No Limit Adventure

[Kuva: Liisa Paakkanen]

Levottoman unettoman yön jälkeen sitten pitäisi herätä pirteenä ja skarppina 05:00- joo ei onnistu. Lähellä ehdottoman viimeisen lähdon hetken minuutteja kömmin viimein ylös punkan pohjalta. Pikkuhiljaa Veikkolaan savuttuamme alkoi unihiekat olla karistettuna. Siinä sitten perus säätöä ja reitin suunnittelu kuten aina, KUNNES, vaihtaessani pyöräkenkiä jalkaan tajusin, että mulla ei sitten ole sukkia mukana- ei  minkäänlaisia. Just. No mutta eipä siinä, Juhalla oli yhet ylimääräset kokoa 46. Niillä mennään mitä on. Neljäkutoset jalkaan ja starttiin.

Prologina oli tarjolla estejuoksua, 4 kertaa oli rata kierrettävä ja vapaavalintaista oli miten kierrokset

[Kuva: Liisa Paakkanen]

tiimissä jaetaan. Arpaonni suosi Juhaa ja Johannalle jäi suoritettavaksi yksi kierros- ja hyvä niin, eipä oo tyttöä tehty esteittä ylittämään. Kentältä prologi jatkui kahden rastin hakuun peilikuvakartalla. Eka rasti oli kätketty siirtolohkareen alle ja meidän paikalle saapuessa jono olikin jo kiitettävä. Toka rastilla ei sitten jonoa enää ollutkaan, mutta eipä ihme, ei se ollut kovin kehuttava meidän menokaan.

 

[Kuva: Liisa Paakkanen]

Prologista matka jatkui suoraviivaisesti pyörillä ensin kastelemaan 46set tiimisukat Tampaja-järven rannan kahluuquestille, jossa siis kierrettiin vedessä oleva poiju ja siitä edelleen kiipeilyquestille. Kiipelyrata oli ehdottomasti mainio questi! Tosin automaattisesti lukittuvan sulkurenkaan käyttö olisi voinut olla tehokkaampaa. Toimintaperiaatteen oivallettuani hoinkin sitten loppumatakan- ylös-käännä-työnnä..ylös-käännä-työnnä... Siinä sitten sählätessä päästettiin Pinolat ohi, jotka ystävällisesti vielä huikkasivat joitan vinkkejä reitille ylöspäin mennessään.

[Kuva: Liisa Paakkanen]

Ylös päästyämme questi jatkui takaisin alas aluksi niin kauniiseen purovarteen kolmea rasti hakemaan. Mutta eipä aikaakaan, kun puro haarautui ja upea metsämaisema vaihtui nokkospuskiin. Siinä sitten rydettiin ja otettiin osumaa polttiaisista. Muita ei näkynyt eikä kuulunut. Kolmas rasti löytyikin vasta tielle päästyämme. Tästä matka jakui nokkosten turvottamilla koivilla suoraan juoksuosuuden rastien hakuun. Osuuden loppumatka mentiinkin Johannan ja Mikon kanssa yhtämatkaa pyörän vaihtoon. Jossa meidän reitinvalinnoilla tarjolla olikin mukava siivu oikeasti ajettavaa polkua eikä lainkaan tetsausta! Mahtavaa! Välissä vielä questinä motocross rata ajettavaksi alle 2 minuuttiin.

Pyörästä melonnan vahtoon tultiin Johannan ja Mikon kanssa taas samaan aikaan, mutta-mutta vaihto ottikin meillä sitten oman aikansa. Taino, sitä omaa aikaa vaati tällä kertaa Johannan pyöräkenkä, jonka nilkan läheisin kiinitys oli jäänyt jumiin ja siinäpä sitä sitten revittiin kenkää kaikin voimin ja keinoin jalasta. Siinä vaiheessa kun Juha jo kaivoi työkaluja pyörälaukusta sain kengän väkivalloin revittyä irti jalasta ja matka saattoi jatkua kohti melontaa.

Järvelle päästyämme Pinolat olivat juuri rantautuneet ja vinkkasivat ottamaan heidän käytössään olleen kohtuu suoraan kulkevan kajakin. Pari rastia melonnasta, vaihtoon, lyhyt loppusuunnistus ja maalileima. Monipuolinen rata, upea keli- unettomuus unohtui tyysti. Isot kiitokset mukavasta päivästä kaikille järjestäjille ja kanssaseikkailijoille!

Kuvia [Liisa Paakkanen]
Tulokset

Johanna&Juha

Osallistuimme Jarin kanssa jälleen kuntosarjaan. Tällä kertaa herätys oli puoli kuuden maissa. Aamupalaksi puuroa, leipää, kahvia ja banaani. Insuliinia normi 1 yksikkö/10gHH. Pitkän, jota tällä hetkellä pistän aamuisin 5 yksikköä jätin ottamatta.

Kisapaikalle päästiin juuri ennen kilpasarjojen lähtöä (8:00). Reitinsuunnittelussa meni aika taas ihan liian nopeasti. Kisapaikalla join mustikkakeittoa 2dl noin vartti ennen lähtöä.

Kuntosarjassa juostiin radalla 2 kierrosta, jonka meillä suoritti Jari. Minä mittailin sillä välin sokerit (11,8), josta ajattelin että jes, kerrankin optimaaliset, mutta toisin kävi.. Startissa saadun kartan mukaisesti haettiin yksi rasti kallion päältä. Takaisin kentälle ja kaupunkisuunnistusosuudelle. Otimme heti hinausköyden käyttöön. Minulla alkoi tuntua matalan verensokerin oireet, joten otin 100 ml:n geelituubin ja imeskelin sitä juostessa. Kartan mittakaava hieman hämäsi alussa ja olimme juosta rasteista ohi. Mutta kun vauhtiin päästiin ja etäisyyksiin saatiin tolkku, niin juoksu ja suunnistuskin (joka tosin oli tällä kertaa varsin helppo) sujui mukavasti. Hinaus toimi hyvin, molemmat pystyimme juoksemaan omaa vauhtia ja jakamaan voimia.

Juoksun jälkeen oli vuorossa melonta. Kunnon säätöä kajakin vesillelaskussa ja sen kääntämisessä ennen kuin pääsimme varsinaisesti melomaan. Melonta sujui normitapaan enemmän käsillä kuin kropalla, tästä seuraavana päivänä oli muistona kipeät ojentajat. Eli tekniikka edelleen ”päin honkia” -mikä on kun ei taidot riitä? Ajallisesti olimme kuitenkin ihan siedettävästi muiden tahdissa. Melonnasta juostiin taas vaihtoalueelle, jossa mittasin sokerit (18,1). Lähdöstä oli kulunut noin 1,5 tuntia. Otin insuliinia 4 yksikköä ja yhden 40g geelin.

Sitten pyöräilyosuudelle. Jari suunnisti ja minä keskityin perässä pysymiseen ja mahdollisimman täysillä ajamiseen. Toisen pyörärastin kohdalla oli questina uimarannassa kahluu merkin ympäri. Alunperin olimme suunnitelleet menevämme maastoa pitkin seuraavalle rastille, mutta päätimme vauhdissa mennä tietä pitkin. Jätimme pyörät parkkipaikalle ja menimme rastille juosten. Täällä vuorossa oli kiipeilyrasti kalliolla. Jee, oli tosi kiva questi! Kiipeilyn jälkeen luimme rastilla olleet ohjeet ja lähdimme hakemaan kolmea rastia joenvarresta. Ensimmäinen rasti löytyi puolivahingossa Jarin katsoessa taakse, toinen löytyi pian ensimmäisen jälkeen ilman lippua, mutta kolmatta etsittiinkin kissojen ja koirien kanssa! Meidän helpotukseksi puron varren pusikkoon oli jo tässä vaiheessa muodostunut polku, joten vältimme pahimmat nokkosenpistot. Etenimme polkua hitaasti rastia etsien ja kun vihdoin päädyimme sillalle ja siellä olevan rastin luo, oli  seuraamme liittynyt pari muutakin joukkuetta.

Hetken aikaa meni kun sai taas jalat toimimaan. Viimeisellä rastilla oli motocross-rata, joka piti ajaa alle 2 minuutin. Ei ongelmia! Sitten vielä viimeinen spurtti ja oltiin maalissa!

Sokerit oli maalissa 19 eli ei ihan optimaalisesti mennyt. Liekö se, että yritin mennä koko päivän mahdollisimman täysiä pitänyt sokerit koholla? Tai sitten tämä synnytyksen jälkeinen hormonisekamelska vaikuttaa kohottavasti.

Suunnistus onnistui tällä kertaa hyvin. Tosin meillä ei kuntosarjassa ollut metsäsuunnistusta lainkaan, mikä on meille yleensä ollut pienimuotoinen kompastuskivi. Mukava päivä ja erittäin kivat questit! Kiitos järjestäjille :)

  Minna (1-tyypin diabeetikko)&Jari