeutuminen Ilomantsin vesitornista! Mahtavat maisemat!! P35, P36 teitä pitkin. P37 paikoittain kivikkoista, muta pääosin ajettavaa polkua pitkin P38:lle. 

01:30
Quest: 10 rastin lyhyt, mutta tarkka sunnistus ylitarkasti, eli hitaasti ja rauhallisesti ennen melontaa.

02:28

Lintuemo lähtee tyynestä rannasta uimaan yksinäisen poikasen kanssa. Loppumelonta kauniita, täysin kirkasvetisiä vesistöjä, M39-40 pienten retkeilysiltojen alta, vähän tunkkausta enemmän melontaa. Vesistöjen välissä luikerteleva pikkuinen kirkasvetinen puro. Vähän vielä järvimelontaa, jyrkkä rinne ylös ja vielä jyrkempänä alas ja takasin vesille, M41. Vielä prologista tuttu pikkusilta M42, maali näkyy jo!

03:55

Loppuun kanootiin kanto maaliviivan yli pitkän sarja kolmansina! Takana vajaa 17 h ja noin 200 km seikkailua itärajalla. Karhukello Johanna toimi ja suurimmat kohtaamame eläimet olivatkin kaksi pulskaa kissaa ja muutama jänis. :)

Aivan mielettömän kaunis kisa! Upeita paikkoja aina vaan enenemissä määrin matkan edetessä. Reitti oli tasaisesti höystetty hienoilla detskuilla ja monipuolisilla questeillä. Meillä hyvä tsemmppi ja fiilis koko matkan ajan! 

ISO kiitos ratamestarille ja kaikille rastivahdeille ja muille tapahtuman tekoon ja kuvaamiseen osallistuneille. Kyllä kannatti ehdottomasti tulla! Matkan varrella moneen kertaan tuli fiilis, että tätä reittiä on tosissaan mietitty.

Kuvia ja muuta

Tulokset 
Teemu Saramäen kuvia
Kari Kuninkaanmäen kuvia

 Johanna