Maastomittelöt - XC Duathlon

Aivan mahtavia maastoja löytyy ihan kotikulmilta! Tämä tuli taas kerran todettua useaan otteesseen lauantain aikana. Kyseessä tällä kertaa oli Maastomittelöt, eli maastoduathlon, joka pyöräiltiin ja juostiin Espoon keskuspuiston poluilla ja ulkoilureiteillä. Kilpasarjassa, johon me kaikki osallistuttiin, matkana oli 40 km MTB jonka perään 20 km polkujuoksua.

Matkaan lähdettiin pyörillä Espoon Hotelli Kuninkaantien pihasta. Ensimmäinen kierros meni mukavasti ilman sen kummempaa hässäkkää, mutta toisella kierroksella alkoi sitten turhankin tehokas vaihtoehtoisten reittien metsästys. Ensimmäisen kerran kaahailin ohi reitistä palloiluhallin kulmilta, kunnes ohittamani lenkkeilijä vislasi perään ja ohjasi takaisinpäin oikealle reitille. Eipä yllättänyt, hyvinkin luonteelleni omaista suhailua! :D

Otin kiinni aiemmin takana ajaneen Jarin, poljin ohi, mutta eipä aikaakaan kun sillan luona etsin oikeaa reittiä. Taas Jarin kanssa tasoissa, ja ohi. Tietenkin polkuosuudella erittäin taitavasti maastopyöräilevä Jari polki ohi, kuten ekallakin kierroksella. Juoksuosuuden vaihdosta lähdin siis taas Jarin perään kipittämään. Sainkin kaverin kiinni ja tallusteltua ohi ennen varsinaisen polun alkua. 

Polkujuoksu oli mukavaa. Vaikkakin toisinaan hidasta ketteryttää kaipaavalla kömpelöhköllä ja varmistelevalla tallustelu tekniikallani. Siinäpä siis ois sitä työnsarkaa. Kuitenkin nyt skarppasin reittimerkintöjen kanssa. Sitten yllättäen vaihtoalueelle saapuessani Jari olikin juuri ottamassa huikkaa ja poistumassa takaisin poluille. Mitä ihmettä?! Nyt olin aivan varma oikean reitin juoksemisesta, mietin että mistä ihmeestä olen oikeen koukannut. Nyt Jari piti saada kiinni, taas, joten ei muuta kun tossua toisen eteen. Sainkin juosta hyvän matkaa ennen kuin tavoitin karkulaisen. Siinä sitten selvisi, että nyt vuorostaan Jari oli harhaillut reitiltä ja juossut metsikössä tiukan U-mutkan suoraksi hiekkatielle ja siitä sitten vaihtoalueelle. Eka kerta ikinä kun reitiltä harhailu ei tuo lisäkilsoja!

Päädyimme siis juoksemaan Jarin kanssa yhtämatkaa. Se oli mukavaa vaihtelua muuten hyvinkin yksin taitetulle matkalle. Jossain vaiheessa kuitenkin vauhtimme erosivat ja loppumatkan menin taas itsekseni. Vaihtoalueella pyöräkengät jalkaan ja loppurutistus maaliin. Jari ylitti maaliviivan hetki jälkeeni ja Minna raatoi upeasti tiensä läpi koko radan tämän vuoden hyvinkin vähäisistä treenipäivistä huolimatta. Juha taas reippaili hienosti miesten sarjan neljänneksi ja olikin vastaanottamassa meidät muut. Ihana päivä, ihana luonto ja mukava pikku-tapahtuma. Niin, ja hieno palkinto, eikun tossukaupoille! Jee!

[Blogin kuvat Merja Ylihärsilä ja Anne Dahlgren]

Tuokset

Kuvia [Merja Ylihärsilä]

Johanna

 

Kova oli pähkäily, että kumpaan sarjaan osallistuisin; hupisarja tuntui liian lyhyeltä, mutta toisaalta kilpa liian pitkältä. Johannan ja Jarin kannustamana ilmoittauduin lopulta kilpailijoiden joukkoon.

Kisa-aamuna herätys klo 4. Sokerimittari näytti 14 ja huvittuneena mietin mihin kohtaaan omaseurantavihkoa tämänkin kirjaisi. Varsinkin kun menuna oli puuroa, kahvia, leipää ja pastaa ;)

Puolta tuntia ennen lähtöä sokerit oli ysin pinnassa, söin banaanin ja mustikkakeittoa. 10 minuuttia ennen lähtöä sokerit oli samassa, joten nautin geeliä epämääräisen määrän 100 ml tuubista.

Matkaan lähdettiin klo7. Kanssatoverit oli sen verran kovatasoisia, että ei niitä kauaa tarvinnut edessä ihmetellä! Yhden kuntosarjalaisen kanssa pyöräiltiin alussa samaa tahtia. Onnistuimme eksymään noin 6km kohdalla. Painelin itse edellä näkyvää mäkeä ylös, keskittyen täysin että pääsen mäen ylös sen koommin tarkkailematta reittinauhoja. Mäen alla totesimme, että ei auta muu kuin palata takaisin. Sieltähän ne merkit taas löytyivät.

Maastoajo oli hieman huteraa, kun ei maastossa ole vielä tänä keväänä tullut paljoa ajettua. Pian edessä näkyi iso mutalieju, josta päättäväisesti sunnittelin meneväni  keskeltä läpi, mutta kuinkas kävikään, pyörä juuttui mutaan, aika pysähtyi (kerkesin miettimään että jaahas tässä sitä nyt mennään, miltähän toi tuntuu...) ja pläts märältähän se tuntui!

Hiekkatiellä jouduin taluttamaan yhtä mäkeä ylös ja mittailin samalla pysähdyksellä sokerit (9,6 tunti startista), otin geelin ja jatkoin vaihtoom. Toinen kierros meni samaa tahtia kuin edellinen. Tauko samalla mäellä (tunti edellisestä), sokerit samat (10,2), otin taas geelin. Pyöräilessä  olin juonut melkein 0,5 l maximia.

Salomonit jalkaan ja juoksuosuudelle. Tuntui mukavalta juosta! Tosin heti ekassa mäessä tuntui jo pohkeissa. Juoksu oli siis hidasta ja päätin olla katsomatta garminia sen koommin, jotta fiilis ei madaltuisi entisestään. Ei mikään voittajafiilis, kun kierrrosajat näytti 8,5 min/km. Kolmen kilsan jälkeen Juha viilletti ohi. En voinut muuta kuin hämmästellen ihailla hänen vauhtiaan. Itsellä taas tsemppi katossa tuttujen näkemisen jälkeen!

Noin reilun kolmen tunnin kohdalla mittailin sokerit (11,8), otin geeliä. Olisi varmaan tässä vaiheessa voinut muutaman yksikön pistää insuliinia kun sokerit alkoivat olla nousuunnassa.  Yksin sai edetä, välillä kilpa- ja kuntosarjan miehiä meni ohi. Eräs heistä kommentoi noin seitsemän kilsan kohdalla, että alkaa kilsat pidentymään näin loppua kohden. Vastasin, että kyllä ja varsinkin kun on vielä yksi kierros jäljellä. Mietin, että teoriassa olisi voinut keskeyttää kympin jälkeen, mutta selvää oli, että se ei ollut todellinen vaihtoehto. Ihan näin helpolla ei anneta periksi!

Vaihtoalueella vaihdoin juomavyöhön juomapullon (n.2dl), join lasin vettä (ihanan raikasta!), otin muutaman karkin ja mussuttelin niitä alkumatkan. Vaihtoalueen ihanan positiiviset kannustukset siivittivät reippaasti toiselle kierrokselle. Ekat pari kilsaa meni hyvin, mutta sen jälkeen alkoi jalka tosissaan painaa. Tajusin myös, että nyt mennään yksin koko loppumatka, enää ei olisi ohittelijoita selän takana. Jalat tuntuivat ylikypsiltä spageteilta. Etenkin viimeisen viiden kilsan aikana ”juoksu” oli kyseenalaista; noin viisi askelta hölkäten ja pari kävellen... Mielessä pyöri, että älä vaan ala kävelemään, juokse nyt vaan. Loppukilsojen aikana menin kahdesta kuntosarjalaisesta ohi. Tämä vaikutti positiivisesti, kun ajattelin,että jes en ole ihan viimeinen maaliintulija! Heistä mentyä ohi oli myös pakko juosta, että varmasti pysyisin heidän edellään.

Sokereita en toisella kierroksella jaksanut mitata, tuntui että ne olivat nousussa. Söin vikalla kierroksella muistaakseni pari geeliä. Melkein tuli kyyneleet silmiin, kun vihdoin näin viimeisen kilsakyltin! Vielä vaihtoalueelle,kypärä päähän ja vielä viimeiset kolme kilsaa maaliin. Siellä olikin iloinen ja positiivinen vastaanotto. Iso kiitos siitä Johanna, Jari ja Juha! Päivästä tuli lähes voittajafiilis teidän ansioista :) Aikaa kului vaihtoineen 5h 54 min, garminin mukaan kilsoja kertyi 64,5 km.

Niin, ne verensokerit olivat maaliissa kahdenkympin hujakoilla, että pieni määrä insuliinia olisi ollut tarpeen viimeisten geelien kanssa.

Tosi kiva tapahtuma, hyvin järjestetty ja todella kannustava ja iloinen meininki järjestäjien taholta!

Minna (1-tyypin diabeetikko)

Spring Adventure

Aurinkoisessa säässä Spring Adventure kirmattiin kilpasarjojen osalta käyntiin muistisuunnistuksella. Käytännössä koluttiin lähimaaston suppien pohjat hakemassa leima ja tsekkamassa seuraavan rastin sijainti. Sitten kiipeiltiin takasin ylös, jotta voitas taas laskeutua alas. Laskua ja nousua sen verta, että luulot pois. Alun juoksuosuuden jälkeen matka jatkui pyörällä. Pohja oli pääasiassa enemmän tai vähemmän pehmeä hiekkatietä ja vähän polkua. Osuus ei ollut niinkään tekninen, mutta pehmeä alusta varmisti ettei turhia tartte rullailla ja päivää paistatella. Jotta varmistettaisi pehmeän maaston riittävä osuus reitillä päädyttiinkin ovelalla reitivalinnalla eräänkin hiekkakuopan reunalle pusikkoon tunkkaamaan pyöriä. Jos siis tähän astinen kisa oli ollut enemmän ja vähemmän seuramatka niin tällä reitivalinnala oli oma rauha taattu.

Mutta eipä aikaakaan, kun jossain puolivälissä tien reunasta saavutettiin taas kanssakilpailijat ja päädyttiin jonossa kantamaan ja tunkkaamaan pyöriä läpi pusikoiden ja soistuvan maan pitkin ilmeisesti ajan myötä kadonnutta polkua. Samassa seurueessa matka sitten taittui aina melonnan alkuun saakka.

Auringon paisteessa oli aivan mahtavaa korkata melontakausi tälle vuodelle. Itse melontakin eteni ihan mukavasti kunnes tuli questin aika: muistisuunnistus. Eka rasti löytyi ongelmitta, mutta se toinen sitten ei millään. Siellä sitten suhattiin risukossa ja pusikossa. Juha kävi välillä maissa, välillä kahlailemassa. Rastia ei vaan löytynyt. Paikalla taidettiin olla ensimmäisenä, mutta varmaa on, että ainakin poistuttiin hyvinkin vahvasti viimeisenä. Oltiin jo luovuttamassa etsintöjä ja jatkamassa matkaa sakkoaika saldoissa, kun poispäin melovat Avantin Niko ja Mari vinkkasivat, että leimasin kyllä on karahkassa, mutta lippu puuttuu. Iso kiitos siitä heille ja sitten vaan vielä kerran risukkoon, leima ja kohti melonnan vikaa rastia. Muita ei tainnut enää näkyä edes horisontissa.  

Lyhyt pätkä pyörää ja juoksuosuuden vaihtoon. Juha suunnisti taas suoraviivaisesti. Tosin se yksi hiekkakuoppa oltaisi voitu jättää pois päivän kokoelmista, mutta eipähän kiemurreltu. Lopussa vielä köysirata questi ja maalileima sekasarjan kakkosena.

Aivan mahtava päivä, hyvä kisa ja jälleen kerran suuret kiitokset järjestäjille! Mikäli Garminiin on luottaminen kertyi matkaa 49.29 km ja nousumetrejä 611. Päivän päätteeksi pyöräiltiin vielä leppoisasti kovalla asvaltilla rullaillen kisapaikalta kotia, kiitokset siis taasen avusta ja auton kotiinkuljetuksesta Minni&Jari!

Tulokset
Kuvia [Liisa Paakkanen]

Johanna&Juha

Jännitys oli kyllä huipussaan kun saavuimme kisapaikalle. Olin lähes pahoinvoiva kun teimme reittisuunnitelmaa. Aika valui käsiin ja ihan huomaamatta oltiinkin lähtöviivalla. Kuntosarja starttasi pyörillä. Meidän retitinvalinta osoitti heti jyrkälle mäelle. Fiilis oli mitä mainioin, kun jaksoin  runttailla mäen ylös. Pyöräiltiin noin 6 km melontapaikan lähtöön.

Melontaa oli Pusulanjärvellä noin 7 km. Rastipaikat oli yhtä myllerrystä kajakkien kolistessa toisiaan vasten. Questinä oli muistisuunnistus, tosin kun porukkaa oli niin paljon, niin aika samassa letkassa rastit haettiin. Melonnassa keskityin rytmissä pysymiseen, ja nyt se onnistui jo paremmin. Mukavaa puuhaa!

Rannassa mittailin sokereita, lähdöstä oli kulunut noin 1,5 tuntia ja sokerit nousseet 14-> 22. Otin pikaa 3 yksikköä.  Aamupalalle olin pistänyt normaalisti ja tunnin aikana ennen lähtöä olin syönyt  kaksi banaania ilman pikaa.

Matkaa jatkettiin pyörillä, kiersimme Pusulanjärven idästä teitä pitkin. Ensimmäinen rasti oli lintutornilla, toinen Honganoksanmäellä, jonne olikin mukava nousu. Pikku pätkän jouduin taluttamaan, mutta muuten jaksoin sotkea mäkeä ylös. Alaspäin tultiin tukka putkella. Teitä pitkin kohti kolmosrastia, joka oli ulkoilureitin varrella ja siitä vaihtoon. Tälle pyöräosuudelle matkaa meillä tuli noin 20 km. Pääosin teitä, muutama pätkä ulkoilureittiä ja metsäautotietä. Suunnistus onnistui erinomaisesti, ei tullut yhtään pummeja, hyvä Jari!

Vaihdossa sokerit näytti 17. Pyöräilyn aikana (noin 1h 15min) olin juonut puoli litraa maximia (35 gHH). Ei toimenpiteitä.

Vaihdoimme maastolenkkarit jalkaan ja suuntasimme Questille, joka oli  köysi-tehtävä, jonka Jari suoritti sujuvasti. Siitä jatkettiin juoksuosuudelle. Suunnistus sujui kohtalaisesti, pari kertaa juoksimme polkuja liian pitkälle ja pari kertaa olimme lyhyitä hetkiä metsässä hukassa. Kokeilimme juoksussa hinausköyttä, jonka saimme aamulla Johannalta ja Juhalta (kiitos siitä!). Näin saimme Jarin voimaa hyödynnettyä. Viimeisen rastin jyrkän nousun lähes roikuin Jarin repussa ;) Kilsoja kertyi päivän aikana 39 ja aikaa kului 4h 16min.

Juoksuosuudella  (n. 6km 1h 20min) söin geeliä (n. 30gHH) ja join pari kulausta maximia. Maalissa sokerit 18. Sokerit siis pilvissä koko päivän,  toisaalta parempi niin kuin matalaa. Ei jäänyt sellaista oloa, että korkeat sokerit olisivat vaikuttaneet päivän kuntoon. Pitkävaikutteista pistän tällä hetkellä vain illalla ja en vähentänyt sen määrää kisaa varten. Kenties jännitys ja imetyksen tuomat hormoonit pitivät sokerit ylhäällä ja olisi voinut pikaa ottaa enemmänkin, mutta halusin välttää sokereiden romahdusta ja hypoa.

Mukava reitti ja mitä parhain keli. Kiitos järjestäjille sujuvasta kisasta. Oli kyllä kaikinpuolin mitä mainioin päivä :) 

Minna (1-tyypin diabeetikko) &Jari 

Kaukopartiohiihto 2013 - Pikamatka

Edessä olisi ensikerta eräsuksilla Kaukopartiohiidon pikamatkan merkeissä. Samalla tulisi kätevästi tuplattua tämän elämän perinteisen hiihtokilsat. Juha on kyseiseen tapahtumaan osallistunut jo silloin kun se ensimmäisen kerran ikinä järjestettiin 1998. 

 

 

Armeijan pitopohjat näin ensikertaa perjantai-iltana Uttihallilla, jossa vietimme lauantain vastaisen yön. Aamulla bussikyydillä Pajulahteen, 20 asteen pakkasessa viriteltiin lainasaappaat suksiin ja eikun menoksi! Meillä edessä olisi siis 75 km, Kaukopartiohiihdon pikamatka, tositekijöille oli jaossa myös 150 km ja 300 km matkat.

Ensimmäinen 10 km oli äärettömän raskas, henkisesti. Suksien hallinta oli todella pahasti hakusessa. Plussakeliä seurannut yön kova pakkanen oli vetänyt lumen jäiseksi ja tuntui, että suksi luisuu hallitsemattomasti sivuille laduttomalla järvellä ja teillä edetessä. Ylämäissä pitkät sukset tuntuivat kömpelöiltä ja raskailta ja alamäissä suksien kontrolloitavuuden puute pelotti. Alussa olisi ollut myös latua tarjolla, mutta leveä suksi siteineen ei uraan mahtunut. Eteneminen oli hidasta, ainakin tuntui siltä.

Parin tunnin sivakoinnin jälkeen alkoi aurinko paistaa ja suksi luistaa. Pikkuhiljaa suksi tuli tutummaksi ja 20 km kohdalla alkoi meno olla jo oikein mukavaa. Keväisestä auringonpaisteesta nauttien edettiin kapeaa uraa, tasamaata pelloilla ja kiemuroisia mäkiä metsän siimeksessä.

Jossain 60 km kohdalla alkoi aurinko laskea ja viimeinen vitonen hiihdettiinkin otsalamppujen valossa. Reilu 12 tuntia lähdöstä lykittiin takaisin Utti-hallin pihaan. Kuitattiin mitalit ja kunniakirjat, palautettiin sukset ja saappaat, kuppi kahvia ja startattiin kohti kotia. Reissu oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja ehdottomasti haastava ennalta tuntemattomien välineiden, jäätävän lumen ja kapeiden urien ansiosta! Suuri kiitos Kouvolan varuskunnan urheilijoille tapahtuman järjestämisestä!

 

Snow Flakes Talviseikkailu

Team SnowFlakes onnistui jälleen luomaan mahtavan tapahtuman, mielenkiintoisella radalla ja upealla kelillä höystettynä!

4:30 sunnuntaiaamuna kömmimme ylös punkan pohjalta aamiaisen kautta raahaamaan kisakamoja autoon starttaamaan kohti Oittaata. Materiaalinjako alkoi 6:00, tosin sisältäen tällä kertaa vain säännöt, reittikirjan ja lounasliput. Ai niin ja puolikkaan porkkanan. Ohjelmassa ei siis ollut reitinsuunnittelua. Ensimmäisen lajin pariin startattiin 7:00 ja kyseessä oli muistisuunnistus. Osuus meni hyvin pitkälti jonkun perässä tai joku perässä juosten ja erinäisille kukkuloille umpihangessa tarpoen.

Toisena lajina oli sitten uusi ystäväni hiihto. Hiihtämään kun on tullut opeteltua lähinnä viime vuonna ja tämän vuoden hiihtokuntokin hankittu Indonesian auringon alta. Osuudella oli tarjolla kaikenmoista uraa, pääasiassa kapeaa ja sitten oli sitä kapeampaa. Ja tietenkin mutkittelevia mäkiä, kapeita. Kuitenkin vastoin kaikkia ennakko-odotuksia hiihto luisti ihan mukavasti. Itseä tai muita uhkaavia vaaratilanteita ei siis syntynyt, jos nyt jätetään laskuista se pikku-myyrä joka kipitti latu-uraa kovaa kyytiä lähestyviä suksia pakoon, jääden kuitenkin kakkoseksi. Tuli siis todettua, että luistelusuksi ja myyrä mahtuu kulkemaan rinnan latu-uraa. :)

Hiihdosta pyörään. Alku oli selkeä ja pohja hyvin ajettava. Mutta, mutta... Kun kartasta loppui kartta ja blankolla pohjalla piti suunnistaa kohti seuraavaa rastia meni meikäläisten puuha täysin sunnuntaiajeluksi. Ensin oltiin vaan ihan hukassa ja bussipysäkin karttaa tuijottaen ihmeteltiin miten saadaan itsemme kartalle, jossa ei siis ole karttaa. Paineltiin sitten lähes seuraavalle rastille asti toteamaan, että emme todellakaan tainneet olla kartalla. Uusi tilannekatsaus bussipysäkillä ja kruisailtiin sitten takasin hakemaan se ohiajettu rasti. Ja sitten vaan taas takasin sille seuraavalle. Loppu sujui onneksi taas ihan ok.

Ennen viimeistä osuutta kaivettiin Juhan taskusta päivän mukana muhinut porkkana ja kasailtiin määrämittaista lumikekoa vaihtopaikalla. Kun keko porkkanoineen täytti korkeusvaatimukset, saimme luvan jatkaa lumikenkinemme kohti metsikköä. Juostiin metsän alkuun, mutta kenkäily meni sitten kävelyksi. Ei niillä rotjakkeilla vaan kertakaikkiaan voi juosta. Parikertaa tuli pyörittyä kinoksessa jalat solmussa. Ja eikä ne tosiaankaan ole kutistunut milliäkään sitten viimetalven ja X-WIIMAN, vaikka kuinka toivoisi.

Maaliin juostiin kengät kainalossa ihanassa auringonpaisteessa 72 km ja 7 h 21 min aamuhämäräisen startin jälkeen. Oli kyllä taas aivan mahtava tapahtuma! Ja mikä parasta, Minnakin pääsi paikalle kannustamaan ja nauttimaan tapahtumafiiliksestä auringonpaisteessa. :)

Johanna&Juha