Aivan mahtavia maastoja löytyy ihan kotikulmilta! Tämä tuli taas kerran todettua useaan otteesseen lauantain aikana. Kyseessä tällä kertaa oli Maastomittelöt, eli maastoduathlon, joka pyöräiltiin ja juostiin Espoon keskuspuiston poluilla ja ulkoilureiteillä. Kilpasarjassa, johon me kaikki osallistuttiin, matkana oli 40 km MTB jonka perään 20 km polkujuoksua.
Matkaan lähdettiin pyörillä Espoon Hotelli Kuninkaantien pihasta. Ensimmäinen kierros meni mukavasti ilman sen kummempaa hässäkkää, mutta toisella kierroksella alkoi sitten turhankin tehokas vaihtoehtoisten reittien metsästys. Ensimmäisen kerran kaahailin ohi reitistä palloiluhallin kulmilta, kunnes ohittamani lenkkeilijä vislasi perään ja ohjasi takaisinpäin oikealle reitille. Eipä yllättänyt, hyvinkin luonteelleni omaista suhailua! :D
Otin kiinni aiemmin takana ajaneen Jarin, poljin ohi, mutta eipä aikaakaan kun sillan luona etsin oikeaa reittiä. Taas Jarin kanssa tasoissa, ja ohi. Tietenkin polkuosuudella erittäin taitavasti maastopyöräilevä Jari polki ohi, kuten ekallakin kierroksella. Juoksuosuuden vaihdosta lähdin siis taas Jarin perään kipittämään. Sainkin kaverin kiinni ja tallusteltua ohi ennen varsinaisen polun alkua.
Otin kiinni aiemmin takana ajaneen Jarin, poljin ohi, mutta eipä aikaakaan kun sillan luona etsin oikeaa reittiä. Taas Jarin kanssa tasoissa, ja ohi. Tietenkin polkuosuudella erittäin taitavasti maastopyöräilevä Jari polki ohi, kuten ekallakin kierroksella. Juoksuosuuden vaihdosta lähdin siis taas Jarin perään kipittämään. Sainkin kaverin kiinni ja tallusteltua ohi ennen varsinaisen polun alkua.
Polkujuoksu oli mukavaa. Vaikkakin toisinaan hidasta ketteryttää kaipaavalla kömpelöhköllä ja varmistelevalla tallustelu tekniikallani. Siinäpä siis ois sitä työnsarkaa. Kuitenkin nyt skarppasin reittimerkintöjen kanssa. Sitten yllättäen vaihtoalueelle saapuessani Jari olikin juuri ottamassa huikkaa ja poistumassa takaisin poluille. Mitä ihmettä?! Nyt olin aivan varma oikean reitin juoksemisesta, mietin että mistä ihmeestä olen oikeen koukannut. Nyt Jari piti saada kiinni, taas, joten ei muuta kun tossua toisen eteen. Sainkin juosta hyvän matkaa ennen kuin tavoitin karkulaisen. Siinä sitten selvisi, että nyt vuorostaan Jari oli harhaillut reitiltä ja juossut metsikössä tiukan U-mutkan suoraksi hiekkatielle ja siitä sitten vaihtoalueelle. Eka kerta ikinä kun reitiltä harhailu ei tuo lisäkilsoja!
Päädyimme siis juoksemaan Jarin
kanssa yhtämatkaa. Se oli mukavaa vaihtelua muuten hyvinkin yksin
taitetulle matkalle. Jossain vaiheessa kuitenkin vauhtimme erosivat ja
loppumatkan menin taas itsekseni. Vaihtoalueella pyöräkengät jalkaan ja
loppurutistus maaliin. Jari ylitti maaliviivan hetki jälkeeni ja Minna
raatoi upeasti tiensä läpi koko radan tämän vuoden hyvinkin vähäisistä
treenipäivistä huolimatta. Juha taas reippaili hienosti miesten sarjan
neljänneksi ja olikin vastaanottamassa meidät muut. Ihana päivä, ihana
luonto ja mukava pikku-tapahtuma. Niin, ja hieno palkinto, eikun
tossukaupoille! Jee!
[Blogin kuvat Merja Ylihärsilä ja Anne Dahlgren]
Johanna
Kova oli pähkäily, että kumpaan sarjaan
osallistuisin; hupisarja tuntui liian lyhyeltä, mutta toisaalta kilpa liian
pitkältä. Johannan ja Jarin kannustamana ilmoittauduin lopulta kilpailijoiden
joukkoon.
Kisa-aamuna herätys klo 4. Sokerimittari näytti 14 ja
huvittuneena mietin mihin kohtaaan omaseurantavihkoa tämänkin kirjaisi.
Varsinkin kun menuna oli puuroa, kahvia, leipää ja pastaa ;)
Puolta tuntia ennen lähtöä sokerit oli ysin
pinnassa, söin banaanin ja mustikkakeittoa. 10 minuuttia ennen lähtöä sokerit
oli samassa, joten nautin geeliä epämääräisen määrän 100 ml tuubista.
Matkaan lähdettiin klo7. Kanssatoverit oli sen
verran kovatasoisia, että ei niitä kauaa tarvinnut edessä ihmetellä! Yhden
kuntosarjalaisen kanssa pyöräiltiin alussa samaa tahtia. Onnistuimme eksymään noin
6km kohdalla. Painelin itse edellä näkyvää mäkeä ylös, keskittyen täysin että
pääsen mäen ylös sen koommin tarkkailematta reittinauhoja. Mäen alla totesimme,
että ei auta muu kuin palata takaisin. Sieltähän ne merkit taas löytyivät.
Maastoajo oli hieman huteraa, kun ei maastossa ole
vielä tänä keväänä tullut paljoa ajettua. Pian edessä näkyi iso mutalieju,
josta päättäväisesti sunnittelin meneväni keskeltä läpi, mutta kuinkas kävikään, pyörä
juuttui mutaan, aika pysähtyi (kerkesin miettimään että jaahas tässä sitä nyt
mennään, miltähän toi tuntuu...) ja pläts märältähän se tuntui!
Hiekkatiellä jouduin taluttamaan yhtä mäkeä ylös ja mittailin
samalla pysähdyksellä sokerit (9,6 tunti startista), otin geelin ja jatkoin vaihtoom.
Toinen kierros meni samaa tahtia kuin edellinen. Tauko samalla mäellä (tunti
edellisestä), sokerit samat (10,2), otin taas geelin. Pyöräilessä olin juonut melkein 0,5 l maximia.
Salomonit jalkaan ja juoksuosuudelle. Tuntui
mukavalta juosta! Tosin heti ekassa mäessä tuntui jo pohkeissa. Juoksu oli siis
hidasta ja päätin olla katsomatta garminia sen koommin, jotta fiilis ei
madaltuisi entisestään. Ei mikään voittajafiilis, kun kierrrosajat näytti 8,5
min/km. Kolmen kilsan jälkeen Juha viilletti ohi. En voinut muuta kuin
hämmästellen ihailla hänen vauhtiaan. Itsellä taas tsemppi katossa tuttujen
näkemisen jälkeen!
Noin reilun kolmen tunnin kohdalla mittailin sokerit
(11,8), otin geeliä. Olisi varmaan tässä vaiheessa voinut muutaman yksikön
pistää insuliinia kun sokerit alkoivat olla nousuunnassa. Yksin sai edetä, välillä kilpa- ja
kuntosarjan miehiä meni ohi. Eräs heistä kommentoi noin seitsemän kilsan
kohdalla, että alkaa kilsat pidentymään näin loppua kohden. Vastasin, että
kyllä ja varsinkin kun on vielä yksi kierros jäljellä. Mietin, että teoriassa
olisi voinut keskeyttää kympin jälkeen, mutta selvää oli, että se ei ollut
todellinen vaihtoehto. Ihan näin helpolla ei anneta periksi!
Vaihtoalueella vaihdoin juomavyöhön juomapullon
(n.2dl), join lasin vettä (ihanan raikasta!), otin muutaman karkin ja
mussuttelin niitä alkumatkan. Vaihtoalueen ihanan positiiviset kannustukset
siivittivät reippaasti toiselle kierrokselle. Ekat pari kilsaa meni hyvin,
mutta sen jälkeen alkoi jalka tosissaan painaa. Tajusin myös, että nyt mennään
yksin koko loppumatka, enää ei olisi ohittelijoita selän takana. Jalat
tuntuivat ylikypsiltä spageteilta. Etenkin viimeisen viiden kilsan aikana ”juoksu”
oli kyseenalaista; noin viisi askelta hölkäten ja pari kävellen... Mielessä
pyöri, että älä vaan ala kävelemään, juokse nyt vaan. Loppukilsojen aikana
menin kahdesta kuntosarjalaisesta ohi. Tämä vaikutti positiivisesti, kun
ajattelin,että jes en ole ihan viimeinen maaliintulija! Heistä mentyä ohi oli
myös pakko juosta, että varmasti pysyisin heidän edellään.
Sokereita en toisella kierroksella jaksanut mitata,
tuntui että ne olivat nousussa. Söin vikalla kierroksella muistaakseni pari
geeliä. Melkein tuli kyyneleet silmiin, kun vihdoin näin viimeisen kilsakyltin!
Vielä vaihtoalueelle,kypärä päähän ja vielä viimeiset kolme kilsaa maaliin.
Siellä olikin iloinen ja positiivinen vastaanotto. Iso kiitos siitä Johanna,
Jari ja Juha! Päivästä tuli lähes voittajafiilis teidän ansioista :) Aikaa kului vaihtoineen 5h 54 min, garminin mukaan kilsoja kertyi 64,5 km.
Niin, ne verensokerit olivat maaliissa kahdenkympin
hujakoilla, että pieni määrä insuliinia olisi ollut tarpeen viimeisten geelien
kanssa.
Tosi kiva tapahtuma, hyvin järjestetty ja todella
kannustava ja iloinen meininki järjestäjien taholta!
Minna (1-tyypin diabeetikko)