Snow Flakes Talviseikkailu

Team SnowFlakes onnistui jälleen luomaan mahtavan tapahtuman, mielenkiintoisella radalla ja upealla kelillä höystettynä!

4:30 sunnuntaiaamuna kömmimme ylös punkan pohjalta aamiaisen kautta raahaamaan kisakamoja autoon starttaamaan kohti Oittaata. Materiaalinjako alkoi 6:00, tosin sisältäen tällä kertaa vain säännöt, reittikirjan ja lounasliput. Ai niin ja puolikkaan porkkanan. Ohjelmassa ei siis ollut reitinsuunnittelua. Ensimmäisen lajin pariin startattiin 7:00 ja kyseessä oli muistisuunnistus. Osuus meni hyvin pitkälti jonkun perässä tai joku perässä juosten ja erinäisille kukkuloille umpihangessa tarpoen.

Toisena lajina oli sitten uusi ystäväni hiihto. Hiihtämään kun on tullut opeteltua lähinnä viime vuonna ja tämän vuoden hiihtokuntokin hankittu Indonesian auringon alta. Osuudella oli tarjolla kaikenmoista uraa, pääasiassa kapeaa ja sitten oli sitä kapeampaa. Ja tietenkin mutkittelevia mäkiä, kapeita. Kuitenkin vastoin kaikkia ennakko-odotuksia hiihto luisti ihan mukavasti. Itseä tai muita uhkaavia vaaratilanteita ei siis syntynyt, jos nyt jätetään laskuista se pikku-myyrä joka kipitti latu-uraa kovaa kyytiä lähestyviä suksia pakoon, jääden kuitenkin kakkoseksi. Tuli siis todettua, että luistelusuksi ja myyrä mahtuu kulkemaan rinnan latu-uraa. :)

Hiihdosta pyörään. Alku oli selkeä ja pohja hyvin ajettava. Mutta, mutta... Kun kartasta loppui kartta ja blankolla pohjalla piti suunnistaa kohti seuraavaa rastia meni meikäläisten puuha täysin sunnuntaiajeluksi. Ensin oltiin vaan ihan hukassa ja bussipysäkin karttaa tuijottaen ihmeteltiin miten saadaan itsemme kartalle, jossa ei siis ole karttaa. Paineltiin sitten lähes seuraavalle rastille asti toteamaan, että emme todellakaan tainneet olla kartalla. Uusi tilannekatsaus bussipysäkillä ja kruisailtiin sitten takasin hakemaan se ohiajettu rasti. Ja sitten vaan taas takasin sille seuraavalle. Loppu sujui onneksi taas ihan ok.

Ennen viimeistä osuutta kaivettiin Juhan taskusta päivän mukana muhinut porkkana ja kasailtiin määrämittaista lumikekoa vaihtopaikalla. Kun keko porkkanoineen täytti korkeusvaatimukset, saimme luvan jatkaa lumikenkinemme kohti metsikköä. Juostiin metsän alkuun, mutta kenkäily meni sitten kävelyksi. Ei niillä rotjakkeilla vaan kertakaikkiaan voi juosta. Parikertaa tuli pyörittyä kinoksessa jalat solmussa. Ja eikä ne tosiaankaan ole kutistunut milliäkään sitten viimetalven ja X-WIIMAN, vaikka kuinka toivoisi.

Maaliin juostiin kengät kainalossa ihanassa auringonpaisteessa 72 km ja 7 h 21 min aamuhämäräisen startin jälkeen. Oli kyllä taas aivan mahtava tapahtuma! Ja mikä parasta, Minnakin pääsi paikalle kannustamaan ja nauttimaan tapahtumafiiliksestä auringonpaisteessa. :)

Johanna&Juha