Vuoden takaista aikaa (4:20:19) oli tarkoitus parantaa,
mutta kuinka paljon siitä ei ollut tarkempaa arvioita.
Startissa jäin pienen ryhmän hännille. Jalat tuntuivat
hieman tahmeilta. Vauhti oli himpun verran liian kovaa (10 km huollossa
keskivauhti 5:32), kun viime aikojen pk-vauhti ollut kuuden pintaan. En
kuitenkaan suostunut kuuntelemaan pientä varoittelevaa ääntä pään sisältä, vaan
annoin mennä. Paikka paikoin oli jäädä ryhmästä, mutta pienenten kirien avulla
pysyin mukana aina 14 km huoltopisteelle asti. Ryhmä sujahti edelle sen verran
nopeasti, että totesin parhaakseni olla yrittämättä kiriä. Sen jälkeen sainkin
juosta ihan itsekseni. Muutama veijari tuli takaa ja vaihdeltiin muutama sana.
Peltoaukeilla oli puuskittainen vastatuuli. Ja vauhti sen
kuin hidastui. Geelit ei oikein maistuneet. Epäilin jo sokereidien huitelevan
korkealla, mutta mittaus noin 20 km kohdalla oli ok (8,9). Pistin pitkää
aamulla normaalisti (Levemir 9 yksikköä). Juoksu kulki vielä jotenkuten 25 km
asti, mutta sen jälkeen taisi tulla se kuuluisa maraton-seinä vastaan. Tajusin,
että viime vauoden aika tulisi tavoitteiden vastaisesti lisääntymään ja jalat
sen kuin muuttuivat raskaimmiksi. Rantapuistossa (30 km) oli piristyksenä
tuttuja kasvoja :)
Piristystä kesti muutama sata metriä kunnes todellinen
epätoivon aalto iski; vitsi mä oon tyhmä, ei tästä tuu mitään, ihan surkeata
jne. Kyyneleet silmissä vatvoin pettymystä. Viimeinen niitti oli Jarin
näkeminen ja hänen huolenpitonsa. Pikku hiljaa fiilis parani. Pettymys vaihtui
tahtoon juosta maaliin. Jalat olivat hieman toista mieltä juoksemisesta,
kummallista klenkkaamista meno oli. Välillä kävelin, mutta juoksun aloitus oli
kyllä todella kivualista muutamankin kävelyaskeleen jälkeen. Tuuli ei ollut
laantunut toisella kierroksella.
34,5 km kohdalla ollut huoltoporukka tsemppasi eteenpäin ja
mainitsi seuraavan huoltoon olevan matkaa 4,5 km. Eihän se ole matka eikä
mikään! Joopa-joo, 36 km kohdalla seuraavat neljä kilsaa tuntuivat mahdottoman
pitkältä. Aloin seuraavaksi laskemaan lampputolppien välejä (36 ja 50 metriä,
36 ja 100 metriä, 36 ja 150 metriä jne). Ja sieltähän se 39 km huolto viimein
pilkotti ja ihanat kannustaja-joukot! Vielä viimeiset banaanit ja fiilistellen
maaliin. Yritin oikeasti juostakin, mutta ei ne jalat vaan kertakaikkiaan
nousseet!!
Maalissa vihdoin ja viimein aikaan 4:52:27. Huhhuh. 
Kiitos kaikille kannustajille <3
Geelejä meni noin 8 km välein, 5 yhteensä. Huoltopisteillä
(4 km välein) meni noin mukillinen urheilujuomaa ja banaania 3:lla viimeisellä.
Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti