Snow Flakes Seikkailu 2012

Lauantai aamuna kuuden jälkeen pakkailtiin kamoja autoon. Juha kävi läpi energiaboksia ''eiks tää oo sellane 4 tunnin kisa?'' ''juu on.'' Pyörät vielä kiinni ja kohti Solvallaa. Snow Flakes Seikkailun pro pinkojat sarjan materiaalinjako alkaisi seiskalta. Perillä pihaan kurvasi myös MJKettu, tällä kertaa hyvissä ajoin. Medium sarjan startti kun olisi tunti meidän jälkeen. Materiaalinjaosta saatiin kaksi karttaa ja reittikirja. Viimeisen osuuden suunnistuskartan saisi vasta kyseisestä vaihdosta.

MJKettu ja Oxalis reitinsuunnittelupuuhissa          [kuva: SnowFlakes Adventure team]

Hieman ennen ysiä pro sarjan tiimit kerättiin urheilukentälle, jossa selvisi ensimmäisen lajin olevan pussihyppelyviesti jätesäkillä. Juha aloitti kengurumaisin elkein ja olikin eturintamassa tulossa vaihtoon. Johannalta hyppely ei sitten niin rytmikkäästi luonnistunutkaan, mutta päästiin kuitenkin jatkamaan massan mukana kohti melonta rantaa. Tarjolla tällä kertaa oli inkkari kanootit. Se vaan ei tuntunut kulkevan minnekään, ja etenkin myötätuulen melonta tuntui taas kuin juoksumatolla ahertais: kaikkensa antaa, mut maisemat ei vaihdu! Horisontissa tuntu olevan läjäpäin joukkueita. Reitti oli kuitenkin erittäin selkeä eikä vaatinut rantautumisia. Läpsyteltiin vielä viimeinen rasti (3/3) soutuveneestä ja suunnattiin kohti rantaa.

Rannastaa kivuttiin ylös urheilukentälle ja homma jatku pyöräillen. Aluksi kuntorataa, ylämäkialamäkiylämäkialamäki, sitten asfalttitietä ylämäkialamäki ja välillä vähän metsään. Vitoselle runtattiin Nuuksio Classicissa etelään juostua, nyt mudalla kuorrutettua, kivikkoa pohjoiseen. Jossain kohtaa kivikkoa takaa kirinyt b00t sujahti (SFS perinteitä kunnioittaen) ohi. Kutosella vielä oltiin näköyhteydellä, mutta loppupäivä menikin sitten kahelleen. Pyörän lopuksi kivuttiin taas urheilukentälle.

[kuva: SnowFlakes Adventure team]

Suunnistuskartta vaihdosta ja mettään. Juoksun alussa oli hauska kalliokiipeily quest, ylösalas merkattua rataa. Köysien avulla ja ilman. Suunnistus oli tällä kertaa tosiaan suunnistusta ja haastavin rastipiste taisi olla S2. Selviydyttiin 10 rastin radasta kuitenkin pummeitta ja osuuden kruunasi suolle viritetty esterataquest. Questiltä hankittua turvekuorrutusta lähdettiin huuhtomaan pois uimapatjailun merkeissä. Kolme rastia oli haettavana vapaavalintaisessa järjestyksessä aallokkoiselta järveltä. Järjestyksessä pyrimme parhaan oveluutemme mukaan hyödyntämään vallitsevia tuuliolosuhteita eduksemme. Patjailu onnistuikin hyvin yhdistetyillä voimavaroilla: Juhan jalat Johannan patjan tyynylle ja jonossa eteenpäin! Rasteilta haettiin vihje seuraavan rastin sijainnista.

Sitten vielä se vihjerasti, jotain pientä vihjesuunnistusta ja pian ollaankin jo maalissa! Tai sitten ei. Urheilukentän vihjeestä selvisi, että reissu ei tosiaankaan ollut ohi ja matkaa jatkettiin siis iloisesti juosten kohti Orajärven etelärantaa ja seuraavaa vihjettä. Vihjeeltä vihjeelle koluttiin karttaa siis toiseen kertaan läpi. Ehdottomasti parasta koko päivässä, seikkailua rastilta toiselle! Ilman käsikirjoitusta, ilman tietoa paljonko on vielä matkaa taitettavana! Maaliin juostiin lopulta aikaan 6:14 mittarissa 67.7 km. Karkeasti melontaa about 6 km, pyöräilyä jotain reilu 40 km ja loput vajaa 20 km olikin sitten tällä kertaa juoksua! Kokonaissarjassa sijoitus oli 6. ja sekajoukkueista oltiin 2.  

Onneksi vastasuuden varalle pussihyppelyyn siskon pikku-Matias lupasi lajin saloja tädille avata.  Lisäksi pikkukannustajien viimevuoden ''miks teil meni niin kauan?'' kommentit oli vaihtuneet ''oliks kivaa?'' kyselyihin, kun tultiin vaihtoon turvekuorrutuksessa tai kun parhaamme mukaan sihdattiin uimapatjoilla aallokossa kohti rastipoijua. Rattosasti oli mennyt siskon poikienkin päivä rasteja etsiessä. Kiitokset ilmeisen mukavasta oheistoiminnasta järjestäjille! Pro sarjan reitti oli meidän mieleen ja parasta lopun oletuksiamme huomattavasti pidempi vihjesuunnistus. Palaamme siis ehdottomasti kannustusjoukkoinemme asiaan taas ensi vuonna! :)

Pro-Sarjan tulokset

Johanna&Juha

Oxalis vauhdissa!

Mietimme vielä edellisiltana olisiko medium menijöiden sarja meille liian lyhyt. Varsinkin 5 km juoksu kuulosti lyhyeltä. No, toisin kävi ;)

Pussihyppelyn jälkeen juoksimme rantaan melontaosuudelle. Ekaa kertaa meillä oli päällä oikein kilpailufiilis; rantaan juostiin ihan täysii ja suhailtiin hitaammista ohi pusikoita pitkin. Kanootteilu tuntui jälleen tosi tahmealta ja hitaalta. Varsinkin kun edessä näkyi niin paljon muita menijöitä. Etenkin myötätuuleen melonta tuntui tuskastuttavalta.

Pyöräilyyn lähdettiin energisin fiiliksin. Minnakin uskalsi pyöräillä ihan täysillä heti alusta. Mielessä kun oli että kun tällainen lyhyt kisa on niin voi heti alusta alkaen pistää kaiken peliin. ;) Valittiin P2-rastille asvalttitie ja rasti löytyi vaivatta. Seuraavan rastin lähellä oleva lampikin löytyi helposti, mutta siitä eteenpäin olikin melkoista hakemista. Lammen vieressä ilmeisesti oli polkuja hieman enemmän kuin mitä kartassa ja todennäköisesti olimme hieman eri polulla kuin mitä luulimme. Pyöräilimme niin pitkälle kun pääsimme ja kun kuvittelimme rastin olevan kallion alla, jätimme pyörät (ja kartan!) siihen ja jatkoimme jalkaisin. No, hetken pyörittyämme tajusimme, että rasti ei ihan siinä tainnut ollakaan ja haimme kartan pyöriltä. Kartan kanssa homma ei kuitenkaan sujunut sen paremmin ja iäisyydeltä tuntuvan ajan päästä saimme itsemme kartalle. Voi sitä onnistumisen iloa kun rasti viimein löytyi!!

Siinä rastia etsiessä oli jo pikku aavistus käynyt mielessä, että minnehän ne pyörät mahtoivat jäädä...  ja kyllä: tee-se-itse-rasti-kadonneiden-pyörien-etsintä saattoi alkaa! Pari kukkulaa kiivettiin ylös toiveikkaana, että tämä näyttää tutulta. Joutuessamme pettymään kerta toisensa jälkeen,  suuntasimme lopulta takaisin lammelle (jälkikäteen ajateltuna lampi löytyi helposti ;) ) ja sieltä samalle polulle kuin mistä rastia alunperin lähdimme etsimään. Huh, pyörät löytyivät ja melko tomerina ne saivat kyytiä kohti loppuja pyörärasteja!

Loput pyörärastit löysimme ilman kommelluksia ja saimme jopa historiallisesti teknisimmillä pätkillä muita joukkueita kiinni.

Vaihdossa saatiin suunnistuskartta, joka pikavilkaisulla näytti melko pitkältä. Kallio-quest selvitettiin reippaasti, hieman jouduttiin jonottelemaan hitaampien takana. Siitä sitten täpinöissämme juoksimme seuraavalle rastille  ensin liian pitkälle ja seuraavaksi hieman liikaa sivulle, joten taas oltiin hukassa ja hetki meni ennen kuin saatiin kiinni missä oltiin. Hieman taisi ruveta jo kiukuttamaankin siinä vaiheessa joukkueemme jäseniä... ;) Eli hyvä aika ottaa lisäenergiaa ;D Päätimme jatkaa huippusuunnistusta pääosin isompia ulkoilureittejä ja ottaa maastopätkät hitaammin. Kolmosrastia etsittiin taas kissojen ja koirien kanssa, mutta löytyihän se sekin viimein. Viimeiset rasit löytyivät ilman kommelluksia ja eksymisiä.

Suojuoksu päästiin reippaasti läpi. Päivästä tuli siis lopulta kuitenkin ihan riittävän pitkä, aikaa meillä meni 6h 9 min ja matkaa kertyi 45 km. Kommelluksista huolimatta jäi tosi hyvä fiilis ja tulipahan rutkasti motivaatiota kiertää iltarasteja :) Kiitos järjestäjille, ensi vuonna nähdään!

Minnan sokerit pysyi koko päivän ajan kuosissa. Lähdössä vs oli kympissä, melonnan jälkeen kasissa (tässä vaiheessa 40 g geeliä ja urheilujuomaa), pyöräilyn keskellä mittari näytti 15, mutta en ottanut lisä-insuliinia ja tästä puolen tunnin päästä oli 14. Ennen suunnistusta noin 15 g geeiä ja suunnistuksen aikana tuli mittari näytti kuutta, joten loput urheilujuomat ja puoli pötköä siripiriä, jolla jaksoi maaliin. Aamulla pitkää noin 30% vähemmän. Illalla normiannos pitkää, yöllä ja aamulla hypoiluja.

 

Minna&Jari

Mutaiset mutta onnelliset :)