Marraskuinen pyörärogaining
järjestettiin toista kertaa Kurussa. Tarjolla oli syksyistä ajelua 3 h
ja 6 h sarjoissa. Me osallistuttiin kokoonpanolla Johanna, Juha ja Jari 6
h sarjaan. Aikaisempaa rogaining kokemusat oli yksi kappale.
Silloin onnistuttiin yliarvioimaan etenemisemme talousmetsässä ja
pistesaalis jäi laihaksi. Kokemusta viisaampia päätimmekin olla
varovaisempia ja pyrkiä hillitympään reittiin. Tarpeen vaatiessa
löytyisi pikainen pakotie maaliin mikäli määräaika yllättäisi ja
toisaalta muutama lisäpiste haettavaksi mikäli kello sen soisi.
Viimeksi ihmeteltiin kaikenmaailman nuppineula-naru-styroksi virityksiä reitinsuunnittelussa- me vedettiin tussilla ja fiiliksellä. Nyt päätettiin olla oikein pro ja löimmekin nokkelat päämme yhteen Juhan tyopisteeltä napattuun ilmoitustauluun kiinnitetyn kartan ympärillä. Yhteistuumin suunnittelemamme reitti oli pituudeltaan paksuhkolla veneilynarulla arvioituna noin 80 km.
Olihan se melko haastavaa arvioida nopeutta, kun ei oikein osannut sanoa tulevien reittien ajettavuudesta yhtikäs mitään. Tämän lajin tekee erittäin mielenkiintoiseksi se, että jo lähtöhetkelllä tiedetään kauan kisa kestää. Se paljonko kilsoja kertyy onkin sitten oma juttunsa. Toinen kiehtova tekijä lajissa on nokkeluuden vaikutus lopputuloksiin- miten saada eriarvoiset rastit reitille siten, että muhkea pistesaalis olisi mahdollisimman kätevästi saavutettavissa.
Meidän reittisuunnitelma meni siis näin: 74-73-83-43-94-75-84-92-42-82-62-45-35-93-72. Matkan alkuun liuksteltiin juurakoisella polulla, kuohut ylittävillä silloilla ja limasilla pitkospuilla. Sitten olikin edessä pitkät pätkät hiekkateitä, iso osa karkeasoraista ryskytystä toisinaan pehmeämpää savea. Loppumatkasta oli ihania kapeita pikkupolkuja ja kauniita metsäautoteitä. Reitti onnistuttiin etenemään selkeästi suunnitelmaa vauhdikkaammin ja ensimmäinen bonus rasti, 53, haettiin ennen 72. Sitten alkoikin ilta hämärtää ja maalialueen läheisyydessä mutaliejun osuus kasvaa. Ripeästi tummenevasta lopulta säkkipimeästä metsästä leimattiin vielä 31-71-34-52 otsalampun valossa. Maaliin leimattiin hyvissä ajoin aikaan 5:44 ja 97 km, pisteillä 123 p. Parhaat pisteet (137) keräsi Mikko ja Reijo. Tulokset
Viimeksi ihmeteltiin kaikenmaailman nuppineula-naru-styroksi virityksiä reitinsuunnittelussa- me vedettiin tussilla ja fiiliksellä. Nyt päätettiin olla oikein pro ja löimmekin nokkelat päämme yhteen Juhan tyopisteeltä napattuun ilmoitustauluun kiinnitetyn kartan ympärillä. Yhteistuumin suunnittelemamme reitti oli pituudeltaan paksuhkolla veneilynarulla arvioituna noin 80 km.
Olihan se melko haastavaa arvioida nopeutta, kun ei oikein osannut sanoa tulevien reittien ajettavuudesta yhtikäs mitään. Tämän lajin tekee erittäin mielenkiintoiseksi se, että jo lähtöhetkelllä tiedetään kauan kisa kestää. Se paljonko kilsoja kertyy onkin sitten oma juttunsa. Toinen kiehtova tekijä lajissa on nokkeluuden vaikutus lopputuloksiin- miten saada eriarvoiset rastit reitille siten, että muhkea pistesaalis olisi mahdollisimman kätevästi saavutettavissa.
Meidän reittisuunnitelma meni siis näin: 74-73-83-43-94-75-84-92-42-82-62-45-35-93-72. Matkan alkuun liuksteltiin juurakoisella polulla, kuohut ylittävillä silloilla ja limasilla pitkospuilla. Sitten olikin edessä pitkät pätkät hiekkateitä, iso osa karkeasoraista ryskytystä toisinaan pehmeämpää savea. Loppumatkasta oli ihania kapeita pikkupolkuja ja kauniita metsäautoteitä. Reitti onnistuttiin etenemään selkeästi suunnitelmaa vauhdikkaammin ja ensimmäinen bonus rasti, 53, haettiin ennen 72. Sitten alkoikin ilta hämärtää ja maalialueen läheisyydessä mutaliejun osuus kasvaa. Ripeästi tummenevasta lopulta säkkipimeästä metsästä leimattiin vielä 31-71-34-52 otsalampun valossa. Maaliin leimattiin hyvissä ajoin aikaan 5:44 ja 97 km, pisteillä 123 p. Parhaat pisteet (137) keräsi Mikko ja Reijo. Tulokset
Tämä oli ehdottomasti hauskaa!
Tapahtumassa oli mukava tunnelma ja vielä oikein maittavat tarjoilutkin.
ISO kiitos kaikille järjestäjille- ihanaa kun järjestätte! Tätähän ois
harrastanut mielellään vaikka vähän pidemmänkin siivun. Ja KIITOS Minni kannustuksesta ja kuvista!!
Johanna