Perjantai-ilta kello 21 starttasi Lappohjan rannasta Mammuttimarssi, seikkailujuoksu jossa oli sarjoja 35 km:sta 170 km:n. Nimensä mukaisesti pääsarja oli Marssi, 100 km.
Me päädyttiin lyhyimpään matkaan, Pöräykseen. Tosin kun reitit julkastiin alettiin arpomaan josko kuitenkin pitäis vaihtaa Pöräys 50 km:n Maratoniin- näin ei kuitenkaan tehty.
Alkupuolikkaalla liukasteltiin menemään mutaisella metsäautotiellä, ja lönkyteltiin sopuleina Marssin taittajien perässä alkuperäisestä suunitelmasta poiketen karkeasoraiselle tien pätkälle. Jossain puolivälin paikkeilla matka taittu hetken aikaa kahelleen, mutta loppumatkaksi saatiin seuraa Marssijoista erkaantuneesta lyhytmatkalaisesta. Seurassa matka etenikin rattosasti. Maalin lähetessä päästiin vielä pieneksi hetkeksi pehmeälle pohjalle metsään juoksemaan!
Uintirasti. Ekat sekunnit pohjassa istuskellessa tuntu ikuisuudelta, mutta pian fiilis oli jopa ihan ok. Energiapäissäni maalileimausta tehdessä palasin lähtöajatukseen ja haikailin Maratonin perään.
No, tuleehan näitä! =D
Johanna lönkytellen Juhan kanssa
2. Johanna & Juha 04:18 (+00:35) mittarissa 36,76 km
7. Minna 05:39 (+01:59)
Minnalla olikin sitten aivan omanlainen reissu! =D
Minnan ei tarvinnut miettiä mille reitille
lähtisi; 35 km oli selvä valinta. Ennen lähtöä eniten jännitystä aiheutti
pimeys ja jaksaminen. Reittien julkaisemisen jälkeen suunnistus ei huolettanut.
Alkumatka meni turvallisen tuntuisesti, kun noin
13 km asti näkyi edellä muita juoksijoita. Sain kutsun liittyä toiseen ryhmään,
mutta päätin edetä heitä reippaammin omin päin. Reitti Dalin kautta sisälsi
osuuden, joka oli koko matkan jännittävin. Osuus oli vanhaa metsittynyttä
tietä, joka oli paikoitellen vaikeakulkuista, liukasta ja märkää.
Noin 20 km jälkeen alkoi pimeys, väsymys ja
yksinäisyys syödä hyvää juoksufiilistä. Kannustukset kotijoukoilta ja raikkaat
sisu-pastillit piristävät loputtomalta tuntuvaa matkantekoa huimasti. Jaloista
alkoi myös loppua voimat, joten välillä oli pakko kävellä...
Viimeiset rastit etsin suunnalla taivaallisen
pehmeältä tuntuvassa kangasmetsässä. Mutta suunnistus pimeässä väsyneenä ei
oikein ottanut sujuakseen, joten loppurastien etsimiseen tuhrautui paljon aikaa.
Uintirasti ennen maalia oli melko virkistävä! Kun
selvisi alun hengityssalpauksista, loppuaika menikin oletettua nopeammin.
Mieletön kokemus kaikinpuolin! :)
Minna
