Korso MTB

Jo aamulla lupaili lämpötila hikistä urakkaa. Myöhäisestä startista (klo 12) johtuen tällä kertaa ennätti mukavan rauhassa nauttia aamupalan ja bonuspastat. Kello 10:ksi Korsoon ja ilmoittautumaan. Sitten puolitoista tuntia hengailua ja kisafiiliksen keräilyä. Vähän ylimääräistä jännitystä toi luvassa oleva oman pyöräilyhistorian tähän mennessä pisin maastolenkki, 96 km. 

Startin jälkeen koko lössi ajeli aika ryppäässä ensimmäiselle kapeammalle polulle ja härdelli oli valmis. Kun vihdoin pahimmat kompuroijat jäivät taakse, alkoi matka sujua tasaisella vauhdilla. Aloitin rauhallisesti ja ajelin ekan kierroksen melkeinpä koko ajan jonkun peesissä. 64km kisaajista sain hyvää vetoapua vauhdin pitoon ja välillä tuli jopa rupateltua jonkun kanssa. Ensimmäinen kierros meni heittämällä ja fiilis oli hyvä.

[kuva Jarkko Pohjola]

Toisella kierroksella alkoi porukka ympärillä harventua ja ajelin aika-ajoin yksikseni. Jonkun 64km kiertävän naisen kanssa tuli useampaan otteeseen ohiteltua toinen toisiamme; maastossa sain kiinni ja menin ohi, sitten helpommilla osuuksilla taas hän kuittasi. Toinenkin kierros sujui aika mukavasti, mutta lopussa alkoi jo jaloissa hiukan painaa. Mietinkin, että millähän vauhdilla se viimeinen kiekka oikein menee.

[kuva Jarkko Pohjola]

64km jälkeen hävisivät loputkin kanssakilpailijat näkyvistä kääntyessään maaliin päin. Tankkasin huollossa vähän enemmän  ja eikun reippaasti eteenpäin. Yllättävän hyvällä fiiliksellä lähti viimeinenkin kierros käyntiin. Reitin ollessa jo tutumpi tuntui matkakin edistyvän nopeammin. Jossain 70km jälkeen ilmestyi kauempana edessä joku muukin näkyviin. Tästä sain mukavasti lisätsemppiä ja rasituskin unohtui hetkeksi. Viimeiseen huoltoon tullessa sainkin edellä ajavan kiinni. Pienimuotoinen pettymys oli, kun tämä kurvasikin asvalttia pitkin suorinta tietä maaliin. Huollon rouvat kertoivat hänen ilmeisesti sekoilleen reitistä tai jotenkin muuten ja katsoneen parhaaksi keskeyttää. Eli taas kohti edessä näkyvää tyhjää polkua. Viimeistä kertaa jätemäkeä lähestyttäessä bongasin taas edessä pari pyöräilijää. Jätemäellä sain heidät kiinni ja ajelin loppumatkan samaa vauhtia heidän kanssaan. Siirryttäessä asvaltille kohti maalia, toinen kaveruksista oli vielä niin freesissä kunnossa, että kehotti ”hyppäämään junaan”. Loppumatka tultiinkin tämän veturin vetämänä aika haipakkaa maaliin saakka. Viimeiseen mäkeen riitti vielä itselläkin paukkuja sen verran, että jaksoi puristaa ihan reippaasti maaliin saakka.

[kuva Jarkko Pohjola]

Mitä jäi käteen? Oivallinen reitti, ei juurikaan siirtymiä vaan suuri osa ihan polkua tai muuten ”maastoksi” luokiteltavaa, mutta kuitenkin helppoa, joten vauhti oli reipas. Joitain ihan yksittäisiä teknisempiä kohtia reitillä sentään oli. Juomaa kului yllättävän vähän, kolmen litran juomapussista kului ehkä vajaat 2 litraa + 1,5 vettä ja ehkä litran verran järjestäjien urheilujuomaa. Omia eväitä meni 2 patukkaa ja 4 geeliä, lisäksi huollosta banaania ja keksejä. Lopussa huomasi, että vähän enemmän olisi ehkä pitänyt juoda, muttei onneksi ihan kuitiksi kuitenkaan vielä vetänyt. Aika hyvin pysyi tahti samana läpi koko kisan. Viimeisellä kierroksella vauhti hidastui lopulta vähemmän, kuin miltä tuntui. Jalat oli maalissa aika lopussa, muttei kuitenkaan ihan hapoilla. Suurempi ongelma oikeastaan oli loppua kohti aikas voimakkaasti kipeytynyt/jumittava selkä. Täytynee kokeilla pieniä pyörän säätötoimia ja lisätä keskivartalojumppaa...

Kaiken kaikkiaan hyvin järjestetty kisa ja ihan ok suorituskin ekaksi pidemmäksi matkaksi. Hyvä harjoitus Tahkon 120km:ä ajatellen.

Kiitokset KorsKa:lle!

Jari

Tulokset

Viikon takainen XCDuathlon painoi jalkojani vielä sen verran, että osallistuin vain 32 km:lle. Verensokeri oli tuntia ennen lähtöä 9,2, söin 2 leipää ja banaanin, 10 min ennen starttia sokerit oli 18,3, otin pikaa 3 yksikköä. Vähän arvelutti, oliko annos liikaa, romahtaisivatko sokerit lähtöjännityksen lauettua?

Alkumetrit mentiin auton perässä ja alun maastopätkällä porukka puuroutui jonoksi. Omat taidot eivät vielä riitä nollavauhdissa kivien päällä keikkumiseen, joten pari kohtaa tuli talutettua.

Noin puolen tunnin kohdalla rupesi tuntumaan, että sokerit on laskussa, joten otin vauhdissa 100 ml:n geelituubista noin puolet sen kummempia mittaamatta. Eihän sitä voinut pysähtyä, kun edessä alkoi näkymään liilapaitainen mies, joka piti ottaa kiinni ;) ja kun ohi menin, piti hänet tietysti pitää takana. Jojoilin yhden toisen miehen kanssa pitkän matkaa, hän painoi metsässä heittämällä ohi ja minä taas tieosuuksilla hänestä. Komea mustelma tuli muistoksi kun kurvailin yhden mutkan liian tiukasti ja olin sotkussa mutkassa olleen puun kanssa.

[kuva Jarkko Pohjola]

Huoltopisteellä en pysähtynyt. Noin puolentoista tunnin kohdalla eteen tuli maastomäki, jota en päässyt ylös, joten mittailin samalla stopilla sokerit (7,2), otin loput tuubista ja yhden kerta-annosgeelin. Vielä pyöräillen jätemäelle, jossa tsemppiä lisäsi kun edessä alkoi näkymään taluttavia miehiä! Vielä viimeiset kilsat maaliin mahdollisimman täysillä. Tosin muutama hankalalta tuntunut pätkä piti taluttaa.  Maalissa oli sellainen olo, että olisi sitä voinut vielä muutaman kilsan fillaroida.

Sokerit oli maalissa 10,2. Maximia meni se 0,5l. Aamuinen insullinimäärä olisi voinut olla vain se kaksi.

Maasto oli kyllä tosi kivaa! Mukavan vaihtelevaa, teknisillä osuuksilla välillä vähän taisi pelottaakin, mutta sopivasti niiden jälkeen tuli helpompaa pätkää niin sai sykkeen tasoitettua. Reitti oli hyvin merkitty ja järjestelyt toimivat muutenkin moitteettomasti.

Minna