Tuusulanjärven maraton

Vietimme mukavan pääsiäisen Veeran kanssa (Jarin sairastellessa kotona) Johannan ja Juhan luona. Sen voimin minulla olikin hyvät energiat lähteä haastamaan itseäni Tuusulanjärven maratonille. 

Alla vaihtelevasti mennyt talvi; juoksu kulki nihkeästi loppuvuodesta, mutta lääkärin määräämä rautakuuri alhaisiin hemoglobiineihin piristi menoa. Pari viikkoa ennen h-hetkeä juoksin 30 km lenkin, joka meni keskimääräisesti  6:30 km-vauhtia ja maratoni tällä vauhtia toisi loppuajaksi siis noin 5 tuntia.

Pakkasin Spibeltiin vs-mittarin, insuliinin ja irtokarkkeja, vyön lenksuihin 5 geeliä (dexal). Tankkaus on aina haastavaa; miten osata pistää pastalle, leivälle ja pullalle riittävästi insuliinia, mutta jottei pian tulisi hypoa?! Joo ei onnistunut; vielä viimeisenäkin yönä tuli hypoherätys ja tavanmukainen järjetön leivän ahminta ennen kuin ajatus alkoi kulkemaan. Aamulla tietysti sokerit korkealla. Levemiriä pistin 5 yksikköä normi 7 sijaan. Aamun syömisiin pistin pikaa tavoitteena että startissa klo 11 sokerit olisi 15 pintaan. 20:ssa ne lopulta huiteli, en korjaillut pikalla. 

Ensimmäinen km meni huippunvauhdilla 5:17 min! Ällistyttävää :o Vauhti ei tuntunut missään, mutta oli pakko hiljentää vauhtia ettei kuukahdus tulisi hetimmiten. Kolmas km oli 6 min vauhtia ja sen tuntuessa hyvältä, päätin pysyä siinä. Keli oli lämmin ja olo janoinen, joten pysähdyin juomaan  jo heti ensimmäisessä huoltopisteessä. Osallistujia oli maratonilla noin 130 eli porukka hajosi nopeasti. Edelläni meni joukko, joka juoksi himpun verran liian nopeasti (n. 5:50 min/km), joten ei auttanut muu kuin juosta yksin. Tästä parin kilsan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui kun seuraani liittyi takaa tullut Tero Kajaus ja loppumatka mentiinkin yhtä matkaa.

Rantapuistossa odotti ensimmäiset kannustajajoukot; Jari, isä, Hannele, Veera, Riitta ja Harri. Mahtava piristysruiske! Juoksu kulki tosi hyvin ja kevyen tuntuisesti. Jari oli pyrörän kanssa kannustamassa järven toisella puolen. 

Pian toisen kierroksen alussa edessä näkyi tuttu Touran; Johannahan se sieltä ryntäsi seurajuoksijaksi! Matkaa taitettiin kimpassa parin kilsan verran kuulumisia vaihdellen:)

Pikkuhiljaa kilometrit alkoivat painamaan jalkoja, kilsat 27-29 olivat piiiiitkiä. Mutta sitten olikin sopivasti taas Rantapuisto edessä ja siellä taas koko kannustajien konkkaronkka! Johannakin taas liittyi juoksu seuraan tsemppaamaan, jee! Siinähän ne kilsat porukassa mennessä etenivät melkein huomaamatta! Aivan parasta tsemppiä :) Järven länsipuolella on pitkiä ja tasaisia suoria, joita juuri tällä toisella kierroksella eniten pelkäsin. Pitkiähän ne olivat... Johanna ja Juha olivat kivasti kannustamassa näillä pitkillä suorilla! 32 km jälkeen alkoi jalkoja särkemään ja vauhti hidastumaan. Jälkikäteen viisasteltuna tässä kohtaa olisi ollut ehdottomasti geelin paikka. Siinä hetkessä ei syömiset maittanut, joten jatkoin juomalinjaa. Huolloissa olin aiemmin syönyt pari geeliä ja banaania.

Viimeisillä kilometreillä ihmetystä aiheutti ”mäet”, pienetkin nousut tuntuivat jyrkiltä vuorenhuipuilta. Teron jutustelu sai ajatukset välillä muualle. Vihdoin maalialue näkyi ja viimeisillä metreillä kaikki peliin. Ihan ei loppukiri riittänyt 4h ja 20 min alitukseen, loppuajaksi tuli 4:20:19. Tulos oli silti mieletön ja aivan mahtava voittajafiilis maalissa.

Sokerit olivat maalissa 6,2. Janoinen olo ei siis johtunut korkeasta sokerista vaan nestehukasta.

Kiitos Terolle matkaseurasta! Kiitos Johanna juoksutsemppiseurasta! Kiitos Jari valokuvista ja kannustamisesta. Kiitos myös kaikille muille kannustajilleni: Juha, isä, Hannele, Riitta, Harri ja Veera! Teitte kaikki päivästä ikimuistoisen :)

Minna

Pääsiäinen

Pääsiäiseksi oli suunniteltu melonta/juoksu yhdistelmätreeni kokoonpanolla Juha-Jari-Johanna, mutta julma flunssa kaatoi Jarin punkan pohjalle. Päädyttiin siten soveltamaan treeniä: juoksuosuus ei olisikaan metsässä vaan toteutettaisi alunperin hultojoukkoihin suunnitellun Minnan ja meidän ihanan pikku-kummitytön kanssa vaunulenkkinä. 

Melonta oli aivan mahtavaa! Meri oli aamusta täysin tyyni ja keli oli lämmin! Meloskeltiin rantojen läheisyydessä 18 km lenkura ja suunnattiin kohti Louhelaa. Vaunut autosta, prinsessa kyytiin ja menoksi- ensimmäinen juoksulenkki lyhythihasessa! Aivan mahtavaa! Kiitos ihana Minna ja Veera pääsiäisvierailusta! Loppupääsiäinen menikin sitten lisää meloen ja suunnistuksen parissa. Seuraavana viikonloppuna Minnalla onkin sitten katumaraton ohjelmassa! :)

Johanna

Maalistreeni

Harrastelua kokoonpanolla Johanna-Juha-Jari. Täksi kertaa oli suunniteltuna reilu 80 km pyörää ja vajaa 20 juoksua. Keli oli jo pidemmän aikaan ollut lämmin ja jopa aurinkoinen, joten haaveena oli aurinkoinen treeni keväisissä maastoissa. Mutta toisin kävi. Tänä talvena täällä on satanut tasan kaksi kertaa lunta- edellistä tiimitreeniä vastasena yöna ja titenkin tätä treeniä vastasena yönä.

Matkaan lähdettiin siis taas taittamaan hankeen reippaassa lumisateessa. Heti alkumatkasta kevyen liikenteen väylillä oli vain tallattu polku, jota etenimme suditellen. Ensimmäisen 5 km:n aikana ehdin miettimään lukuisia kertoja, että se tulee kyllä kestämään, että reitti on uurastettu läpi. Autotiet oli kuitenkin paikoittan sulina ja vauhtia sai pidettyä yllä ravan roiskeessa. Kapillaari-ilmiön ansiosta Goretex kengissä oli pieni kylpylä taas heti alkumatkasta. Hanskat taasen kastuivat märästä lumesta.

Reitti kulki ensin Louhelasta Bodomille ja Solvallan mäkien kautta pienelle tetsauspätkälle Kattilajärven läheisyysteen. Ennen ja jälkeen Kattilajärven oli metsäautoteillä tarjolla siivu kaunista koskematonta kinosta- rankempaa, mutta voitti mennen tullen loskassa sotkemisen. Ojakkalan paikkeilla lumisade taisi muuttua jäätäväksi tihkuksi. Sormet ja jalat umpijäässä matka jatkui lisää rapaa naamalle keräten. Lopuksi haettiin vähän lämpöä Velskolan mäistä ja kurvattiin Bodomin kautta takaisin Luukkiin.

85 km pyöräilyn jälkeen Luukissa Minna&Veera oli vastaanottamassa pyöriä. Meidän matka jatkuisi juoksuosuudelle. Vaihto oli hidas ja kylmyyden kannalta ei parantanut tilannetta. Kuitenkin lämmöt sai takasin pienen hetken hölkkäilyn jälkeen. Piakkoin tosin Jari joutui puhaltamaan pelin poikki ja tällä kertaa suunniteltu juoksuosuus meni nuoskakävelyksi. Reittiä lyhennettiin 15 km:iin. Kokonaismatkaa reitille tuli siis 100 km ja aikaa lumilajien parissa vietettiin reilu 7 tuntia. Kaikinpuolin paljon ajatuksia herättävä treeni!

Johanna

Helmitreeni

Treeniä treeniä. Juhan ja Jarin kanssa oli sovittu vuoden ekaksi yhteistreenipäivämääräksi lauantai 1.2. Lunta perjantai iltaan mennessä oli ollut vain väriksi, joten reitti tuli suunniteltua vallitsevien olosuhteiden mukaan. Kuinkas ollakkaan pe-la vastainen yö toi tullessaan talven ensimmäiset kinokset ja matkaan startattiinkin sitten 20 cm pöperössä. Kahlaaminen puiston halki teki heti alusta selvää, että eteneminen tulee olemaan raskasta ja hidasta.

 Reitti kulki siis Jokiuoman puiston halki kaivoksille ja edelleen metsää pitkin Vaskivuorelle. Malminkartanossa oli ohjelmassa kahlata läpi internetin ihmemaasta löytynyt reitti, kertaalleen. Sitten kohti Haltianvuorta ja edelleen Paloheinää. Paloheinän paikkeilla reittiä jouduttiin soveltamaan, koska aamulla oli ehditty käydä ajamassa latupohjia lähestulkoon kaikkialle. Juoksimme siis ulkoilureittien sijaan metsässä. Mikä tosin oli huomattavasti kevyempää menoa, kuin vähän tallatuilla pöperöpoluilla sutiminen.  

Paloheinästä Haltialan aarnialueen ja tilan kautta jokirantaan. Pieni hetki kaunista jokirantapolkua, kunnes saavuimme pellon reunaan. Tuuli oli pöllyttänyt paikoittain lumen polvenkorkuisiksi kinoksiksi. Pöperö karkasi jalkojen alta ja eteneminen oli raskasta ja hidasta. Taas metsään päästyämme meno keveni. Juostiin sillalle ja vielä maisemapolkua joen toista puolta. Tässä vaiheessa matkaa oli takana 30 km ja polun päässä odottavan Minnan tarjoilema lämmin mehu maittoi!

Lopuksi juoksimme vielä Silvolan tekojärven reunaa auton renkaan painamaa kapeaa uraa pitkin ylästöntielle ja edelleen kohti Vantaankoskea. Kyllä sitä taas osasi arvostaa aurattua tietä kaiken päivän pöperön jälkeen! Koskelta käännyttiin vielä pöperöisille pitkospuille ja takaisin kohti Louhelaa. Kuusi tuntia ja 40 km lähdön jälkeen palasimme hyvin ansaitun lumipöperöulkoilun jälkeen saunomaan ja syömän. Kuljettu reitti oli kaikkien mieleen, tosin raskas, mutta hyvä tsemppi kaikilla koko päivän!

Johanna