Tuusulanjärven maratonin mentyä niin nappiin, innostuin
etsimään juoksutapahtumia Ruotsin-kesälomamatkallemme. Sellainen löytyikin
jogg.se-sivujen kautta. Maastomaraton Kolmårdenin lähettyvillä. Kyseessä oli
perinteikäs juoksutapahtuma, jossa tänä vuonna oli uutuutena täysmittainen
maraton. Luvassa oli 35,3 km polkua, 6,1 km hiekkatietä ja 0,8 km
asvalttia.
Lomafiilistelyissä jäi valmistautuminen heikoksi koko
juttuun, viimeinen kunnon lenkki tuli juostua Oulussa lähes 10 päivää ennen
starttia. Kisaviikolla tuli verryteltyä puolen tunnin lenkkejä. Tavoitteena oli
juosta reitti läpi, mitään aika- tai sijoitustavoitteita ei ollut.
Ilmottautuneita oli reilu 80. Startti oli klo 8:00 Kvarsebyn
urheilukentällä. Tällä kertaa nostin aamun Levemir-annosta 8:sta 12:sta. Jalat
tuntui hyviltä heti startista. Keli oli kuuma ja aurinkoinen.
Juoksin juomarepun kanssa. Reitillä oli huoltopisteet 11, 23
ja 35 km kohdalla. Juoksu lähti hyvin kulkemaan, metsässä ei ollut niin kuuma
kuin aukealla. Polut olivat paikoitellen tosi teknisiä. Hiekkatieosuudet olivat
tervetullutta vaihtelua. 11 km huollossa oli tarjolla ollut urheilujuoma
loppunut, joten otin vettä pari mukia sisään ja yhden päähän! Seuraavalle
huoltopisteeelle oli matkaa 12 km. Keli sen kuin kuumeni, fiilis oli edelleen
hyvä. Toisellakin huoltopisteellä oli urheilujuoma loppu, joten sama tankkaus
tässä kuin edellisessä. Mittailin sokerit, jotka näytti 5,7. Söin banaania ja
jatkoin matkaa. Vesi jäi ikävästi loiskumaan mahaan, joten tiivistin juomista
repusta, jotta sen saisi imeytymään.
Juoksu alkoi tuntumaan tahmealta, sykkeet nousi
pienempienkin nyppylöiden kohdalla. Hakkuu- ja suoaukioilla aurinko paahtoi
tosi kuumasti. Elin siinä uskossa, että seuraava huolto olisi 32 km kohdalla,
mutta 29 km kohdalla muistin, että ei sehän on vasta 35 km eli 6 kilsan
päässä!! 6 km tuona hetkenä tuntui ikuisuudelta!!! 32 km kohdalla imaisin
viimeiset juomat repusta. Miten se nyt niin varoittamatta voikin loppua.. Koko
touhu tuntui melko järjettömältä siinä vaiheessa. Juoksusta ei ollut
tietoakaan. Jaloissa tuntui krampin alkuja. Ihmeen kaupalla viimeinen
huoltopiste näkyi edessä ja siellä onneksi oli sitä urheilujuomaa! 
Kyllähän sitä nyt vielä 7 kilsaa jaksaa milloin vaan. Tästä
taas energiaa täynnä polulle! Maisemat oli todella hienot, reitti kulki
korkealla kalliolla, josta oli upeat näkymät Bråvikenin lahdelle. Viimeisillä
kilsoilla pistin kaikki peliin ja juoksin maaliin! 
Mieletön kokemus, kilsat 28-35 oli rankimmat, niin fyysisesti
kuin henkisesti. Tavoite ei täyttynyt, joten ei mkään voittaja-olo sen takia.
Mukava
olo kuitenkin olla mitali kaulassa väsyneenä ja kaikkensa antaneena!
Reitti oli hieno. Parhaiten jäi mieleen alkupään tekniset
polkupätkät (etenkin Nävsjön ympäristö), kuumat hakkuuaukiot, viimeinen imaisu
juomapussista, valtavan laaja suoalue (Fjällmossen) ja sieltä tullut
kuumankostea tuulahdus, loppukilsojen hienot maisemat.
Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti