Liikettä ja Luontoa

L i i k e t t ä Ja L u o n t o a !

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuusula. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuusula. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. toukokuuta 2015

Tuusulanjärven maraton



Vuoden takaista aikaa (4:20:19) oli tarkoitus parantaa, mutta kuinka paljon siitä ei ollut tarkempaa arvioita.

Startissa jäin pienen ryhmän hännille. Jalat tuntuivat hieman tahmeilta. Vauhti oli himpun verran liian kovaa (10 km huollossa keskivauhti 5:32), kun viime aikojen pk-vauhti ollut kuuden pintaan. En kuitenkaan suostunut kuuntelemaan pientä varoittelevaa ääntä pään sisältä, vaan annoin mennä. Paikka paikoin oli jäädä ryhmästä, mutta pienenten kirien avulla pysyin mukana aina 14 km huoltopisteelle asti. Ryhmä sujahti edelle sen verran nopeasti, että totesin parhaakseni olla yrittämättä kiriä. Sen jälkeen sainkin juosta ihan itsekseni. Muutama veijari tuli takaa ja vaihdeltiin muutama sana.

Peltoaukeilla oli puuskittainen vastatuuli. Ja vauhti sen kuin hidastui. Geelit ei oikein maistuneet. Epäilin jo sokereidien huitelevan korkealla, mutta mittaus noin 20 km kohdalla oli ok (8,9). Pistin pitkää aamulla normaalisti (Levemir 9 yksikköä). Juoksu kulki vielä jotenkuten 25 km asti, mutta sen jälkeen taisi tulla se kuuluisa maraton-seinä vastaan. Tajusin, että viime vauoden aika tulisi tavoitteiden vastaisesti lisääntymään ja jalat sen kuin muuttuivat raskaimmiksi. Rantapuistossa (30 km) oli piristyksenä tuttuja kasvoja :)

Piristystä kesti muutama sata metriä kunnes todellinen epätoivon aalto iski; vitsi mä oon tyhmä, ei tästä tuu mitään, ihan surkeata jne. Kyyneleet silmissä vatvoin pettymystä. Viimeinen niitti oli Jarin näkeminen ja hänen huolenpitonsa. Pikku hiljaa fiilis parani. Pettymys vaihtui tahtoon juosta maaliin. Jalat olivat hieman toista mieltä juoksemisesta, kummallista klenkkaamista meno oli. Välillä kävelin, mutta juoksun aloitus oli kyllä todella kivualista muutamankin kävelyaskeleen jälkeen. Tuuli ei ollut laantunut toisella kierroksella.

34,5 km kohdalla ollut huoltoporukka tsemppasi eteenpäin ja mainitsi seuraavan huoltoon olevan matkaa 4,5 km. Eihän se ole matka eikä mikään! Joopa-joo, 36 km kohdalla seuraavat neljä kilsaa tuntuivat mahdottoman pitkältä. Aloin seuraavaksi laskemaan lampputolppien välejä (36 ja 50 metriä, 36 ja 100 metriä, 36 ja 150 metriä jne). Ja sieltähän se 39 km huolto viimein pilkotti ja ihanat kannustaja-joukot! Vielä viimeiset banaanit ja fiilistellen maaliin. Yritin oikeasti juostakin, mutta ei ne jalat vaan kertakaikkiaan nousseet!!

Maalissa vihdoin ja viimein aikaan 4:52:27. Huhhuh.

Kiitos kaikille kannustajille <3

Geelejä meni noin 8 km välein, 5 yhteensä. Huoltopisteillä (4 km välein) meni noin mukillinen urheilujuomaa ja banaania 3:lla viimeisellä. 


 Minna




lauantai 26. huhtikuuta 2014

Tuusulanjärven maraton


Vietimme mukavan pääsiäisen Veeran kanssa (Jarin sairastellessa kotona) Johannan ja Juhan luona. Sen voimin minulla olikin hyvät energiat lähteä haastamaan itseäni Tuusulanjärven maratonille

Alla vaihtelevasti mennyt talvi; juoksu kulki nihkeästi loppuvuodesta, mutta lääkärin määräämä rautakuuri alhaisiin hemoglobiineihin piristi menoa. Pari viikkoa ennen h-hetkeä juoksin 30 km lenkin, joka meni keskimääräisesti  6:30 km-vauhtia ja maratoni tällä vauhtia toisi loppuajaksi siis noin 5 tuntia.

Pakkasin Spibeltiin vs-mittarin, insuliinin ja irtokarkkeja, vyön lenksuihin 5 geeliä (dexal). Tankkaus on aina haastavaa; miten osata pistää pastalle, leivälle ja pullalle riittävästi insuliinia, mutta jottei pian tulisi hypoa?! Joo ei onnistunut; vielä viimeisenäkin yönä tuli hypoherätys ja tavanmukainen järjetön leivän ahminta ennen kuin ajatus alkoi kulkemaan. Aamulla tietysti sokerit korkealla. Levemiriä pistin 5 yksikköä normi 7 sijaan. Aamun syömisiin pistin pikaa tavoitteena että startissa klo 11 sokerit olisi 15 pintaan. 20:ssa ne lopulta huiteli, en korjaillut pikalla. 

Ensimmäinen km meni huippunvauhdilla 5:17 min! Ällistyttävää :o Vauhti ei tuntunut missään, mutta oli pakko hiljentää vauhtia ettei kuukahdus tulisi hetimmiten. Kolmas km oli 6 min vauhtia ja sen tuntuessa hyvältä, päätin pysyä siinä. Keli oli lämmin ja olo janoinen, joten pysähdyin juomaan  jo heti ensimmäisessä huoltopisteessä. Osallistujia oli maratonilla noin 130 eli porukka hajosi nopeasti. Edelläni meni joukko, joka juoksi himpun verran liian nopeasti (n. 5:50 min/km), joten ei auttanut muu kuin juosta yksin. Tästä parin kilsan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui kun seuraani liittyi takaa tullut Tero Kajaus ja loppumatka mentiinkin yhtä matkaa.

Rantapuistossa odotti ensimmäiset kannustajajoukot; Jari, isä, Hannele, Veera, Riitta ja Harri. Mahtava piristysruiske! Juoksu kulki tosi hyvin ja kevyen tuntuisesti. Jari oli pyrörän kanssa kannustamassa järven toisella puolen. 

Pian toisen kierroksen alussa edessä näkyi tuttu Touran; Johannahan se sieltä ryntäsi seurajuoksijaksi! Matkaa taitettiin kimpassa parin kilsan verran kuulumisia vaihdellen:)


Pikkuhiljaa kilometrit alkoivat painamaan jalkoja, kilsat 27-29 olivat piiiiitkiä. Mutta sitten olikin sopivasti taas Rantapuisto edessä ja siellä taas koko kannustajien konkkaronkka! Johannakin taas liittyi juoksu seuraan tsemppaamaan, jee! Siinähän ne kilsat porukassa mennessä etenivät melkein huomaamatta! Aivan parasta tsemppiä :) Järven länsipuolella on pitkiä ja tasaisia suoria, joita juuri tällä toisella kierroksella eniten pelkäsin. Pitkiähän ne olivat... Johanna ja Juha olivat kivasti kannustamassa näillä pitkillä suorilla! 32 km jälkeen alkoi jalkoja särkemään ja vauhti hidastumaan. Jälkikäteen viisasteltuna tässä kohtaa olisi ollut ehdottomasti geelin paikka. Siinä hetkessä ei syömiset maittanut, joten jatkoin juomalinjaa. Huolloissa olin aiemmin syönyt pari geeliä ja banaania.

Viimeisillä kilometreillä ihmetystä aiheutti ”mäet”, pienetkin nousut tuntuivat jyrkiltä vuorenhuipuilta. Teron jutustelu sai ajatukset välillä muualle. Vihdoin maalialue näkyi ja viimeisillä metreillä kaikki peliin. Ihan ei loppukiri riittänyt 4h ja 20 min alitukseen, loppuajaksi tuli 4:20:19. Tulos oli silti mieletön ja aivan mahtava voittajafiilis maalissa.

Sokerit olivat maalissa 6,2. Janoinen olo ei siis johtunut korkeasta sokerista vaan nestehukasta.

Kiitos Terolle matkaseurasta! Kiitos Johanna juoksutsemppiseurasta! Kiitos Jari valokuvista ja kannustamisesta. Kiitos myös kaikille muille kannustajilleni: Juha, isä, Hannele, Riitta, Harri ja Veera! Teitte kaikki päivästä ikimuistoisen :)
Minna



lauantai 28. huhtikuuta 2012

Tuusulanjärven maraton ½


Pakkohan se oli osallistua, kun kotikunnilla oli juoksutapahtuma ;)

Keli oli mitä mainioin auringon ja lämpötilan puolesta, paikoittainen vastatuuli sitä vastoin hieman haastoi. Heti alusta tuli lähdettyä huomattavasti normaalivauhtia lujempaa, mutta kun juoksu kulki niin hyvin, niin ajattelin että mikäs tässä muiden mukana mennessä. Hieman järven toisella puolella olevat ylämäet jännittivät, mutta siinähän ne sivussa menivät.

Verensokerit olivat puolta tuntia ennen lähtöä 14. Otin banaanin ja yhden yksikön pikainsuliinia. Aamun pitkää olin vähentänyt parilla yksiköllä.  Ennen lähtöä mittari näytti 10, joten otin vielä pari siripiriä ja sitten menoksi. Noin 20 minuutin päästä tuntui heikotusta, mutta mittari näytti 8, joten en tehnyt mitään. Tästä noin 10 minuutin kuluttua olikin huolto, jolloin otin geeliä ja kaksi lasia urheilujuomaa. Seuraavien kahden huollon yhteydessä otin geeliä ja 2 lasia urheilujuomaa. Sokereita en enää mitannut, koska oli sen verran hyvä fiilis. Viimeisellä huollolla otin lasin urheilujuomaa ja vettä niskaan ;) Maalissa sokerit olivat 11.

Tavoitteena oli alittaa 2 tuntia ja niinhän se tuli tehtyä aikaan 1h 58min 55s. :)

Minna        
(1-tyypin diabeetikko)

lauantai 31. joulukuuta 2011

Kaatajaiset 2011!

Jari, Minna ja Johanna puolimatkan paikkeilla
31.12. vuoden 2011 viimeinen päivä ja siten myös viimeinen lenkki- edessä siis rästiin jäänyt MJKetun syystapahtuma 'Tuusulanjärven ympäri -juoksu'!




Jari, Minna ja Juha
 Viime kuukausien pimeiden, toinen toistaan sateisempien ja myrskytuulisten lenkkien jälkeen pelkästään ajatus kuivassa -1 asteen pakkasessa juoksemisesta tuplasi energiat!

Päivänvalossa on lenkkiä taitettu viimeksi joskus lokakuun alussa, joten auringon pilkahtelu oli enemmän kuin tervetullutta vaihtelua!


Juha, Minna ja Jari tulvivaa metsä.





Lunta on odotettu jo kauan, ja odottaa saamme edelleen- MUTTA onneksemme paikka paikoin oli maassa vaaleaa väriksi. Ja mikä parasta, matkan lopputaipaleella alkoi pienia pakkashiutaleita putoilla kirkkaalta taivaalta!
Jari, Minna, Johanna ja vähän lunta! :)




Matka taittui kokonaisuudessaan tasaisen lepposalla vauhdilla. Taakse jäi 23 km ja 2 h 25 min reippailua ihanassa aurinkoisessa pikkupikku-pakkasessa!
Jari, Minna, Johanna ja vihreä nurmi...

Nyt kuonot kohti uutta vuotta ja edessä olevia haasteita, elämyksiä, seikkailuja ja ennen kaikkea itsensä ylittämisiä! =D






Vauhdikasta vuotta 2012!














MJKettu kuittaa.

lauantai 6. marraskuuta 2010