Jo
aamulla lupaili lämpötila hikistä urakkaa. Myöhäisestä startista (klo 12)
johtuen tällä kertaa ennätti mukavan rauhassa nauttia aamupalan ja bonuspastat.
Kello 10:ksi Korsoon ja ilmoittautumaan. Sitten puolitoista tuntia hengailua ja
kisafiiliksen keräilyä. Vähän ylimääräistä jännitystä toi luvassa oleva oman
pyöräilyhistorian tähän mennessä pisin maastolenkki, 96 km.
Startin
jälkeen koko lössi ajeli aika ryppäässä ensimmäiselle kapeammalle polulle ja
härdelli oli valmis. Kun vihdoin pahimmat kompuroijat jäivät taakse, alkoi
matka sujua tasaisella vauhdilla. Aloitin rauhallisesti ja ajelin ekan
kierroksen melkeinpä koko ajan jonkun peesissä. 64km kisaajista sain hyvää
vetoapua vauhdin pitoon ja välillä tuli jopa rupateltua jonkun kanssa.
Ensimmäinen kierros meni heittämällä ja fiilis oli hyvä.
|
[kuva Jarkko Pohjola] |
Toisella
kierroksella alkoi porukka ympärillä harventua ja ajelin aika-ajoin yksikseni.
Jonkun 64km kiertävän naisen kanssa tuli useampaan otteeseen ohiteltua toinen
toisiamme; maastossa sain kiinni ja menin ohi, sitten helpommilla osuuksilla
taas hän kuittasi. Toinenkin kierros sujui aika mukavasti, mutta lopussa alkoi
jo jaloissa hiukan painaa. Mietinkin, että millähän vauhdilla se viimeinen
kiekka oikein menee.
|
[kuva Jarkko Pohjola] |
64km
jälkeen hävisivät loputkin kanssakilpailijat näkyvistä kääntyessään maaliin
päin. Tankkasin huollossa vähän enemmän ja eikun reippaasti eteenpäin. Yllättävän
hyvällä fiiliksellä lähti viimeinenkin kierros käyntiin. Reitin ollessa jo
tutumpi tuntui matkakin edistyvän nopeammin. Jossain 70km jälkeen ilmestyi
kauempana edessä joku muukin näkyviin. Tästä sain mukavasti lisätsemppiä ja
rasituskin unohtui hetkeksi. Viimeiseen huoltoon tullessa sainkin edellä ajavan
kiinni. Pienimuotoinen pettymys oli, kun tämä kurvasikin asvalttia pitkin
suorinta tietä maaliin. Huollon rouvat kertoivat hänen ilmeisesti sekoilleen
reitistä tai jotenkin muuten ja katsoneen parhaaksi keskeyttää. Eli taas kohti
edessä näkyvää tyhjää polkua. Viimeistä kertaa jätemäkeä lähestyttäessä
bongasin taas edessä pari pyöräilijää. Jätemäellä sain heidät kiinni ja ajelin
loppumatkan samaa vauhtia heidän kanssaan. Siirryttäessä asvaltille kohti
maalia, toinen kaveruksista oli vielä niin freesissä kunnossa, että kehotti
”hyppäämään junaan”. Loppumatka tultiinkin tämän veturin vetämänä aika
haipakkaa maaliin saakka. Viimeiseen mäkeen riitti vielä itselläkin paukkuja
sen verran, että jaksoi puristaa ihan reippaasti maaliin saakka.
|
[kuva Jarkko Pohjola] |
Mitä jäi
käteen? Oivallinen reitti, ei juurikaan siirtymiä vaan suuri osa ihan polkua
tai muuten ”maastoksi” luokiteltavaa, mutta kuitenkin helppoa, joten vauhti oli
reipas. Joitain ihan yksittäisiä teknisempiä kohtia reitillä sentään oli.
Juomaa kului yllättävän vähän, kolmen litran juomapussista kului ehkä vajaat 2
litraa + 1,5 vettä ja ehkä litran verran järjestäjien urheilujuomaa. Omia
eväitä meni 2 patukkaa ja 4 geeliä, lisäksi huollosta banaania ja keksejä.
Lopussa huomasi, että vähän enemmän olisi ehkä pitänyt juoda, muttei onneksi
ihan kuitiksi kuitenkaan vielä vetänyt. Aika hyvin pysyi tahti samana läpi koko
kisan. Viimeisellä kierroksella vauhti hidastui lopulta vähemmän, kuin miltä
tuntui. Jalat oli maalissa aika lopussa, muttei kuitenkaan ihan hapoilla.
Suurempi ongelma oikeastaan oli loppua kohti aikas voimakkaasti
kipeytynyt/jumittava selkä. Täytynee kokeilla pieniä pyörän säätötoimia ja
lisätä keskivartalojumppaa...
Kaiken
kaikkiaan hyvin järjestetty kisa ja ihan ok suorituskin ekaksi pidemmäksi
matkaksi. Hyvä harjoitus Tahkon 120km:ä ajatellen.
Kiitokset
KorsKa:lle!
Jari
Viikon
takainen XCDuathlon painoi jalkojani vielä sen verran, että osallistuin vain 32
km:lle. Verensokeri oli tuntia ennen lähtöä 9,2, söin 2 leipää ja banaanin, 10
min ennen starttia sokerit oli 18,3, otin pikaa 3 yksikköä. Vähän arvelutti,
oliko annos liikaa, romahtaisivatko sokerit lähtöjännityksen lauettua?
Alkumetrit
mentiin auton perässä ja alun maastopätkällä porukka puuroutui jonoksi.
Omat taidot eivät vielä riitä nollavauhdissa kivien päällä keikkumiseen, joten
pari kohtaa tuli talutettua.
Noin
puolen tunnin kohdalla rupesi tuntumaan, että sokerit on laskussa, joten otin
vauhdissa 100 ml:n geelituubista noin puolet sen kummempia mittaamatta. Eihän
sitä voinut pysähtyä, kun edessä alkoi näkymään liilapaitainen mies, joka piti
ottaa kiinni ;) ja kun ohi menin, piti hänet tietysti pitää takana. Jojoilin
yhden toisen miehen kanssa pitkän matkaa, hän painoi metsässä heittämällä ohi
ja minä taas tieosuuksilla hänestä. Komea mustelma tuli muistoksi kun kurvailin
yhden mutkan liian tiukasti ja olin sotkussa mutkassa olleen puun kanssa.
|
[kuva Jarkko Pohjola] |
Huoltopisteellä
en pysähtynyt. Noin puolentoista tunnin kohdalla eteen tuli maastomäki, jota en
päässyt ylös, joten mittailin samalla stopilla sokerit (7,2), otin loput
tuubista ja yhden kerta-annosgeelin. Vielä pyöräillen jätemäelle, jossa
tsemppiä lisäsi kun edessä alkoi näkymään taluttavia miehiä! Vielä viimeiset
kilsat maaliin mahdollisimman täysillä. Tosin muutama hankalalta tuntunut pätkä
piti taluttaa. Maalissa oli sellainen olo, että olisi sitä
voinut vielä muutaman kilsan fillaroida.
Sokerit
oli maalissa 10,2. Maximia meni se 0,5l. Aamuinen insullinimäärä olisi voinut
olla vain se kaksi.
Maasto
oli kyllä tosi kivaa! Mukavan vaihtelevaa, teknisillä osuuksilla välillä vähän
taisi pelottaakin, mutta sopivasti niiden jälkeen tuli helpompaa pätkää niin
sai sykkeen tasoitettua. Reitti oli hyvin merkitty ja järjestelyt toimivat muutenkin
moitteettomasti.
Minna