Tuulonen Adventure 2013

Tänä vuonna Tuulonen Adventure järjestettiiin Lammilla. Meillä ei mitään ihmeellistä hässäkkää aamulla, materiaalinjako sujui jouhevasti ja reitinsuunnitteluun oli reilusti aikaa. Kaikki sukatkin tuli tällä kertaa pakattua mukaan ja kelikin oli mitä mainioin! Loistavat lähtöasetelmat siis. 

Kisa starttasi muistisuunnistuksella. Kisakeskuksena toimivan koulun pihamaalta tuli löytää neljä kirjaimin merkittyä rastia ja kirjaimista muodostaa sana. Ensimmäinen rasti löytyi hyvin, mutta loppu menikin sitten taas aikamoiseksi säädöksi. Viimeinen järjen hivenkin otti ja lähti ja niin me sitten säntäiltiin klossit kolisten sinne tänne ilman järkevää suunnitelmaa. Viimeistä rastia varten jouduttiin vielä käydä tsekkaamassa karttaa uudestaan. Kirjaimet kasassa ja arvaus: HATSI, ATSIH! eiku nyt mä tiän SAHTI! Lammin sahti, aivan!

Vihdoin viimein ja viimeisimpinä päästiin ensimmäiselle osuudelle! Meno tuntui vähän takkuselta, mutta eteenpäin päästiin ja hiljakseen saatiin porukkaa kiinni. Pyörässä tehtiin metsätiepistoja erinäisten mäkien päälle ja keräiltiin rasteja. Pyörän välissä oli lyhyt korkeuskäyräsuunnistus, joka meni 3/4 rastin osalta varsin mallikkaasti. Sitä yhtä sitten pummattiinkin näiden muiden edestä. Sitten välissä pyöräiltiin takaisin koululle pelailemaan pihapelejä. Pelin nimi oli kyykkä ja tavoitteena oli pesismailan kokoisella puukalikalla heittää neljä pienempää puupalaa rajatun alueen ulkopuolelle. Vuorovedoin, mutta Juha sen homman hoiti. Ja sitten takas pyörälle ja kohti suota. Avosuo oli yllättävän kuiva ja juostavissa.

Pyörillä vauhdikkaiden polkuosuuksien kautta rantaan ja melomaan. Järjestäjän tarjoama retkiruuhi kulki oikein mukavasti, muihin samaisella paatilla liikkeessä olleisiin nähden. Niille kisapeleille ei kyllä ollut mitään jakoa. Lyhyt, tosin taas vähän nuhanen juoksu väliin ja lisää melontaa kauniin tyynellä järvellä. Kuumaa menoa, uintirasti olisi kelvannut, mutta tällä kertaa meno oli ylättävän kuivaa! Takaisin rannassa tehtävänä oli täyttää pikkukippo vedellä, pyöräkenkä toimi hyvin kuljetusastiana ja 2 x 46 olikin jo yllin kyllin, joten matka jatkui kohti kisakeskusta ja loppujuoksua.

Muutama rasti jalan ja maaliin leimattiin miestensarjan 6. perässä, sekasarjan ekana. Hauska, selkeä ja kuuma kisa! Tällä kertaa, kun puljausta ei ollut ehti sitä jo kuuman kelin puolesta kaivata. =D Lyhyitä juoksuosuuksia oli ripoteltu mukavan tasaisesti reitin varrelle ja kisa oli kokonaisuudessaan mukavan monipuolinen. Kiitokset taas kaikille kisan järjestelyihin osallistuneille ja kanssaseikkailijoille mukavasta tapahtumasta!

Tulokset

Kuvia

[Tuulonen Adventure järjestäjän kuva]

Johanna&Juha

Geopark Challenge XTREME 24h

Oxalis [Tapani Launonen]

Saatiin kuin saatiinkin rekrytoitua Pete meille kolmanneksi jäseneksi ja haaveilemamme osallistuminen Geopark Challengen Xtreme sarjaan mahdollistui! Kisatohinat alkoivat köysitesteillä kisakeskuksena toimivan Montta Active Campingin pihamaalla. Jumarointia olin vain kokeillut aikaisemmin Forsmanin multisport leirillä, ja oletusarvoihin nähden eteneminen sujuikin varsin näppärästi ja sitten vaan laskeutuminen alas puun latvasta ja reitin suunnitteluun.

Johanna jumaroi

Juha jumaroi, Pete laskeutuu

Reitinsuunnittelua

Patjat valmiiksi

Kello laitettiin soimaan hyvissä ajoin puoli seiskaksi kisa-aamulle, ettei tule kiire. Vähän ennen kasia säpsähdin hereille, kun Pete koputti ikkunaan- oltiin sitten nukuttu tunti pommiin! Pikasesti pastat naamariin ja kohti lähtöpaikkaa. Tämähän enteilee hyvää.

Kisan lähtö!

 Tavoitteena oli edetä koko matka tasaista vauhtia maaliin saakka. Niimpä ei prologiinkaan lähdetty hötkyilemään. Kisa starttasi 10:00 ja ensimmäinen osuus oli juoksu. Sepä sakkasikin sitten jo muutama sata merin kirmailun jälkeen nokkospuskissa tallustavaan joukkuejonoon. Tästä selvittyämme meno oli etenevämpää ja pian päästiinkin turruttamaan nokkosenpistoja virkistävään veteen. Ojarummun suuaukolla oli rastilippu ja viesti, että seuraava rasti löytyisi seuraavasta tunnelista. Huudeltiin tähän tunneliin jo luikahtanut Pete takasin ja juostiin seuraavalle suuaukolle. Kahlailtiin ja ryömittiin pilkkopimeässä ojarummussa, ja kypärän kolistessa rumpuun ei sen käyttö juoksuosuudella enää tuntunut yhtään niin typerältä.

Juoksusta vaihdettiin uinti+juoksu osuudelle uimapatjat kainalossa. Juostiin pitkin pusikkoja patjat kainalossa ja ylitettiin erinäisiä lyhyehköjä vesistöjä patjoilla eteenpäin kauhoen. Prologin viimeisen osuutena oli rullaluistelu. Koska rulaluistelut ovat tyyliin kerta/kesä on hyvä idea kytkeytyä köydellä edellä painelevaan hiihtäjään. Osuus osoittautuikin melkoiseksi kivikko-pusikko setiksi, jota osin taitettiin tasatyöntönä hiekkatiellä, toisinaan vaihdettiin tossut jalkaan, jotta eteneminen olisi ripeämpää. Kaikinpuolin takkuista menoa, hyvin vähän selkeää luisteltavaa pätkää. Osuuden viimeisenä rastina Juha kapusi ylös vesitorniin tsekkaamaan seuraavan rastin sijainnin, alas ja sitten viereisen rakennuksen tikkaita ylös katolle leimaamaan. Kun Juha teki töitä Johanna ja Pete vaan hengaili kannustusjoukkojen kanssa- hyvä Juha!

Kolmen jälkeen iltapäivällä, kun kisaa oli takana 5 h 13 min rullailtiin pois vaihtoalueelta taittamaan ensimmäistä varsinaista osuutta, maastopyöräilyä. Alussa oli muutamia rasteja lähistöllä ja siten päästiinkin voimalaitokselle laskeutumaan! Hetki jonotettiin alhaalla vuoroamme, valjaat päälle ja ensin muutama kerros portaita alaspäin säkkipimeään kosteaan kellariin. Otsalampun valossa kavuttiin pimeässä pari kerrosta ylöspäin leimaamaan rasti. Taas ensin alas takaisin valoon ja sitten rappuja kerrokseen 11 ja sillalta köysillä takaisin alas ja pyörän selkään.

[Kuva T.Launonen]

[Kuva T.Launonen]

Pimeä portaikko [Kuva T.Launonen]

Vihdoin reitti eteni pois taajama-alueelta kohti maaseutua ja pästiin poluille ajamaan! Johanna ja Pete oli vuorotellen keulilla tiimiä vetämässä ja Juha suunnisti. Parilla rastivälillä oli selkeästi erilaisia reitinvalintamahdollisuuksia- toinen (CP10-11) mentiinkin itäistä kiertoreittiä ja toinen (CP11-12) sotkettiin suoraan pienempää polkua. Ahmaksen Kalevalaiskylään rullailimme 10 h 45 min startista. Paikalla selvisi, että reittiä on lyhennetty ja Johanna ja Juha jäi tutkailemaan muutosta Peten hakiessa evästä kylän kahviosta. Popsittiin siinä makkarat ja imailtiin pillimehut ja matka jatkui.

Evästä

Rastimääre 'Rocking Chair' oli reittisuunnittelussa jäänyt hieman hämärän peittoon. Metsäautotien päästä löytynyt rasti kuitenkin osoitautui nimensä mukaisesti pihakeinuksi. Siellä se nökötti keskellä suoaluetta hylätyn mökin pihassa. Mutta eipä aikaakaan, kun pääsimme tämän kisan osalta ekan kerran tetsaamaan taimikossa, kunnes vastaan tuli oja. Vettä ei tainnut olla nimeksikään, mutta törmät olivat sitäkin jyrkemmät. Siinä sitten kikkailtiin pyörät alas ja ylös ja eikun kohti rastia. Pikku-pätkä polkua, jyrkkä mäki pusikossa ja vastaan tuli joki, taas pystyjyrkkine törmineen. Hissuksen ja niin hallitusti kun nyt pyörä kainalossa jyrkkäää törmää voi alas laskeutua ja molskis virtaavaan veteen. Joen ylitys ja pyörän tunkkaus joesta taas jyrkkää törmää ylös- huh! Ja matka jatkui pestyillä pyörillä polkua pitkin ja pyörä kulki mukavasti.

Järjestäjän tarjoamalle keittoillallisele kurvasimmekin hieman ennen puolta yötä, kun kisamatkaa oli takana 13 h 40 min ja pyöräilyä 8 h 44 min. Keitot teltasta, lisää vaatetta varustekassista, reppu täyteen energiaa ja melontaosuudelle! Jee! Taino- kanoottimme kapean karautimme ensimmäisen kerran kiinni kivikkoon noin 5 m vesille pääsyn jälkeen. Eikun tiimi jokeen, kanootin työntö ja takaisin kyytiin. Tämäpä osoittautuikin olemaan melonnan alkupätkän teema. Ja silloin, kun joessa oli runsaammin vettä tukki reittiä ziljoonat kaatuneet puut. Osa näistä esteistä alitettiin, mutta osa piti ylittää. Kiivettiin kaikki kanootista puunrungon päälle tasapainoilemaan, tunkattiin kanootti puun yli ja eikun takaisin kyytiin. Parissa kohtaa piti kanootti hilaa jyrkkää mutaista jokitörmää pitkin puiden ohitse. Sitten alkoi sataa, ensin hiljalleen ja lopuksi kaatamalla.

 Sade oli lakannut jokin aika sitten, kun noin 4 h melonta kikkailun jälkeen oli edessä 400 m kantopätkä, jonka päälle haettiin rasti ja lämpöä kroppaan juoksemalla keskelle ei mitään bygätyltä ranchilta- hämmentävä paikka. Takaisin kanooteilla olisi ollut notskia tarjolla, mutta meidän matka jatkui ilman leireilyä takaisin rattoisan melonnan pariin. Joka tosiaan alkoi muistuttamaan melontaa puuesteiden ja kivikoiden määrän huomatavan vähentymisen ansiosta. Nyt päästiinkin jo menemään koski eli kivikkopaikat vaan kunnolla vauhtia ottamalla läpi. Tämä nosti mukavasti tunnelmaa!

Kaikki loppuu aikanaan ja niin tuli meidänkin melontakikkailu päätökseensä aamusella puoli seiskan pintaan 20 h 20 min kokonaismatkaa takana. Pikkasen evästä repusta ja hölkkäiltiin kohti Canyoneering osuutta. Alku oli selkeää juoksua maalaisteitä ja polkuja pitkin. Pete jäniksenä vahvalla juoksullansa etenimme selkeillä pätkillä. Alkumatkassa oli yksi ylitys lahonhuteraa limaista riippusiltaa myöten. Kunnon ote sivuvaijereista ja jalan liutus poikkipuille, jotka oletettavasti kestävät seikkailijan painon. Varsinainen Canyoneering seikailu alkoi osuuden puolivälin paikkeilla. Arviolta 20 m korkeita hyvinkin jyrkkiä jokitörmiä laskeuduttiin vuoroin alas vuoroin kivuttiin kynsin ja hampain ylös. Joki ylitettiin hyvinkin erinäisin tavoin: uimalla, kaatuneita puita siltana käyttäen ja suossa kontaten. Monaasti oli hyvä ottaa jokitörmän heinistä kinni vauhtia hidastaakseen, kun laskeutui pystyjyrkästä seinämästä veteen, kun ei ollut tietoa syvyydestä taikka pohjan materiasta.

Vaihtoalue reitillä [Kuva T.Launonen]

Viimeistään tällä osuudella hyttysten jäätävä määrä konkretisoitui varmasti jokaikiselle seikkailijalle. Hyönteisten suhteen tiukin kohta osuudella taisi olla, kun Juha lähti ylittämään jokea puuta pitkin tasapainoillen, itse lähdin hieman perään. Sitten Juha huusikin, että pysy paikoillaan kunnes hän on ylittänyt joen, että puu saattaa pyörähtää. Siinä sitten tasapainoilin paikallani puun päällä noin tuhat ja yksi hyttystä naamassa kinni aterioimassa. Voi sitä juhlaa, kun sain liikkumisluvan!

Melonnan alusta

Canyoneering osuudelta takaisin vaihtopaikalle pyörien luokse ennen puolta päivää 25 h 30 min kokonaismatkaa takana. Edessä olisi vielä maastopyöräilyä ja suorasteja, mutta saimmekin kuulla, että reittiä on taas kaikkien osalta lyhennetty ja suorastit jäisivät väliin. Tässä vaiheessä fiilis oli katossa ja tuntui, että kisahan on nyt ohi- enää lyhyt rullailu maaliin ja se oli sitten siinä. Pyörä kulki hyvin. Johanna ja Pete veti tiimiä taas vuorotellen. Vielä ennen maalia piti uimapatjoilla kauhoen etsiä jokimättäille sijoitetuista postilaatikoista päivän lehti ja lehdestä maalin sijainti.

Maalissa!

Oxaliksen ensimäinen pidempi seikkailu takana, kun maaliin leimattiin iltapäivällä puoli kahden jälkeen 27 h 39 min ja arviolta 245 km seikkailua takana ja sekasarjan tokana! Miehistäkään ei maaliin ollut ehtinyt kuin selkeesti omia menojaan painellut kolmen kärki. Rata oli ehdottomasti mieleemme- etenkin Canyoneering osuus oli parasta seikkailua! Kisa onnistui meiltä hyvin ilman väline- taikka seikkailija rikkoja ja Juha se vaan suunnisti koko matkat tasasen varmasti. Energiat ja fiilis pysyi hyvänä koko matkan ajan eikä kummempia vajareita kummankaan suhteen ilmenyt missään vaiheessa kisaa.

Suuret kiitokset kaikille kilpailun järjestelyihin osallistuneille ja tietysti erityisesti ratamestarille mielenkiintoisesta ja haastavasta radasta! Ja sitten erityskiitos Petelle mukaan lähtemisestä ja siten meidän osallistumisen mahdollistamisesta ja ihan parhaille kannustusjoukoille: Eija, Minna, Jari, Merja, Kari ja tietty pikku-tytöt! Ensivuodeksi taas vaan kolmas tiimilänen kehiin ja olemme ehdottomasti viivalla! :)

 

TULOKSET
KUVIA [Tapani Launonen]
KOOSTE
 

Johanna, Juha ja Pete

Tahko MTB

Jo perinteeksi muodostunut Tahko MTB oli kesäohjelmistossamme tänäkin vuonna. Johanna ja Juha päättivät tänä vuonna osallistua ensimmäistä kertaa retkisrjaan- 60 km yöpyöräilyyn. Minna pyöräili perinteisen 60 km päivälähdön ja Jarilla oli ohjelmassa keräillä nousumetrejä ja ensimmäistä kertaa kiertää reitti kaksi kertaa.

Yöpyöräilyn startti oli tasan puolilta öin Piazan aukiolta. Matkaan lähti ilmeisesti noin 70 pyöräilijää. Pimeästä ei ollut tietoakaan, mutta olimme varustautuneet hyvin parhailla kypärälampuillamme! :D Matka sujui mukavan leppoisissa tunnelmissa ja tiheimmissä metsiköissä lampullekin tuli käyttöä. Reitti oli viime vuoteen verrattuna erittäin kuiva, mutta paikoin yön kaste teki heinikon piilossa olevat juurakot hyvinkin liukkaiksi. Yhteen näistä Johanna sitten kaatuikin, pahemmin ei sattunut, mutta satula repesi. :( Ensimmäinen ajatus oli, etä kuinka pyöräily Rokualla sujuisi risalla satulalla.

 

Paras hetki reissussa oli se kun pienen hämärän jälkeen alkoi aamu sarastaa ja usva hälveni. Ja tietenkin se, että loppulasku meni suorilta ilman paniikkipysähdyksiä! :D Oli myös ihana pyöräillä reitillä, kun ei ollut lainkaan tungosta- ei ketään tiellä eikä kenenkään tiellä. Ties vaikka tulisi osallistuttua tähän udestaankin! Ihana fiilistelyajo ja ekakerta, kun yhdessä reitti taitettiin. :)

Johanna&Juha

No Limit Adventure

[Kuva: Liisa Paakkanen]

Levottoman unettoman yön jälkeen sitten pitäisi herätä pirteenä ja skarppina 05:00- joo ei onnistu. Lähellä ehdottoman viimeisen lähdon hetken minuutteja kömmin viimein ylös punkan pohjalta. Pikkuhiljaa Veikkolaan savuttuamme alkoi unihiekat olla karistettuna. Siinä sitten perus säätöä ja reitin suunnittelu kuten aina, KUNNES, vaihtaessani pyöräkenkiä jalkaan tajusin, että mulla ei sitten ole sukkia mukana- ei  minkäänlaisia. Just. No mutta eipä siinä, Juhalla oli yhet ylimääräset kokoa 46. Niillä mennään mitä on. Neljäkutoset jalkaan ja starttiin.

Prologina oli tarjolla estejuoksua, 4 kertaa oli rata kierrettävä ja vapaavalintaista oli miten kierrokset

[Kuva: Liisa Paakkanen]

tiimissä jaetaan. Arpaonni suosi Juhaa ja Johannalle jäi suoritettavaksi yksi kierros- ja hyvä niin, eipä oo tyttöä tehty esteittä ylittämään. Kentältä prologi jatkui kahden rastin hakuun peilikuvakartalla. Eka rasti oli kätketty siirtolohkareen alle ja meidän paikalle saapuessa jono olikin jo kiitettävä. Toka rastilla ei sitten jonoa enää ollutkaan, mutta eipä ihme, ei se ollut kovin kehuttava meidän menokaan.

 

[Kuva: Liisa Paakkanen]

Prologista matka jatkui suoraviivaisesti pyörillä ensin kastelemaan 46set tiimisukat Tampaja-järven rannan kahluuquestille, jossa siis kierrettiin vedessä oleva poiju ja siitä edelleen kiipeilyquestille. Kiipelyrata oli ehdottomasti mainio questi! Tosin automaattisesti lukittuvan sulkurenkaan käyttö olisi voinut olla tehokkaampaa. Toimintaperiaatteen oivallettuani hoinkin sitten loppumatakan- ylös-käännä-työnnä..ylös-käännä-työnnä... Siinä sitten sählätessä päästettiin Pinolat ohi, jotka ystävällisesti vielä huikkasivat joitan vinkkejä reitille ylöspäin mennessään.

[Kuva: Liisa Paakkanen]

Ylös päästyämme questi jatkui takaisin alas aluksi niin kauniiseen purovarteen kolmea rasti hakemaan. Mutta eipä aikaakaan, kun puro haarautui ja upea metsämaisema vaihtui nokkospuskiin. Siinä sitten rydettiin ja otettiin osumaa polttiaisista. Muita ei näkynyt eikä kuulunut. Kolmas rasti löytyikin vasta tielle päästyämme. Tästä matka jakui nokkosten turvottamilla koivilla suoraan juoksuosuuden rastien hakuun. Osuuden loppumatka mentiinkin Johannan ja Mikon kanssa yhtämatkaa pyörän vaihtoon. Jossa meidän reitinvalinnoilla tarjolla olikin mukava siivu oikeasti ajettavaa polkua eikä lainkaan tetsausta! Mahtavaa! Välissä vielä questinä motocross rata ajettavaksi alle 2 minuuttiin.

Pyörästä melonnan vahtoon tultiin Johannan ja Mikon kanssa taas samaan aikaan, mutta-mutta vaihto ottikin meillä sitten oman aikansa. Taino, sitä omaa aikaa vaati tällä kertaa Johannan pyöräkenkä, jonka nilkan läheisin kiinitys oli jäänyt jumiin ja siinäpä sitä sitten revittiin kenkää kaikin voimin ja keinoin jalasta. Siinä vaiheessa kun Juha jo kaivoi työkaluja pyörälaukusta sain kengän väkivalloin revittyä irti jalasta ja matka saattoi jatkua kohti melontaa.

Järvelle päästyämme Pinolat olivat juuri rantautuneet ja vinkkasivat ottamaan heidän käytössään olleen kohtuu suoraan kulkevan kajakin. Pari rastia melonnasta, vaihtoon, lyhyt loppusuunnistus ja maalileima. Monipuolinen rata, upea keli- unettomuus unohtui tyysti. Isot kiitokset mukavasta päivästä kaikille järjestäjille ja kanssaseikkailijoille!

Kuvia [Liisa Paakkanen]
Tulokset

Johanna&Juha

Osallistuimme Jarin kanssa jälleen kuntosarjaan. Tällä kertaa herätys oli puoli kuuden maissa. Aamupalaksi puuroa, leipää, kahvia ja banaani. Insuliinia normi 1 yksikkö/10gHH. Pitkän, jota tällä hetkellä pistän aamuisin 5 yksikköä jätin ottamatta.

Kisapaikalle päästiin juuri ennen kilpasarjojen lähtöä (8:00). Reitinsuunnittelussa meni aika taas ihan liian nopeasti. Kisapaikalla join mustikkakeittoa 2dl noin vartti ennen lähtöä.

Kuntosarjassa juostiin radalla 2 kierrosta, jonka meillä suoritti Jari. Minä mittailin sillä välin sokerit (11,8), josta ajattelin että jes, kerrankin optimaaliset, mutta toisin kävi.. Startissa saadun kartan mukaisesti haettiin yksi rasti kallion päältä. Takaisin kentälle ja kaupunkisuunnistusosuudelle. Otimme heti hinausköyden käyttöön. Minulla alkoi tuntua matalan verensokerin oireet, joten otin 100 ml:n geelituubin ja imeskelin sitä juostessa. Kartan mittakaava hieman hämäsi alussa ja olimme juosta rasteista ohi. Mutta kun vauhtiin päästiin ja etäisyyksiin saatiin tolkku, niin juoksu ja suunnistuskin (joka tosin oli tällä kertaa varsin helppo) sujui mukavasti. Hinaus toimi hyvin, molemmat pystyimme juoksemaan omaa vauhtia ja jakamaan voimia.

Juoksun jälkeen oli vuorossa melonta. Kunnon säätöä kajakin vesillelaskussa ja sen kääntämisessä ennen kuin pääsimme varsinaisesti melomaan. Melonta sujui normitapaan enemmän käsillä kuin kropalla, tästä seuraavana päivänä oli muistona kipeät ojentajat. Eli tekniikka edelleen ”päin honkia” -mikä on kun ei taidot riitä? Ajallisesti olimme kuitenkin ihan siedettävästi muiden tahdissa. Melonnasta juostiin taas vaihtoalueelle, jossa mittasin sokerit (18,1). Lähdöstä oli kulunut noin 1,5 tuntia. Otin insuliinia 4 yksikköä ja yhden 40g geelin.

Sitten pyöräilyosuudelle. Jari suunnisti ja minä keskityin perässä pysymiseen ja mahdollisimman täysillä ajamiseen. Toisen pyörärastin kohdalla oli questina uimarannassa kahluu merkin ympäri. Alunperin olimme suunnitelleet menevämme maastoa pitkin seuraavalle rastille, mutta päätimme vauhdissa mennä tietä pitkin. Jätimme pyörät parkkipaikalle ja menimme rastille juosten. Täällä vuorossa oli kiipeilyrasti kalliolla. Jee, oli tosi kiva questi! Kiipeilyn jälkeen luimme rastilla olleet ohjeet ja lähdimme hakemaan kolmea rastia joenvarresta. Ensimmäinen rasti löytyi puolivahingossa Jarin katsoessa taakse, toinen löytyi pian ensimmäisen jälkeen ilman lippua, mutta kolmatta etsittiinkin kissojen ja koirien kanssa! Meidän helpotukseksi puron varren pusikkoon oli jo tässä vaiheessa muodostunut polku, joten vältimme pahimmat nokkosenpistot. Etenimme polkua hitaasti rastia etsien ja kun vihdoin päädyimme sillalle ja siellä olevan rastin luo, oli  seuraamme liittynyt pari muutakin joukkuetta.

Hetken aikaa meni kun sai taas jalat toimimaan. Viimeisellä rastilla oli motocross-rata, joka piti ajaa alle 2 minuutin. Ei ongelmia! Sitten vielä viimeinen spurtti ja oltiin maalissa!

Sokerit oli maalissa 19 eli ei ihan optimaalisesti mennyt. Liekö se, että yritin mennä koko päivän mahdollisimman täysiä pitänyt sokerit koholla? Tai sitten tämä synnytyksen jälkeinen hormonisekamelska vaikuttaa kohottavasti.

Suunnistus onnistui tällä kertaa hyvin. Tosin meillä ei kuntosarjassa ollut metsäsuunnistusta lainkaan, mikä on meille yleensä ollut pienimuotoinen kompastuskivi. Mukava päivä ja erittäin kivat questit! Kiitos järjestäjille :)

  Minna (1-tyypin diabeetikko)&Jari