Oxalis feat MJKettu: MTB

Näytetään tekstit, joissa on tunniste MTB. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. elokuuta 2013

Jämi MTB 84

Jämi MTB 84 oli juuri sitä mitä sen ennakkotietojen perusteella saattoi kuvitella sen olevan! Keli oli upea, ei missään vaiheessa liian kuuma ja se paras osuus- koko reitti oli ajettavissa! Ihana aivan erilainen tapahtuma teknisen Tahkon kaveriksi. Täällä sai tosiaan runtata menemään ja poluillakin oli mukavasti vauhtia. Ei ryskytystä. Pitkiä yhtäjaksoisia nousuja ei reitillä ollut, mutta nousuja kylläkin ja hyvä siivu vielä pehmeällä pohjalla. Maalissa tiesi polkeneensa.

Tapahtuma oli todella hyvin järjestetty ja halutessaan olisi kaikilta huolloilta saanut vauhdissa evästä ja juomaa. Todella hyvä palvelu! Lähiseudun väkeä oli runsain joukoin matkan varrella kannustamassa mikä nostattikin mukavasti muutenkin niin positiivista tunnelmaa. Ehdottomasti ensivuonna uusintaan!

Järjestäjän kuvia alla ja täällä:

Johanna-Jari-Minna-Juha

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Korso MTB

Jo aamulla lupaili lämpötila hikistä urakkaa. Myöhäisestä startista (klo 12) johtuen tällä kertaa ennätti mukavan rauhassa nauttia aamupalan ja bonuspastat. Kello 10:ksi Korsoon ja ilmoittautumaan. Sitten puolitoista tuntia hengailua ja kisafiiliksen keräilyä. Vähän ylimääräistä jännitystä toi luvassa oleva oman pyöräilyhistorian tähän mennessä pisin maastolenkki, 96 km.

Startin jälkeen koko lössi ajeli aika ryppäässä ensimmäiselle kapeammalle polulle ja härdelli oli valmis. Kun vihdoin pahimmat kompuroijat jäivät taakse, alkoi matka sujua tasaisella vauhdilla. Aloitin rauhallisesti ja ajelin ekan kierroksen melkeinpä koko ajan jonkun peesissä. 64km kisaajista sain hyvää vetoapua vauhdin pitoon ja välillä tuli jopa rupateltua jonkun kanssa. Ensimmäinen kierros meni heittämällä ja fiilis oli hyvä.

[kuva Jarkko Pohjola]

Toisella kierroksella alkoi porukka ympärillä harventua ja ajelin aika-ajoin yksikseni. Jonkun 64km kiertävän naisen kanssa tuli useampaan otteeseen ohiteltua toinen toisiamme; maastossa sain kiinni ja menin ohi, sitten helpommilla osuuksilla taas hän kuittasi. Toinenkin kierros sujui aika mukavasti, mutta lopussa alkoi jo jaloissa hiukan painaa. Mietinkin, että millähän vauhdilla se viimeinen kiekka oikein menee.

[kuva Jarkko Pohjola]

64km jälkeen hävisivät loputkin kanssakilpailijat näkyvistä kääntyessään maaliin päin. Tankkasin huollossa vähän enemmän ja eikun reippaasti eteenpäin. Yllättävän hyvällä fiiliksellä lähti viimeinenkin kierros käyntiin. Reitin ollessa jo tutumpi tuntui matkakin edistyvän nopeammin. Jossain 70km jälkeen ilmestyi kauempana edessä joku muukin näkyviin. Tästä sain mukavasti lisätsemppiä ja rasituskin unohtui hetkeksi. Viimeiseen huoltoon tullessa sainkin edellä ajavan kiinni. Pienimuotoinen pettymys oli, kun tämä kurvasikin asvalttia pitkin suorinta tietä maaliin. Huollon rouvat kertoivat hänen ilmeisesti sekoilleen reitistä tai jotenkin muuten ja katsoneen parhaaksi keskeyttää. Eli taas kohti edessä näkyvää tyhjää polkua. Viimeistä kertaa jätemäkeä lähestyttäessä bongasin taas edessä pari pyöräilijää. Jätemäellä sain heidät kiinni ja ajelin loppumatkan samaa vauhtia heidän kanssaan. Siirryttäessä asvaltille kohti maalia, toinen kaveruksista oli vielä niin freesissä kunnossa, että kehotti ”hyppäämään junaan”. Loppumatka tultiinkin tämän veturin vetämänä aika haipakkaa maaliin saakka. Viimeiseen mäkeen riitti vielä itselläkin paukkuja sen verran, että jaksoi puristaa ihan reippaasti maaliin saakka.

[kuva Jarkko Pohjola]

Mitä jäi käteen? Oivallinen reitti, ei juurikaan siirtymiä vaan suuri osa ihan polkua tai muuten ”maastoksi” luokiteltavaa, mutta kuitenkin helppoa, joten vauhti oli reipas. Joitain ihan yksittäisiä teknisempiä kohtia reitillä sentään oli. Juomaa kului yllättävän vähän, kolmen litran juomapussista kului ehkä vajaat 2 litraa + 1,5 vettä ja ehkä litran verran järjestäjien urheilujuomaa. Omia eväitä meni 2 patukkaa ja 4 geeliä, lisäksi huollosta banaania ja keksejä. Lopussa huomasi, että vähän enemmän olisi ehkä pitänyt juoda, muttei onneksi ihan kuitiksi kuitenkaan vielä vetänyt. Aika hyvin pysyi tahti samana läpi koko kisan. Viimeisellä kierroksella vauhti hidastui lopulta vähemmän, kuin miltä tuntui. Jalat oli maalissa aika lopussa, muttei kuitenkaan ihan hapoilla. Suurempi ongelma oikeastaan oli loppua kohti aikas voimakkaasti kipeytynyt/jumittava selkä. Täytynee kokeilla pieniä pyörän säätötoimia ja lisätä keskivartalojumppaa...

Kaiken kaikkiaan hyvin järjestetty kisa ja ihan ok suorituskin ekaksi pidemmäksi matkaksi. Hyvä harjoitus Tahkon 120km:ä ajatellen.

Kiitokset KorsKa:lle!

Jari

Tulokset

Viikon takainen XCDuathlon painoi jalkojani vielä sen verran, että osallistuin vain 32 km:lle. Verensokeri oli tuntia ennen lähtöä 9,2, söin 2 leipää ja banaanin, 10 min ennen starttia sokerit oli 18,3, otin pikaa 3 yksikköä. Vähän arvelutti, oliko annos liikaa, romahtaisivatko sokerit lähtöjännityksen lauettua?

Alkumetrit mentiin auton perässä ja alun maastopätkällä porukka puuroutui jonoksi. Omat taidot eivät vielä riitä nollavauhdissa kivien päällä keikkumiseen, joten pari kohtaa tuli talutettua.

Noin puolen tunnin kohdalla rupesi tuntumaan, että sokerit on laskussa, joten otin vauhdissa 100 ml:n geelituubista noin puolet sen kummempia mittaamatta. Eihän sitä voinut pysähtyä, kun edessä alkoi näkymään liilapaitainen mies, joka piti ottaa kiinni ;) ja kun ohi menin, piti hänet tietysti pitää takana. Jojoilin yhden toisen miehen kanssa pitkän matkaa, hän painoi metsässä heittämällä ohi ja minä taas tieosuuksilla hänestä. Komea mustelma tuli muistoksi kun kurvailin yhden mutkan liian tiukasti ja olin sotkussa mutkassa olleen puun kanssa.

[kuva Jarkko Pohjola]

Huoltopisteellä en pysähtynyt. Noin puolentoista tunnin kohdalla eteen tuli maastomäki, jota en päässyt ylös, joten mittailin samalla stopilla sokerit (7,2), otin loput tuubista ja yhden kerta-annosgeelin. Vielä pyöräillen jätemäelle, jossa tsemppiä lisäsi kun edessä alkoi näkymään taluttavia miehiä! Vielä viimeiset kilsat maaliin mahdollisimman täysillä. Tosin muutama hankalalta tuntunut pätkä piti taluttaa. Maalissa oli sellainen olo, että olisi sitä voinut vielä muutaman kilsan fillaroida.

Sokerit oli maalissa 10,2. Maximia meni se 0,5l. Aamuinen insullinimäärä olisi voinut olla vain se kaksi.

Maasto oli kyllä tosi kivaa! Mukavan vaihtelevaa, teknisillä osuuksilla välillä vähän taisi pelottaakin, mutta sopivasti niiden jälkeen tuli helpompaa pätkää niin sai sykkeen tasoitettua. Reitti oli hyvin merkitty ja järjestelyt toimivat muutenkin moitteettomasti.

Minna

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Tahko MTB

Oxalis feat MJKettu osallistui aurinkoisessa säässä Tahko MTB:n 60 km:n matkalle kolmen hengen voimin, mutta myös 120 km matkalle löytyi taittaja! Reittiä oli muutettu viime vuodesta: alussa mentiin aikaisemmin kuntopolulle ja loppulasku oli muutettu alkamaan Pehku baarin paikkeilta. Sateiden ansiosta reitti oli myös haastavampi edellisvuoteen verrattuna. Mutaliejua, märkiä juuria ja pehmeä pohja toivat oman säväytyksen etenemiseen. Ensimmäisen liejun kohdalla sai olla tyytyväinen pienimuotoisesta mutalieju-juurikko treenistä korso MTB:ssä!

Johannalta matka taittui samaan aikaan kuin viime vuonna, joten ajotaito on tosiaan tainnut vähän parantua. Ainakin tasamaalla oli vauhtia, kun pariin otteeseen joku tarttui peesiin. Toki kohteliaasti ensin lupaa kysyen. :) Minnalla ei ollut vertailukohtaa, koska viime vuonna lentsu esti osallistumisen ja sitä aikaisempi osallistuminen oli 45 km sarjassa. Sokereiden suhteen Minnan päivä meni nappiin! Taukopaikoilla sokerit olivat kahdeksan tietämissä (normaaliannos pitkää aamulla ja pitkin päivää urheilujuomaa, sekä joka tauolla geeliä ja banaania ilman pika-insuliinia). Minnalla liuskahti ajanottochip irti kesken matkan kanssapyöräilijän jalan osuessa siihen. Kaikeksi onneksi takaa tulevalta erittäin ystävälliseltä pariskunnalta löytyi työkaluja nippusiteen irrottamiseen ja uuden laittamiseen! Jarilla meni hieman edellistä vuotta kauemmin reitin läpi polkemiseen, mutta haastavampi reitti tiimin Tahkokonkarin mieleen. 120 km taittamaan lähteneen Juhan tarina olikin sitten aivan omaa luokkaa. Ajon suhteen eka kierros tuli vedettyä hiukan turhan kovaa, mutta se ei ollut se ongelma. Ensimmäisellä kierroksella Juhan satulalaukku (vaihtokumi, rengasraudat ja puhelin) lensi metsään, mutta sen puuttumisen hän rekisteröi liian myöhään. Toisella kierroksella lentopaikan paikkeilla sitten meni kumi. Ainoaksi vaihtoehdoksi osottautui metsän haravoiminen satulalaukun löytymisen toivossa. No eihän sitä löytynyt. Mutta jonkun muun satulalaukku löytyi! Sisällä ainoastaan kumi. Satulan pikalukosta ja pumpun lukitusvivusta rengasraudat ja vaihtopuuhiin. Löytynyt kumi osottautui kuitenkin 29" (mikä todennäkösyys??), mutta Juha onnistui sullomaan lian ison sisäkumin renkaaseen ja pääsi ajamaan maaliin.

Juha maalissa!

Illalla sitten Minna ja Jari valmisteli purtavaa ja me lähdettiin Juhan kanssa ajelemaan reitille laukkua etsimään. Hetken soittelun jälkeen se löytyikin aikalailla siitä missä Juha sen oletti olevankin. :)

Kivan päivän jälkeen on helppo hymyillä :)

Jari, M60 km    4.25 (+1.41)
Johanna, N60 km   4.59 (+1.49)
Minna, N60 km      6.13 (+3.03)
Juha, 120 km         8.40 (+2.19)

Juha, Johanna, Jari, Minna

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Poronpolku

Alkusäätöä

Juhannussunnuntaina oli Minnan ja Jarin kanssa treffit poronpolulla ja MJKetun jo perinteeksi muodostunut kesäinen MTB retki edessä. Reitti oli juurineen ja jyrkkine ylämäki-alamäkineen yhtä haastava kuin ennenkin. Lisäksi pitkät pätkät pitkospuita eivät saaneet Minnalta pisteitä. Kuitenkin mahtavaa oli yhteistuumin Minnan kanssa todeta, että kyllä me jotain ollaan opittukin! Haastavuudestaan huolimatta ajo sujui mukavasti. :) Voimme siis suunnata reippain mielin kohti ensi viikonlopun Tahko MTB:tä.

Johannan vaihteet tosin aiheuttivat päänvaivaa koko matkan ajan ja säätelystä huolimatta niitä ei saatu kuntoon. Vasta kotona tehty vaijerin vaihto pelasti tulevan Tahko MTB:n ja nyt vaihteet toimivatkin kuin unelma!

Johanna, Minna, Jari ja Juha

tiistai 12. kesäkuuta 2012

MTB@Ballyhoura, Irlanti 12-15.6

Ballyhoura! Maastopyöräilijoitä varten perustettu polkuverkosto lounais Irlannissa. Matkan ensisijainen tarkoitus Irlantin oli osallistua Tiinan polttareihin, mutta 'mitä muuta siellä voisi tehdä?' pohdinta päätyi pian maastopyöräilyyn. Jäykkäperäset menopelit vuokrattiin Ballyhoura Bike Hire liikkeestä. Loistavaa palvelua! Ihanat ja ystävälliset Ann ja Magic pyörittivät bisnestä, vissiin kahelleen. Hieman ihmeissaan olivat meidän aikeista polkea neljänä päivänä, kun normi asiakas polkee päivän ja ottaa kyydin vuorille. Meillekin kyytiä tarjottiin, mutta kelattiin 10 km siirtymän olevan liian lyhyt moiseen palveluun. Aamulla lähdettiin vuokrauspaikalta polkemaan kohti vuoria ja ilalla ajeltiin liikkeelle palauttamaan pyörät. Seuraavana aamuna pyörät odottivat pestyinä ja tarpeen mukaan huollettuina uutta polku päivää. Näin joka päivä.

Reitit oli gradettu moderate, difficult, severe ja koodattu värein. Reitit oli hyvin merkitty. Eka päivänä aloteltiin kiertämällä 35 km white loop, toisena päivänä poljettiin 51 km red loop, kolmantena 41 km blue loop ja viimeisenä päivänä 17 km brown loop kaatosateessa. Joka päivä maantietä sotkettiin noin 20 km, joten reissun kokonaissaldo oli 240 km paikkeilla.

Kelit vaihteli täysin aurinkoisesta kaatosateeseen. Polun pohja oli hyvin vaihtelevaa: kaakelityylisestä kivipohjasta, kangasmetsään, hiekaan ja saveen. Myös kunnon kivikkoa oli tarjolla. Juuria ei ollut, joten Korson kokemuksiin verrattuna todettiin yhteistuumin reitin olevan helppo. Kivet kun ei liukkaita ole vaikka märkiä olisivatkin. Viimeisenä päivänä polut olivat muuttuneet pieniksi puroiksi, joten pelko märässä metsässä ajamisesta ennen Korsoa tuntui nyt lähinnä huonolta vitsiltä, tai hyvältä, koska ajo sujui. :).

Johanna&Juha

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Korso MTB maraton 2012

Perjantaina Etelä-Suomen ylle parkkeerasi myrskyrintama ja parin päivän kaatosade oli mukavasti pehmittänyt Korson polut, saanut savipohjaiset kohdat mutaliejuksi ja juuret ja kivet limanuljaskoiksi. Johannan kokemus märässä metsässä ajamisesta on käytännössä nolla ja juurakoissa on tekemistä kuivallakin kelillä. Juhan ajoon keli ei taida niinkään vaikuttaa. Tarjolla oli 32 km ja 62 km matkat, pidempi toimi myös osana XCM marathon cupia ja kärjen vauhti on sitte sen mukanen. Lyhyempi tuntui niin lyhyeltä, että me oltiin siis kahdeltatoista päämatkan startissa.

Lähtö oli kahdeltatoista. Jonkin matkaa poljettiin master-auton perässä asfaltilla ennenkuin kurvattiin hiekkatielle. 62 km reitti toteutettiin ajamalla lyhempi reitti kaks kertaa. Pahimmat paikat olivat kierroksen loppupäässä: syvimmät ja pisimmät mutaliejut, liukkaat juurakot ja jonkun verran kivikkoa. Myöskään täytemäelle kiipeäminen mutaisella polulla ei ollut ihan triviaalia. Etenkään se alastulo, pohja oli ku luistinrata ja polku kurvaili oikealle ja vasemmalle. Hui!

Maaliin Juha polki kolmen tunnin aikaan ja Johanna vajaa 40 min myöhemmin. Juhan matkalla harmia ja hidustusta tuotti ekakierroksella hajonnut takapakka. Keli teki reitistä haastavan ja itse voin omaan suoritukseeni olla enemmän kuin tyytyväinen. :D Nyt vaan lisää ajoa märillä poluilla!

Johanna ja Juha

lauantai 17. maaliskuuta 2012

X-WIIMA

Allekirjoittaneen vankalla kahden kuukauden hiihtotaustalla, kolmella talvisella maastopyöräilylenkillä startattiin lauantai aamuna kl.11 Kolin sataman Alamajan pihasta molempien ensimmäiseen talviseikkailu tapahtumaan, x-wiimaan, kilpasarjassa. Suurehkot lumikengät mustekaloilla reppuihin viritettynä kiivettiin kohti ensimmäisiä rasteja. Reitin olisi läpäissyt ilman lumikenkiä, mutta pienen upottavan pätkän harhauttamina purettiin kiinnitykset ja viriteltiin kengät jalkoihin. Talsittiin ehkä 20 metriä, otettiin kengät pois, viritettiin takaisin reppuihin ja jatkettiin juosten. Tuhrattiin siis mukavasti aikaa heti alkajaisiksi säätämiseen.

Vaihto hiihtoon starttasi sohjoisella järven jäällä. Juhan hiihtotausta käytettiin eduksi heti alusta ja Johanna hiihteli fleksin jatkona. Hiihto sujui hyvin, pidettiin tasaista vauhtia yllä ilman turhia hätiköintejä. Viimeisellä hiihtorastilla kiivettiin sukset kainalossa jyrkän mäen päällä olevalle näköalatornille, sukset parkkiin, ja edelleen torniin hakemaan leima. Jyrkkää, kapeaa, kaartuvaa ja kuoppaista mäkeä alas laskiessa viimeistään kaikkosi viimeinenkin epävarmuus suksilla olemiseen. Hiihdon iloista huolimatta päädyttiin kuitenkin juoksemaan sukset kainalossa viimeinen mäki vaihtorastille. Puntaroitiin siinä ratkaisun järkevyyttä ja pohdinnan hämärtäminä lähdettiin monot jalassa kipuamaan jyrkkää polkua ylös hakemaan rastia, jonka tajuttiin lähes ylös päästyämme olevan alhaalla. Aivan kuten reittikirjassa sanottiin ja aivan kuten kartta näytti. Laskettiin sit persmäkeä takasin alas.

Sukset peräkärryyn, lenkkarit jalkaan ja takas kipuamaan ylös kohti huippua. Melko pitkään juostiin polkuja lumikengät selässä kunnes alkoi upottaa. Jonkin aikaa tarvottuamme lähes lantiota myöten kinoksessa päätimme taas purkaa lumikenkä virityksen selästä ja ottaa kengät alle. Paikoittain otettiin kengät käsiin kantoon, kun hanki oli kantavampaa. Paikoin lampsittiin kengät jalassa vaikka reitti todennäköisesti olisi ollut lenkkareilla juostavissa. Edes takaisin jokatapauksessa kenkien kanssa tuli tuhrattua. Liikaa. Reppuun ei sentään kenkiä enää viritelty. Osuuden lopuksi käytiin kastelemassa lenkkarit järven jäällä ja juostiin tietä pitkin vaihtoon.

Pyörästä vaihtoon

Matka jatkui maastopyöräily osuudella, joka tosin käytännössä oli siirtyminen sulaa tietä pitkin seuraavalle juoksu-säätö-lumikenkäily osuudelle. Aika alkoi käydä vähiin ja jätettiin kaksi rastia hakematta, jotta saadaan vielä lähteä viimeiselle osuudelle. Mustekalat eivät tosiaan halunneet tehdä yhteistyötä kanssamme ja Juhan lumikenkä viritys petti mukavasti yrittäessämme jatkaa pyöräosuutta. Lopulta kengät visusti reppuihin hirtettynä matka kuitenkin jatkui. Takaisin pyöräillessä nastat pääsivät hieman puremaan jäätä ja sohjoakin riitti.

Kohti Kolia suksia hakemaan

Vaihdosta lähdettiin juoksemaan ylös hakemaan suksia. Ystävämme lumikengät saivat jäädä vaihtoalueelle mustekalat seuranaan. Juoksu kulki reippaasti ja hyvällä fiiliksellä kaiken tarpomisen jälkeenkin. Huipulla, peräkärryllä Juha otti sukset kantoon ja Johanna sauvat! :D Juostiin asfaltilla olevaa tietä alas kohti maalia. Jäiselle sivutielle päästyämme vedettiin monot jalkaan, sukset alle ja hiihdettiin Alamajalle vievän pikku polun alkuun. Alkuperäisen suunnitelman ’suksilla alas’ toteutti lopulta Juha ja pari kertaa kinokseen suksineen hautautunut Johanna juoksi edellä. Alusta loppuun hyvällä fiiliksellä, omaan suoritukseen tyytyväisenä juostiin kuudelta suljettuun maaliin 18.20 mittarissa 57.8 km. Lusikoitiin alkupalaksi hernaria sillä välin kun pakkauspalvelu MJKettu keräsi mein kamoja kasaan vaihtoalueelta. Sitten mökille pääruuan tekoon ja saunomaan!

Kaikinpuolin mahtava päivä! ISO kiitos järjestäjille, KarSu:lle! Ensi kerralla isoiso reppu mihin näppärästi sujautetaan ne rotjakkeet, lumikengät. Ei mustekaloja. Vähemmän välinesäätöä, enemmän etenemistä!

Oxalis


Lähdön odotusta

Hieman oli MJKetulla jännitystä ilmassa X-Wiimaa edeltävänä iltana ja varsinaisen tapahtumapäivän aamuna. Mihinkähän sitä oltiinkaan taas lähdössä?

Viime hetken säätöjä

Kuntosarjan ensimmäinen osuus sisälsi kolme rastia Alamajan läheisyydessä. Matka taittui lenkkareilla lumikenkiä kantaen. Ja muiden perässä kulkien. Pihtileimasimeenkin tuli ensi kosketus näin tapahtuman kunniaksi. Palatessamme Alamajalle oli pahin jännitys purkautunut ja sehän näkyi myös Minnan verensokereissa (16,4), eikä lisäinsuliinia tässä vaiheessa uskaltanut ottaa.

Toiselle osuudelle lähdettiin viikon vanhoilla luistelusuksilla. No, onhan sitä ennenkin aloitettu harrastuksia tapahtumissa. Takana oli onneksi Oxaliksen toimesta järjestetty parin illan hiihtokoulu ja alla erinomaisesti luistavat sukset. Lumikengät köytettiin reppuihin mustekaloilla, jotka saimme Oxalikselta lainaksi. Itsellemme ei ollut tullut mieleen, että lumikenkiä kannettaisiin mukana koko päivän ajan!

Eka pummi hiihto-osuudella tuli heti alkuun jäältä noustessa. Jotenkin sekosimme suunnitelmissa ja kenties jopa suunnassakin, kun lähdimme etenemään moottorikelkkauraa latujen sijaan.

Tunnin ”hiihdon” jälkeen otimme hinausköyden käyttöön ja saimme hieman vauhtia etenemiseen. Oli melko mukavaa päästä ladulle uralla lykkimisen jälkeen. Juuri ennen 5-rastille kääntymistä onnistuimme kompuroimaan alamäessä, jonka seurauksena hinausnaru oli solmussa mm. Minnan sormen ympärillä ja lopulta katkesi (onneksi naru eikä sormi). Seurauksena mojova läsäys hinaajan ahteriin ja tunnoton sormi hinattavalle. Hetki meni ennen kuin saimme narun ja seikkailijat kasaan ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tosin pian tämän jälkeen keräilimme Jarin pudonneita lumikenkiä...

5-rastin jälkeen onnistuimme ohittamaan 6-rastille menevän tienristeyksen ja paikallistimme itsemme vasta, kun olimme lasketelleet pitkän matkan kohti Salen rastia (7). Liekö episodi köyden kanssa vienyt keskittymisen suunnistukseen? Voimat alkoivat olla melko minimissä, joten päätimme unohtaa missatun 6-rastin ja suuntasimme kohti Salea. Rastin pummaaminen harmitti, mutta päästyämme takaisin Alamajalle oli mieli jo hieman korkeampi. Minnan sokerit olivat entisestään nousseet, joten insuliini oli tarpeen lisäenergian lisäksi.

Kolmas osuus meni ensin pyörillä maantietä pitkin. Tuntui hyvältä polkea vajaan kolmen tunnin hiihtelyn jälkeen. Lumikenkärastit etsimme numerojärjestyksessä uria pitkin kävellen ja juosten. Lumikenkiä käytimme jäällä ja rastien läheisyydessä. Kavutessamme 13-rastilta huoltorakennusta kohti tuli mieleen, olisiko kannattanut kiertää rastit toiseen suuntaan...

10-rastia etsimässä

10-rasti

Viimeinen pyöräilyosuus sujuikin yllättävän energisesti. Liekö hieman laskeneet verensokerit tuoneet lisäpuhtia toimintaan. Toisaalta mielessä jylläsi ajatus että nyt ei tarvitse säästellä mitään, kaikki peliin vaan!

Koko seikkailuun meni reilu kuusi tuntia. Hyvin monta oppia saatiin ja innolla nyt treenataan kohti seuraavia seikkailuja! :)

Minna ja Jari