Liikettä ja Luontoa

L i i k e t t ä Ja L u o n t o a !

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Tahko MTB

Jo perinteeksi muodostunut Tahko MTB oli kesäohjelmistossamme tänäkin vuonna. Johanna ja Juha päättivät tänä vuonna osallistua ensimmäistä kertaa retkisrjaan- 60 km yöpyöräilyyn. Minna pyöräili perinteisen 60 km päivälähdön ja Jarilla oli ohjelmassa keräillä nousumetrejä ja ensimmäistä kertaa kiertää reitti kaksi kertaa.

Yöpyöräilyn startti oli tasan puolilta öin Piazan aukiolta. Matkaan lähti ilmeisesti noin 70 pyöräilijää. Pimeästä ei ollut tietoakaan, mutta olimme varustautuneet hyvin parhailla kypärälampuillamme! :D Matka sujui mukavan leppoisissa tunnelmissa ja tiheimmissä metsiköissä lampullekin tuli käyttöä. Reitti oli viime vuoteen verrattuna erittäin kuiva, mutta paikoin yön kaste teki heinikon piilossa olevat juurakot hyvinkin liukkaiksi. Yhteen näistä Johanna sitten kaatuikin, pahemmin ei sattunut, mutta satula repesi. :( Ensimmäinen ajatus oli, etä kuinka pyöräily Rokualla sujuisi risalla satulalla.
 
Paras hetki reissussa oli se kun pienen hämärän jälkeen alkoi aamu sarastaa ja usva hälveni. Ja tietenkin se, että loppulasku meni suorilta ilman paniikkipysähdyksiä! :D Oli myös ihana pyöräillä reitillä, kun ei ollut lainkaan tungosta- ei ketään tiellä eikä kenenkään tiellä. Ties vaikka tulisi osallistuttua tähän udestaankin! Ihana fiilistelyajo ja ekakerta, kun yhdessä reitti taitettiin. :)

Johanna&Juha


lauantai 8. kesäkuuta 2013

No Limit Adventure

[Kuva: Liisa Paakkanen]
Levottoman unettoman yön jälkeen sitten pitäisi herätä pirteenä ja skarppina 05:00- joo ei onnistu. Lähellä ehdottoman viimeisen lähdon hetken minuutteja kömmin viimein ylös punkan pohjalta. Pikkuhiljaa Veikkolaan savuttuamme alkoi unihiekat olla karistettuna. Siinä sitten perus säätöä ja reitin suunnittelu kuten aina, KUNNES, vaihtaessani pyöräkenkiä jalkaan tajusin, että mulla ei sitten ole sukkia mukana- ei  minkäänlaisia. Just. No mutta eipä siinä, Juhalla oli yhet ylimääräset kokoa 46. Niillä mennään mitä on. Neljäkutoset jalkaan ja starttiin.

Prologina oli tarjolla estejuoksua, 4 kertaa oli rata kierrettävä ja vapaavalintaista oli miten kierrokset
[Kuva: Liisa Paakkanen]
tiimissä jaetaan. Arpaonni suosi Juhaa ja Johannalle jäi suoritettavaksi yksi kierros- ja hyvä niin, eipä oo tyttöä tehty esteittä ylittämään. Kentältä prologi jatkui kahden rastin hakuun peilikuvakartalla. Eka rasti oli kätketty siirtolohkareen alle ja meidän paikalle saapuessa jono olikin jo kiitettävä. Toka rastilla ei sitten jonoa enää ollutkaan, mutta eipä ihme, ei se ollut kovin kehuttava meidän menokaan.


 

[Kuva: Liisa Paakkanen]
Prologista matka jatkui suoraviivaisesti pyörillä ensin kastelemaan 46set tiimisukat Tampaja-järven rannan kahluuquestille, jossa siis kierrettiin vedessä oleva poiju ja siitä edelleen kiipeilyquestille. Kiipelyrata oli ehdottomasti mainio questi! Tosin automaattisesti lukittuvan sulkurenkaan käyttö olisi voinut olla tehokkaampaa. Toimintaperiaatteen oivallettuani hoinkin sitten loppumatakan- ylös-käännä-työnnä..ylös-käännä-työnnä... Siinä sitten sählätessä päästettiin Pinolat ohi, jotka ystävällisesti vielä huikkasivat joitan vinkkejä reitille ylöspäin mennessään.

[Kuva: Liisa Paakkanen]
Ylös päästyämme questi jatkui takaisin alas aluksi niin kauniiseen purovarteen kolmea rasti hakemaan. Mutta eipä aikaakaan, kun puro haarautui ja upea metsämaisema vaihtui nokkospuskiin. Siinä sitten rydettiin ja otettiin osumaa polttiaisista. Muita ei näkynyt eikä kuulunut. Kolmas rasti löytyikin vasta tielle päästyämme. Tästä matka jakui nokkosten turvottamilla koivilla suoraan juoksuosuuden rastien hakuun. Osuuden loppumatka mentiinkin Johannan ja Mikon kanssa yhtämatkaa pyörän vaihtoon. Jossa meidän reitinvalinnoilla tarjolla olikin mukava siivu oikeasti ajettavaa polkua eikä lainkaan tetsausta! Mahtavaa! Välissä vielä questinä motocross rata ajettavaksi alle 2 minuuttiin.

Pyörästä melonnan vahtoon tultiin Johannan ja Mikon kanssa taas samaan aikaan, mutta-mutta vaihto ottikin meillä sitten oman aikansa. Taino, sitä omaa aikaa vaati tällä kertaa Johannan pyöräkenkä, jonka nilkan läheisin kiinitys oli jäänyt jumiin ja siinäpä sitä sitten revittiin kenkää kaikin voimin ja keinoin jalasta. Siinä vaiheessa kun Juha jo kaivoi työkaluja pyörälaukusta sain kengän väkivalloin revittyä irti jalasta ja matka saattoi jatkua kohti melontaa.

Järvelle päästyämme Pinolat olivat juuri rantautuneet ja vinkkasivat ottamaan heidän käytössään olleen kohtuu suoraan kulkevan kajakin. Pari rastia melonnasta, vaihtoon, lyhyt loppusuunnistus ja maalileima. Monipuolinen rata, upea keli- unettomuus unohtui tyysti. Isot kiitokset mukavasta päivästä kaikille järjestäjille ja kanssaseikkailijoille!

Kuvia [Liisa Paakkanen]
Tulokset
Johanna&Juha



Osallistuimme Jarin kanssa jälleen kuntosarjaan. Tällä kertaa herätys oli puoli kuuden maissa. Aamupalaksi puuroa, leipää, kahvia ja banaani. Insuliinia normi 1 yksikkö/10gHH. Pitkän, jota tällä hetkellä pistän aamuisin 5 yksikköä jätin ottamatta.

Kisapaikalle päästiin juuri ennen kilpasarjojen lähtöä (8:00). Reitinsuunnittelussa meni aika taas ihan liian nopeasti. Kisapaikalla join mustikkakeittoa 2dl noin vartti ennen lähtöä.

Kuntosarjassa juostiin radalla 2 kierrosta, jonka meillä suoritti Jari. Minä mittailin sillä välin sokerit (11,8), josta ajattelin että jes, kerrankin optimaaliset, mutta toisin kävi.. Startissa saadun kartan mukaisesti haettiin yksi rasti kallion päältä. Takaisin kentälle ja kaupunkisuunnistusosuudelle. Otimme heti hinausköyden käyttöön. Minulla alkoi tuntua matalan verensokerin oireet, joten otin 100 ml:n geelituubin ja imeskelin sitä juostessa. Kartan mittakaava hieman hämäsi alussa ja olimme juosta rasteista ohi. Mutta kun vauhtiin päästiin ja etäisyyksiin saatiin tolkku, niin juoksu ja suunnistuskin (joka tosin oli tällä kertaa varsin helppo) sujui mukavasti. Hinaus toimi hyvin, molemmat pystyimme juoksemaan omaa vauhtia ja jakamaan voimia.

Juoksun jälkeen oli vuorossa melonta. Kunnon säätöä kajakin vesillelaskussa ja sen kääntämisessä ennen kuin pääsimme varsinaisesti melomaan. Melonta sujui normitapaan enemmän käsillä kuin kropalla, tästä seuraavana päivänä oli muistona kipeät ojentajat. Eli tekniikka edelleen ”päin honkia” -mikä on kun ei taidot riitä? Ajallisesti olimme kuitenkin ihan siedettävästi muiden tahdissa. Melonnasta juostiin taas vaihtoalueelle, jossa mittasin sokerit (18,1). Lähdöstä oli kulunut noin 1,5 tuntia. Otin insuliinia 4 yksikköä ja yhden 40g geelin.

Sitten pyöräilyosuudelle. Jari suunnisti ja minä keskityin perässä pysymiseen ja mahdollisimman täysillä ajamiseen. Toisen pyörärastin kohdalla oli questina uimarannassa kahluu merkin ympäri. Alunperin olimme suunnitelleet menevämme maastoa pitkin seuraavalle rastille, mutta päätimme vauhdissa mennä tietä pitkin. Jätimme pyörät parkkipaikalle ja menimme rastille juosten. Täällä vuorossa oli kiipeilyrasti kalliolla. Jee, oli tosi kiva questi! Kiipeilyn jälkeen luimme rastilla olleet ohjeet ja lähdimme hakemaan kolmea rastia joenvarresta. Ensimmäinen rasti löytyi puolivahingossa Jarin katsoessa taakse, toinen löytyi pian ensimmäisen jälkeen ilman lippua, mutta kolmatta etsittiinkin kissojen ja koirien kanssa! Meidän helpotukseksi puron varren pusikkoon oli jo tässä vaiheessa muodostunut polku, joten vältimme pahimmat nokkosenpistot. Etenimme polkua hitaasti rastia etsien ja kun vihdoin päädyimme sillalle ja siellä olevan rastin luo, oli  seuraamme liittynyt pari muutakin joukkuetta.

Hetken aikaa meni kun sai taas jalat toimimaan. Viimeisellä rastilla oli motocross-rata, joka piti ajaa alle 2 minuutin. Ei ongelmia! Sitten vielä viimeinen spurtti ja oltiin maalissa!

Sokerit oli maalissa 19 eli ei ihan optimaalisesti mennyt. Liekö se, että yritin mennä koko päivän mahdollisimman täysiä pitänyt sokerit koholla? Tai sitten tämä synnytyksen jälkeinen hormonisekamelska vaikuttaa kohottavasti.

Suunnistus onnistui tällä kertaa hyvin. Tosin meillä ei kuntosarjassa ollut metsäsuunnistusta lainkaan, mikä on meille yleensä ollut pienimuotoinen kompastuskivi. Mukava päivä ja erittäin kivat questit! Kiitos järjestäjille :)

  Minna (1-tyypin diabeetikko)&Jari

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Seikkailua Iisalmessa

Perjantai aamuna pikanen auton pakkaus, puol päivää duunissa ja sitten nokka kohti Iisalmea! Illalla oli vielä tarkoitus käydä pikaseen testaamassa miten se melonta oikeen luonnistuukaan kolmisin. Pete oli lainannut inkkarin Jannelta ja perillä ei tarvinnut kuin nostaa se Peten uusien kattotelineiden päälle ja kohti rantaa. Kanootti vesille ja Johanna ensimmäisenä keulille, Juha perästä ja RÄTS, se oli sitten sen penkin tien pää siinä! Tasan kaikki punokset puukehikon ympäriltä räsähti vanhuuden haparuuttaan katki, kun Juha istahti ristikon päälle. =D No eipä siinä, Juha asetteli ahterinsa parhaimman mukaan jäljellä olevan puukehikon reunoille ja Pete hyppäsi perälle ohjausasemiin. Ja sitten meloen. Matkan varrella satiin Peteltä hyviä vinkkejä tekniikan hiontaan. 

Lauantaina ohjelmassa oli Peten suunnittelema multitreeni. Juha suunnisti ja Peteltä piti aina saada vahvistus rastipisteestä. Liikkeelle lähdettiin kello 10 kohti Palosvuoren maastopyöräily osuutta. Osuudella seikkailtiin pitkin Palosvuoren kuntoreittejä ja polkuja, yksi lyhyt tekninen päkä ajettiin kahteen otteeseen, muuten meno oli enemmän vauhdikasta kuin kikkailua. Lisäksi tsekattiin muun muassa Iisalmen ohitustien rakennuksen aloitteen tehneelle naiselle rakennetu muistomerkki. =D Matkaa osuudesta kerty vajaa 10 km ja aikaa suhailuun upposi noin 50 min.

Tästä matka jatkui Iisalmen keskustan ja sataman kautta kohti Hernejärveä. Siirtymä oli pääasiassa asvalttitietä, mäkistä sellaista. Juoksun vaihtoon saavuttiin 39 km ja 2:08 startin jälkeen ja siinä tossuja vaihdettaessa talon väki huomasi muistuttaa mäellä asustavasta karhusta. Lenkkarit jalkaan ja sukellus risukkoon ja pusikkoon. Juoksuosuuden alkupuoli siis kerättiin korkeuskäyrää keskellä kohtuu tiukkaa kasvillisuushässäkkää. Matkaa viihdytti erinäiset liskomiehet ja diskomiehet, kun lauleskelemalla pyrimme pitämään karhun loitolla, tai ainakin välttää yllättämästä sitä. Yhteen karhun jätösläjään metsikössä törmäsimmekin, tosin jonkin aikaa auringossa kuivanut kasa oli kyseessä. Vastaavaa maastoa myös laskeuduttiin hetki, mutta paluumatka oli pääosin juostavaa uraa ja hiekkatietä. Hieman ennen melonnan vaihtoa oli koko reitin kohokohta: joen ylitys uimalla.

Vaihtoon saavuttiin 4:12 startin jälkeen takana reilu 52 km. Talon väki huomasi varmistaa, että kelluntaliivit kantavat, eräät kanoottimelojat kun olivat vasta hukkuneet retkellään. Juha ja Pete otti kanootin kantoon, Johannalle jäi melat kuljetettavaksi. Juhan penkin täytteeksi mukana oli kenttäpatja. Tossua toisen eteen ja järvelle. Melonta oli suoraviivainen, ei kummempaa hässäkkää. Tekniikkaa tosin käytiin läpi edelleen. Lyhyen kantopätkän jälkeen kanootti laskettiin maaliin aikaan 5:30 61 km ja 693 m nousua yhteistä matkaa takana. Kiitokset ratamestarille mielenkiintoisesta ja monipuolisesta reitistä! Päivän kruunasi vielä puusaunan löylyt ja herkullinen pasta Hernejärvellä. Sunnuntaiaamuna suuntasimme pikaisen Tahko MTB reitti kikkailun kautta kohti kotia. Reissusta läksyksi jäi melontatekniikan treenaus. Mahtava viikonloppu!

Johanna

Korso MTB

Jo aamulla lupaili lämpötila hikistä urakkaa. Myöhäisestä startista (klo 12) johtuen tällä kertaa ennätti mukavan rauhassa nauttia aamupalan ja bonuspastat. Kello 10:ksi Korsoon ja ilmoittautumaan. Sitten puolitoista tuntia hengailua ja kisafiiliksen keräilyä. Vähän ylimääräistä jännitystä toi luvassa oleva oman pyöräilyhistorian tähän mennessä pisin maastolenkki, 96 km. 


Startin jälkeen koko lössi ajeli aika ryppäässä ensimmäiselle kapeammalle polulle ja härdelli oli valmis. Kun vihdoin pahimmat kompuroijat jäivät taakse, alkoi matka sujua tasaisella vauhdilla. Aloitin rauhallisesti ja ajelin ekan kierroksen melkeinpä koko ajan jonkun peesissä. 64km kisaajista sain hyvää vetoapua vauhdin pitoon ja välillä tuli jopa rupateltua jonkun kanssa. Ensimmäinen kierros meni heittämällä ja fiilis oli hyvä.

[kuva Jarkko Pohjola]

Toisella kierroksella alkoi porukka ympärillä harventua ja ajelin aika-ajoin yksikseni. Jonkun 64km kiertävän naisen kanssa tuli useampaan otteeseen ohiteltua toinen toisiamme; maastossa sain kiinni ja menin ohi, sitten helpommilla osuuksilla taas hän kuittasi. Toinenkin kierros sujui aika mukavasti, mutta lopussa alkoi jo jaloissa hiukan painaa. Mietinkin, että millähän vauhdilla se viimeinen kiekka oikein menee.

[kuva Jarkko Pohjola]

64km jälkeen hävisivät loputkin kanssakilpailijat näkyvistä kääntyessään maaliin päin. Tankkasin huollossa vähän enemmän  ja eikun reippaasti eteenpäin. Yllättävän hyvällä fiiliksellä lähti viimeinenkin kierros käyntiin. Reitin ollessa jo tutumpi tuntui matkakin edistyvän nopeammin. Jossain 70km jälkeen ilmestyi kauempana edessä joku muukin näkyviin. Tästä sain mukavasti lisätsemppiä ja rasituskin unohtui hetkeksi. Viimeiseen huoltoon tullessa sainkin edellä ajavan kiinni. Pienimuotoinen pettymys oli, kun tämä kurvasikin asvalttia pitkin suorinta tietä maaliin. Huollon rouvat kertoivat hänen ilmeisesti sekoilleen reitistä tai jotenkin muuten ja katsoneen parhaaksi keskeyttää. Eli taas kohti edessä näkyvää tyhjää polkua. Viimeistä kertaa jätemäkeä lähestyttäessä bongasin taas edessä pari pyöräilijää. Jätemäellä sain heidät kiinni ja ajelin loppumatkan samaa vauhtia heidän kanssaan. Siirryttäessä asvaltille kohti maalia, toinen kaveruksista oli vielä niin freesissä kunnossa, että kehotti ”hyppäämään junaan”. Loppumatka tultiinkin tämän veturin vetämänä aika haipakkaa maaliin saakka. Viimeiseen mäkeen riitti vielä itselläkin paukkuja sen verran, että jaksoi puristaa ihan reippaasti maaliin saakka.
[kuva Jarkko Pohjola]

Mitä jäi käteen? Oivallinen reitti, ei juurikaan siirtymiä vaan suuri osa ihan polkua tai muuten ”maastoksi” luokiteltavaa, mutta kuitenkin helppoa, joten vauhti oli reipas. Joitain ihan yksittäisiä teknisempiä kohtia reitillä sentään oli. Juomaa kului yllättävän vähän, kolmen litran juomapussista kului ehkä vajaat 2 litraa + 1,5 vettä ja ehkä litran verran järjestäjien urheilujuomaa. Omia eväitä meni 2 patukkaa ja 4 geeliä, lisäksi huollosta banaania ja keksejä. Lopussa huomasi, että vähän enemmän olisi ehkä pitänyt juoda, muttei onneksi ihan kuitiksi kuitenkaan vielä vetänyt. Aika hyvin pysyi tahti samana läpi koko kisan. Viimeisellä kierroksella vauhti hidastui lopulta vähemmän, kuin miltä tuntui. Jalat oli maalissa aika lopussa, muttei kuitenkaan ihan hapoilla. Suurempi ongelma oikeastaan oli loppua kohti aikas voimakkaasti kipeytynyt/jumittava selkä. Täytynee kokeilla pieniä pyörän säätötoimia ja lisätä keskivartalojumppaa...

Kaiken kaikkiaan hyvin järjestetty kisa ja ihan ok suorituskin ekaksi pidemmäksi matkaksi. Hyvä harjoitus Tahkon 120km:ä ajatellen.

Kiitokset KorsKa:lle!

Jari


Viikon takainen XCDuathlon painoi jalkojani vielä sen verran, että osallistuin vain 32 km:lle. Verensokeri oli tuntia ennen lähtöä 9,2, söin 2 leipää ja banaanin, 10 min ennen starttia sokerit oli 18,3, otin pikaa 3 yksikköä. Vähän arvelutti, oliko annos liikaa, romahtaisivatko sokerit lähtöjännityksen lauettua?

Alkumetrit mentiin auton perässä ja alun maastopätkällä porukka puuroutui jonoksi. Omat taidot eivät vielä riitä nollavauhdissa kivien päällä keikkumiseen, joten pari kohtaa tuli talutettua.

Noin puolen tunnin kohdalla rupesi tuntumaan, että sokerit on laskussa, joten otin vauhdissa 100 ml:n geelituubista noin puolet sen kummempia mittaamatta. Eihän sitä voinut pysähtyä, kun edessä alkoi näkymään liilapaitainen mies, joka piti ottaa kiinni ;) ja kun ohi menin, piti hänet tietysti pitää takana. Jojoilin yhden toisen miehen kanssa pitkän matkaa, hän painoi metsässä heittämällä ohi ja minä taas tieosuuksilla hänestä. Komea mustelma tuli muistoksi kun kurvailin yhden mutkan liian tiukasti ja olin sotkussa mutkassa olleen puun kanssa.

[kuva Jarkko Pohjola]
Huoltopisteellä en pysähtynyt. Noin puolentoista tunnin kohdalla eteen tuli maastomäki, jota en päässyt ylös, joten mittailin samalla stopilla sokerit (7,2), otin loput tuubista ja yhden kerta-annosgeelin. Vielä pyöräillen jätemäelle, jossa tsemppiä lisäsi kun edessä alkoi näkymään taluttavia miehiä! Vielä viimeiset kilsat maaliin mahdollisimman täysillä. Tosin muutama hankalalta tuntunut pätkä piti taluttaa.  Maalissa oli sellainen olo, että olisi sitä voinut vielä muutaman kilsan fillaroida.

Sokerit oli maalissa 10,2. Maximia meni se 0,5l. Aamuinen insullinimäärä olisi voinut olla vain se kaksi.

Maasto oli kyllä tosi kivaa! Mukavan vaihtelevaa, teknisillä osuuksilla välillä vähän taisi pelottaakin, mutta sopivasti niiden jälkeen tuli helpompaa pätkää niin sai sykkeen tasoitettua. Reitti oli hyvin merkitty ja järjestelyt toimivat muutenkin moitteettomasti.

Minna