Snow Flakes Seikkailu 2013

11.9.2011 Oittaalla. Utuinen aikainen aamu, Juha piirsi korostustussilla viivaa karttaan, se tulisi sitten olemaan meidän reittimme. Minä vain päällystelin karttoja kontaktimuovilla. Tuli sitten päällystettyä kilpailukortti ja numerotkin. Moista en suosittele! Jännitti aivan suunnattomasti. Miten jaksaisin, osaanko edes meloa, onkohan maastopyöräily kauhean teknistä, mitä ne yllätystehtävät oikeen tarkottaa!? Mitä mä oikeen tällä reittikirjallakin teen? Mutta yksi asia on varma- minua ei sitten muuten hinata! Ja PYH! Olin kuullut, että moinen on toisinaan tapana tässä lajissa, mutta minä menen sitten ihan omin koivin eteenpäin ja piste. Pian jo olimme mukana alkujumpassa ja kohta olisi se lähdön hetki...

18.8.2013 alkuosuuden kartta käännettiin lähtölaukauksesta ja säntäilimme lyhyelle suuunnistusosuudelle. Juoksu oli tahmeaa- niinkuin se tuntuu aina alussa olevan. Suunnistuksesta pyörällä melontaan ja keräilemään rasteja järveltä. Melonta oli selkeä ja sujui mukavasti. Snoukkari perinteitä kunnioittaen saavutimme melonnassa b00t:n jätkät, jotka sitten taas kerran vuorostaan jossain valissä pyörää valitsivat polun edestämme.

Pyöräosuus osoittautui todella mukavaksi- paljon hyvää ajettavaa polkua! Jottei menisi liian helpoksi valittiin sitten kuitenkin se suunnittelussa arvottu polku, jota ei kartassa näkynyt, mutta jonka olemassaolon kisakeskuksen kartat vinkkasivat- ei sitten todellakaan mikään patentti ratkaisu. Pieni polku päättyi aukean reunaan. Siinä sitä sitten tunkattiin pyörää yli syvien ojien ja välillä ajettiin pellossa. Vielä yksi oja ja sitten päästiin taas metsään ajelemaan. Pyörän välissä käytiin myös hiekkakuopalla juoksemassa ja virkistävällä pulahduksella, sekä siivoiltiin lähikallioita questin merkeissä. Viimeisenä osuutena oli suunnistus, jonka alussa taiteiltiin esterata läpi. Loppusuunnistus oli selkeä ja eteni lähinnä polkuja pitkin, yhtä suota lukuunottamatta. 

11.9.2011 loppumatkasta jyrkänteellä suostuin hylkäämään minä-itse asenteen ja tarttumaan Juhaa kädestä. Runnoimme vielä viimeisen leiman väkivalloin kontaktimuovilla päällystetyn kilpailukortin läpi ja hölkkäsimme maaliin pro pinkojien sarjan kolmantena. Meidän ensimmäinen seikkailutapahtuma ikinä! Ja maalissa odotti pikku-sisko ja pojat! Oli kyllä niin mukavaa, että tätähän vois vaikka alkaa harrastaa! 

Siitä se ajatus sitten lähti ja nyt, kolme vuotta myöhemmin, Snow Flakes Seikkailun maaliiviiva ylitettiin kolmannen kerran, tällä kertaa viiden tunnin kuluttua startista. Ja siellä ne taas odottivat maalissa iki-ihanat pikku-pojat! :) Kiitos Snow Flakes- jälleen kerran todella hyvin järjestetty hyväntuulinen tapahtuma ja monipuolinen rata! Ehdottomasti sarjassaan parhaita tapahtumia, siis ensivuoteen!

Johanna&Juha

Jee, kerrankin oli tapahtuma lähellä meitä! Starttasimme Jarin kanssa MediumMenijöiden joukossa.

Prologissa juoksimme rasteja pitkin varuskunnan pihaa. Ekat rastit taisi mennä muiden perässä juosten, ennen kuin kunnolla pääsimme kartalle. Pihasuunnistuksen jälkeen pyöräilimme Tuusulan kirkolle, josta lähdimme melomaan. Kanootilla tällä kertaa, mikä aiheutti pienen hämmästyksen kun olin odottanut kaksikkokajakkia. Alussa seilasimme sinne sun tänne, siinä toisen rastin jälkeen alkoi kanootti kulkea suht suoraan. Rasteilla oli normihärdellit, kun viisi kanoottia pyrkii samaan kohtaan samaan aikaan ;D

Pystyssä pysyttiin ja melonnan jälkeen pyöräiltiin vaihtoon, josta jatkettiin juoksu-osuudelle. Ensimmäisellä rastilla oli edessä hauska esterata. Juoksuosuuden saimme kunnialla läpi. Varsinainen suunnistus oli hidasta ja varmistelevaa, mutta selvillä juoksupätkillä meno eteni mukavasti. Oli taas tosi kiva, kun molemmilla oli omat kartat!!

Juoksun jälkeen hypättiin pyörien päälle. Ei taas omalta osalta pyörä tänään kulkenut... Pyöräilyn puolivälissä oli lyhyt juoksuosuus, jossa pummattiin yhtä rastia vähän pidempään. Sokerit taisivat tässä vaiheessa lähteä nousuun, kun meno oli entistä tahmeampaa. Lammelta lähtiessämme yritimme löytää tiettyä kartan polkua seuraavalle rastille, mutta emme osanneet valita maaston lukuisista poluista sitä oikeaa. Aikamme pyörittyämme luovutimme ja menimme tietä pitkin. Viimeinen rasti hurautettiin huolella ohi, koska Jari oli unohtanut sen eikä minulla ollut tarkkaa muistikuvaa missä kohtaa rasti oli ja vasta maalialueen lähestyessä tajusin että ohi ollaan menty. 

Mukava päivä tutuissa maisemissa. Päivä sujui loppujen lopuksi mukavasti huolimatta Jarin jetlaagista. (Ja ”suunnistajan” amatöörimäisistä virheistä. (Jarin huom.)) 

Kiitos järjestäjille hyväntuulisesta  ja hyvin järjestetystä tapahtumasta :)

  Minna&Jari