 |
| Solvallan nousu [kuva:Tuomas Sovijärvi] |
Ai että tekee päivä poluilla hyvää seikkailuttoman kesän ja himmaillun talven jälkeen!
Ilmottautuessani Nuuksion polkumaratonille oli tuleva etenemistyyli täysi mysteeri, laskin kuitenkin sen varaan, että aina voi kävellä ja aikaakin matkan taittamiseen olisi runsaasti. Kuluneen vuoden liikkuminen oli säännöllistä, mutta kevyttä. Kuitenkin raskauden jälkeen suurin haaste on ollut alhainen hemoglobiini. Hölkkä-kävelyt aloittelin kesäkuussa, ja pikkuhiljaa juoksemaan tälle vuotta pääsin heinäkuun loppupuolella.
Vielä kisa-aamunakin oli tuleva vauhti hieman arvoitus, pitkiä juoksuja kun ei juurikaan ollut alla. Hetken jopa haaveilin reippaammasta menosta ja Jarin beesiin lähtemisestä, mutta vielä paukkuja siihen ei ole. Jo kympin jälkeen ennen Solvallan laskettelurinteen mutapolkuylämäkiluistelua totesin, että maltillinen eteneminen oli hyvä ratkaisu ja matka jatkui fiilistellen. Sää oli ihanan syksyinen ja päivään mahtuikin kaikki sateen variaatiot tihkusta kaatoon, unohtamatta äkäsiä ukkoskuuroja ja toisaalta mystisesti puiden välistä sirottavaa syysaurinkoa. Välillä metsä pimeni, kuin joku olisi sammuttanut valot ennenkuin alkoi satamaan, toiseen hetkeen taas aurinko työntyi esiin ja aloin haaveilla järveen pulahtamisesta maalissa.
Ilmottautuessani Nuuksion polkumaratonille oli tuleva etenemistyyli täysi mysteeri, laskin kuitenkin sen varaan, että aina voi kävellä ja aikaakin matkan taittamiseen olisi runsaasti. Kuluneen vuoden liikkuminen oli säännöllistä, mutta kevyttä. Kuitenkin raskauden jälkeen suurin haaste on ollut alhainen hemoglobiini. Hölkkä-kävelyt aloittelin kesäkuussa, ja pikkuhiljaa juoksemaan tälle vuotta pääsin heinäkuun loppupuolella.
Vielä kisa-aamunakin oli tuleva vauhti hieman arvoitus, pitkiä juoksuja kun ei juurikaan ollut alla. Hetken jopa haaveilin reippaammasta menosta ja Jarin beesiin lähtemisestä, mutta vielä paukkuja siihen ei ole. Jo kympin jälkeen ennen Solvallan laskettelurinteen mutapolkuylämäkiluistelua totesin, että maltillinen eteneminen oli hyvä ratkaisu ja matka jatkui fiilistellen. Sää oli ihanan syksyinen ja päivään mahtuikin kaikki sateen variaatiot tihkusta kaatoon, unohtamatta äkäsiä ukkoskuuroja ja toisaalta mystisesti puiden välistä sirottavaa syysaurinkoa. Välillä metsä pimeni, kuin joku olisi sammuttanut valot ennenkuin alkoi satamaan, toiseen hetkeen taas aurinko työntyi esiin ja aloin haaveilla järveen pulahtamisesta maalissa.
 |
| Välillä vähän kosteampaa polkua [kuva: Juha Saastamoinen] |
Märät kalliot vesilammikkoineen, pehmeät polut, upottavat suot ja liukkaat juuret ja pitkokset toivat oman säväyksen etenemiseen, ja reitti olikin huomattavasti haastavammassa kunnossa kuin aikaisemmin (2012, 2013). Tossu piti kuitenkin hyvin haastavilla alustoilla ja liukastelu ei ollut syynä rauhalliseen etenemiseen. Tällä kertaa oli aikaa ihailla kaunista luontoa reitin varrella ja rauhallisen etenemisen ansiosta vikalla vitosella olikin voimia hieman reippaampaan menoon. Pikkuhiljaa alkoi maalialueen kuulutukset kantautua metsään ja hymy nousta kasvoille. Sitten taivas repesi ja maaliin juoksu oli ehkä päräyttävin ikinä- ukkonen jytäsi ja jättipisarat kimpoilivat maanpinnasta. Maalissa läpimärkänä, onnellisesti fleeceviltin alla hylkäsin ajatuksen järvipulahduksesta.
Vaikka aika oli yli tunnin hitaampi kuin viimeksi oli maalissa loistofiilis- tästä tää lähtee! Matkaa olisi voinut jatkaa, mutta vauhdikkaampaan menoon ei vielä olisi ollut paukkuja. Säästellen edetyllä matkalla ei jalat juurikaan väsyny, joten pääsee heti jatkamaan hyvään alkuun saatuja harrasteita. Ja eiköhän se tossu ala pikkuhiljaa nousta niihin mäkiinkin.
 |
| Maalissa! [kuva: Poppis Suomela] |
Jo eka kerralla mainiosti järjestetty tapahtuma tuntuu ainavaan parantuvan! Mahtavaa kuinka etenkin hienon juoksukokemuksen luomiseen on panostettu. Nuuksio Classic ei ole vaan polkukisa vaan haasteella höystetty elämyspäivä, minulle tällä kertaa elämyspaketti: kaksi yhteislenkkiä ja tapahtumapäivä. Iso kiitos järjestäjille, tutuille ja tuntemattomille kannustajille sekä kaikille juoksijoille hyvästä tunnelmasta! Ensi vuonna taas!
Lisää kuvia mm. täällä
Johanna
Saat sateenkin kuulostamaan miltei runolliselta. Kuvista ja tekstistä huomaa, että olet nauttinut koko rahalla! Oli mukava taas lukea juttua, kun vihdoinkin ehdin.
VastaaPoista