Tuusulanjärven maraton

Vietimme mukavan pääsiäisen Veeran kanssa (Jarin sairastellessa kotona) Johannan ja Juhan luona. Sen voimin minulla olikin hyvät energiat lähteä haastamaan itseäni Tuusulanjärven maratonille. 

Alla vaihtelevasti mennyt talvi; juoksu kulki nihkeästi loppuvuodesta, mutta lääkärin määräämä rautakuuri alhaisiin hemoglobiineihin piristi menoa. Pari viikkoa ennen h-hetkeä juoksin 30 km lenkin, joka meni keskimääräisesti  6:30 km-vauhtia ja maratoni tällä vauhtia toisi loppuajaksi siis noin 5 tuntia.

Pakkasin Spibeltiin vs-mittarin, insuliinin ja irtokarkkeja, vyön lenksuihin 5 geeliä (dexal). Tankkaus on aina haastavaa; miten osata pistää pastalle, leivälle ja pullalle riittävästi insuliinia, mutta jottei pian tulisi hypoa?! Joo ei onnistunut; vielä viimeisenäkin yönä tuli hypoherätys ja tavanmukainen järjetön leivän ahminta ennen kuin ajatus alkoi kulkemaan. Aamulla tietysti sokerit korkealla. Levemiriä pistin 5 yksikköä normi 7 sijaan. Aamun syömisiin pistin pikaa tavoitteena että startissa klo 11 sokerit olisi 15 pintaan. 20:ssa ne lopulta huiteli, en korjaillut pikalla. 

Ensimmäinen km meni huippunvauhdilla 5:17 min! Ällistyttävää :o Vauhti ei tuntunut missään, mutta oli pakko hiljentää vauhtia ettei kuukahdus tulisi hetimmiten. Kolmas km oli 6 min vauhtia ja sen tuntuessa hyvältä, päätin pysyä siinä. Keli oli lämmin ja olo janoinen, joten pysähdyin juomaan  jo heti ensimmäisessä huoltopisteessä. Osallistujia oli maratonilla noin 130 eli porukka hajosi nopeasti. Edelläni meni joukko, joka juoksi himpun verran liian nopeasti (n. 5:50 min/km), joten ei auttanut muu kuin juosta yksin. Tästä parin kilsan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui kun seuraani liittyi takaa tullut Tero Kajaus ja loppumatka mentiinkin yhtä matkaa.

Rantapuistossa odotti ensimmäiset kannustajajoukot; Jari, isä, Hannele, Veera, Riitta ja Harri. Mahtava piristysruiske! Juoksu kulki tosi hyvin ja kevyen tuntuisesti. Jari oli pyrörän kanssa kannustamassa järven toisella puolen. 

Pian toisen kierroksen alussa edessä näkyi tuttu Touran; Johannahan se sieltä ryntäsi seurajuoksijaksi! Matkaa taitettiin kimpassa parin kilsan verran kuulumisia vaihdellen:)

Pikkuhiljaa kilometrit alkoivat painamaan jalkoja, kilsat 27-29 olivat piiiiitkiä. Mutta sitten olikin sopivasti taas Rantapuisto edessä ja siellä taas koko kannustajien konkkaronkka! Johannakin taas liittyi juoksu seuraan tsemppaamaan, jee! Siinähän ne kilsat porukassa mennessä etenivät melkein huomaamatta! Aivan parasta tsemppiä :) Järven länsipuolella on pitkiä ja tasaisia suoria, joita juuri tällä toisella kierroksella eniten pelkäsin. Pitkiähän ne olivat... Johanna ja Juha olivat kivasti kannustamassa näillä pitkillä suorilla! 32 km jälkeen alkoi jalkoja särkemään ja vauhti hidastumaan. Jälkikäteen viisasteltuna tässä kohtaa olisi ollut ehdottomasti geelin paikka. Siinä hetkessä ei syömiset maittanut, joten jatkoin juomalinjaa. Huolloissa olin aiemmin syönyt pari geeliä ja banaania.

Viimeisillä kilometreillä ihmetystä aiheutti ”mäet”, pienetkin nousut tuntuivat jyrkiltä vuorenhuipuilta. Teron jutustelu sai ajatukset välillä muualle. Vihdoin maalialue näkyi ja viimeisillä metreillä kaikki peliin. Ihan ei loppukiri riittänyt 4h ja 20 min alitukseen, loppuajaksi tuli 4:20:19. Tulos oli silti mieletön ja aivan mahtava voittajafiilis maalissa.

Sokerit olivat maalissa 6,2. Janoinen olo ei siis johtunut korkeasta sokerista vaan nestehukasta.

Kiitos Terolle matkaseurasta! Kiitos Johanna juoksutsemppiseurasta! Kiitos Jari valokuvista ja kannustamisesta. Kiitos myös kaikille muille kannustajilleni: Juha, isä, Hannele, Riitta, Harri ja Veera! Teitte kaikki päivästä ikimuistoisen :)

Minna