Nuuksio Classic Trail Marathon juostiin toista kertaa Nuuksion upeissa maisemissa. Meille lauantaiaamun startti tarkoitti toista maratonia tälle elämälle. Matka eteni mukavasti ilman suurempia vajareita energian taikka fiiliksen suhteen. Reitti oli taas erittäin hyvin merkitty ja sekin kerta, kun lähdin harhaan suhailemaan oli ihan oma aikaansaannos. Katse naulattuna maahan en vaan huomannut sitä ehkä kolmemetristä suuntanauhaa polun risteyksessä. Onneksi kuitenkin pian joku ystävällinen huuteli perään HEP! ja vinkkasi oikealle reitille.
Alku meni reippaasti pääasiassa letkassa juosten. Alamäissä porukkaa lappasi ohi molemmin puolin, mutta taas tasasen koittaessa pingoin jonon kiinni. Sitten keskikolmanneksen juurakkoisten, pusikkoisten hitaiden pätkien alettua ei taidot enää riittänyt alkuseurueeseen. Sainkin sitten pitkän pätkän sovitella tossua juurien sekaan kapeilla poluilla ihan itsekseni. Ei ketään edessä, ei takana. Loppumatkasta pääsi taas alkumatkan vauhtiin ja viimeinen vitonen meni edellisvuoden tapaan mukavasti. Maaliin on vaan aina niin mahtava juosta, ja vielä 20 min nopeammin kuin ekakerralla!
Juhankin matka eteni tasaisesti alkuviikon flunssasta huolimatta. Tasasen taaperruksen katkaisi kuitenkin hetkeksi äkäset ampiaiset, joista kolme ehti ohijuostessa pistääkkin. Ja yksi vielä yritti jatkaa jäniksenä säärystimeen kiinni tarrautuneena, mutta sai kuitenkin pian huitaisusta lähtöpassit!
Johanna&Juha
Niin se aamu vihdoin koitti: kauden
päätapahtuma ja ensimmäinen maratoni! Innolla ja viimeiset viikot vähän
kauhulla tätä olikin jo kovasti odotettu. Kipinä lähteä polkumaratonille iski
vuosi sitten kuunnellessani Johannan kokemuksia viime vuoden kisasta.
Lähtöalueella oli melkoiset perhoset
vatsassa. Jari lähti taittamaan matkaa minun vauhdissa. Varsinaista
aikatavoitetta ei ollut, olin varustautunut 7 tuntiin ja kaikki sen alle olisi
kotiin päin. Tietenkin tarkoituksena selvitä reitti kunnialla läpi. Ensimmäisen
polun alussa oli jonoa, mutta tämän jälkeen sai kyllä loppumatkan edetä omaa
vauhtia. Solvallan mäen (n.11 km) lähestyessä tuli jo muutaman selkä vastaan.
Mäki meni ylpeästi, kun pääsin parista puuskuttajasta ohi. Tästä suuri kiitos
Johannalle tehokkaiden mäkitreenien suunnittelusta!
Varusteina oli geeliä ja juomavyö, jossa
puolen litran pullo. Solvallan mäellä tyhjensin loput juomat ja tein uuden
malto-elektrolyyttijuoman. Solvallan jälkeistä pitkää ja teknistä osuutta
odotin jännittyneenä. Juoksu kulki tosi kevyesti. Pohkeiden jumitkin alkoivat
hellittää. Matkan pituus ja vähäinen kokemus pitkistä polkulenkeistä
jarruttivat menoa.Kerkiäähän sitä sitten lopussa ottaa kiriä..
Noin kahdenkympin ja kolmen tunnin
kohdalla alkoi jaloissa painamaan. Taisi myös sokerit olla nousussa. Toisella
vesipisteellä kokkailin uudet maltot. Mittasin sokerit (25) ja otin pikaa 4
yksikköä. Tietoisuus korkeista sokereista ei ainakaan keventänyt menoa heti,
mutta insuliinin alkaessa vaikuttamaan alkoi fiiliskin kohota. Geelejä
oli mennyt kolme ja maltojuomaa noin litra (yht. n. 90 gHH) eli ei ihme ettei
aamun insuliinit enää riittäneet. Korkeiden sokereiden vuoksi jarruttelin
geelien syöntejä, loppumatkalla niitä meni vielä kolme. Neljäs olisi ollut
paikallaan lopussa.
Loppua kohden tuli käveltyä lähes kaikki
mäet. Mäkien päällä olisi tehnyt mieli jatkaa kävelyä, mutta en antanut periksi
vaan jatkoin hidasta juoksua. Päässä soi koko päivän sopivasti Happoradion
biisistä kohta ”...juoksemista älä lopeta...” Juoksin kilometri kerrallaan.
Jari välillä huuteli takaa, mitä tuttua lenkkiä jäljellä oleva matka vastasi.
Mieletön tunne kun ohitimme viimeisen cutoff-pisteen ja uskalsin jo hetkittäin
ajatella, että jee tämä taitaa onnistua! Viimeiset kilometrit tuntuivat pitkiltä,
jalat raskailta. Neljänkympin kohdalla takaa tuli vauhdikkaita juoksijoita ohi
ja yritin saada jaloista irti loppukiriä, mutta niihin oli jäänyt päälle
tasainen hidas vauhti ja ei mitenkään saanut vauhtia nopeutettua!
Kyyneleet tulivat silmiin, kun maalialue
ja Johannan hymy tulivat näkyviin. Ihan mieletön onnistumisen ilo. :D Aikakin
oli reilusti alle 7 tuntia (6 h 21 min). Maalissa sokerit 6 eli reitillä
pistämäni insuliinimäärä oli passeli ja olisi ollut varaa nauttia geeliä
loppumatkasta enemmänkin.
Reitti oli upea; lähes kokonaan poluilla
ja mukavan vaihtelevissa maastoissa. Tosi paljon mielekkäämpää kuin asvaltilla
junnaaminen! Reitti oli merkattu loistavasti, harhailut jäivät minimiin ja
menivät ihan omaan piikkiin. Järjestelyt toimivat moitteettomasti ja iso kiitos
myös kannustuksesta pitkin reittiä.
Kiitos myös Johannalle loputtomasta
kannustuksesta ja uskon vahvistamisesta koko vuoden aikana! Nyt on taas
rutkasti intoa treenata lisää ja tehokkaammin.
Jarilla rahkeet olisivat riittäneet
vauhdikkaampaankin menoon, tämänkertainen vauhti taisi olla kävelyvauhtia;
“Kahteenkymppiin asti meillä meni ihan mukavasti, mutta hiukan ennen toista
vesipistettä vauhti vähän hyytyi (se korkea verensokeri) eikä oikein siitä enää
täysin palautunut. Vähän reippaammin olisin päässyt, mutta 35km:n jälkeen alkoi
polvet kipeytyä siinä määrin, että maali ei lopulta tullut yhtään liian
aikaisin. Kaiken kaikkiaan ihan ok suoritus: tavoite juoksemalla läpi ja
ensimmäinen maratoni täyttyi. Samalla selvisi, että pystyy juoksemaan yli 6
tuntia putkeen. Jatkossa vaan enemmän pitkiä lenkkejä, että saa jalat paremmin
kestämään kipeytymättä.”
Mukavaa laatuaikaa siis näin harrastusten
myötä. Juostaan sitten ensi vuonna...
Minna&Jari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti