Loppukesästä ruvettiin Juhan kanssa suunnittelemaan jotain vähän pidempää, vähän kauemmas. Muistot mein viimekesän 'Tour de Mikkelistä' oli raadolliset: tylsäähän se oli tienviertä sotkea sinne ja takas. Kuitenkin laji- ja reittivaihtoehtoja puntaroidessa päädyttiin pyörä + melonta parilla juoksulla höystettynä. Lopulta alueen karhuhavainnot saivat meidät hylkäämään yöjuoksut ja edettäisiin siis ensin pyörällä 208 km, jonka jälkeen napattaisiin alle Juhan mökkipihassa eläkepäiviään viettävä hiljalleen sammaloituva inkkari. Optimistisina melontareitiksi kaavailtiin 42 km lenkki parilla kannolla. Perjantai-aamuna jos lähdetään ni viimestään lauantai-aamuna oltaisiin perillä. Tämä oli suunitelmamme, teoriassa aukoton. Matkaan saatiin rekryttyä vielä Minna&Jari huolto-apu-pelastus joukoiksi- mikä muka voisi mennä pieleen?
Aamulla intoa ja energiaa uhkuen lapottiin pastaa masuun. Taustalla Radio Rock ja Heikelä höpötti jotain Suomen halkovasta trooppisen myrskyn riippeistä ''...tänään on nyt tämmönen, sanotaan positiivista asennetta vaativa sää.'' Ulkona kuitenkin paistoi aurinko täydeltä terältä, kun kurvattiin Minnan&Jarin pihaan. Meidän auton matka siis 
jatkuu tästä Minnan&Jarin kanssa. Jossain pyöräilyn lomassa treffataan, mutta missä, sen aika näyttää. Aamukymmeneltä pihasta poistuttaessa Jari vielä huikkasi jotain upeasta kelistä ja me poljettiin pois auringossa.
jatkuu tästä Minnan&Jarin kanssa. Jossain pyöräilyn lomassa treffataan, mutta missä, sen aika näyttää. Aamukymmeneltä pihasta poistuttaessa Jari vielä huikkasi jotain upeasta kelistä ja me poljettiin pois auringossa.
Jossain 15/208 km alkaa lännestä valua pahaenteisen tumma pilvirintama. 30/208 saakka poljetaan oikean olkapään puolella kirkkaan sininen aurinkokeli ja vasemman olan puolella pimeä musta taivas. Musta alkoi olla voiton puolella, mutta optimistisina sotkettiin vielä yltyvässä sateessa useamman kilometrin ajan. Lopulta luovutettiin ja vedettiin sadekamat päälle. Juha järkkäili seuraavan vikon duunimatkaa. Matka jatkui kaatosateessa. Sade lakkasi. Kuitenkin vasta kun Salpausselkä alkoi auringonpaisteessa näyttää parhaita puoliaan päätimme pysähtyä ja luopua kuravaatteista. 
100/208 huoltojoukot saavuttivat meidät. Pysähdyttiin bussikatoksen alle moikkaamaan. Alkoi sataa. Paikallinen kaveri hölkkäsi ohi. Kuravaatteet kehiin ja pyörän selkään, ja hölkkäjän ohi. Pysähdys. Johannan vuoro hoidella työkuvioita. Paikallinen kaveri hölkkäsi ohi. Puhelu ohi ja matka jatkui, ja ohitettiin hölkkääjä. 110/208 treffattiin vielä kahvitteleva M&J uudestaan. Paikallinen kaveri hölkkäsi ohi. Reissun ehdottomasti hitain kymppi, todistetusti. :D
140/208 kävästiin kaupassa hankkimasa salami pötkylöitä. Johanna odotteli ulkona seurana kaveri kertomassa pyöräilyretkestään 80-luvulta: 700 km kaakkoon, 700 km länteen ja 700 km takasin. Ja tämä oli vasta testi reissu miltä pyöräily euroopassa tuntuisi. Meidän 
matka kuitenkin jatkui pohjoseen. 150/208 ateriapatukasta lounas. 190/208 alkoi hämärtää. Juha oli ystävällisesti viritelly pyöriin valot. Meikäläisen lamppu vaan osottautui varsinaiseksi tuikuksi. Juhan mukaan sen virka ei ollutkaan valaista, vaan olla huomiovalona muille. Tjaa... Suunitelma kai meni niin, et me ei pyöräillä pimeessä. Tihrustin siis menemään. Viimenen kilsa tunkattiin säkkipimeessä metässä kohti mökkiä. Oiskai voinu soutaakki...
matka kuitenkin jatkui pohjoseen. 150/208 ateriapatukasta lounas. 190/208 alkoi hämärtää. Juha oli ystävällisesti viritelly pyöriin valot. Meikäläisen lamppu vaan osottautui varsinaiseksi tuikuksi. Juhan mukaan sen virka ei ollutkaan valaista, vaan olla huomiovalona muille. Tjaa... Suunitelma kai meni niin, et me ei pyöräillä pimeessä. Tihrustin siis menemään. Viimenen kilsa tunkattiin säkkipimeessä metässä kohti mökkiä. Oiskai voinu soutaakki...
208/208 km mökillä vastassa oli saunan raikkaat M&J. Kokonaisuudessaan pyöräilyyn meni rapiat 10 h ja huomattavasti rattosammissa merkeissä kuin viime vuonna. Paremmat maisemat, tylsistyminen ei päässyt iskemän.
Vaihdettiin kamoja, murkinoitiin ja otettiin kunnon valot vara-akkuineen käyttöön. Pientä askaretta enne melomaan lähtöä. Kanootin penkki vaihtoon. M&J oli valmiiksi irrottanut vanhan penkin. Juhan tekemä penkki kuitenkin osottautui aivan liian korkeaksi- eikun sahaus puuhiin. Siinä sitten hääräiltiin menopelia kuntoon säkkipimeessä sateessa. Ja lopulta päästin jopa melomaan! Wow!
Otsalamput valasi lähinnä sadepisaroita, joten muutenkin olematon näkyvyys oli tosiaan nolla. Tuuli nousi mökkirannasta irtauduttamme ja ensimmäinen isomman selän ylittäminen oli hurjaa. Lamppu valaisi vaahtopäät ja sadepisarat, muuta sitten ei näkynytkään. Ajatuskin kippaamisesta sai lisää tehoa melontaan. Viimein mustaan horisonttiin piityi metsän ääriviivat! Selvittiin! Matka jatkui rantoja seuraillen. Johanna yritti edestä bongailla kivet parhaan näkökykynsä mukaan. Aallokko oli maltillisempi. 
Zuumailtiin seuraavaan järveen johtavan pikkujoen alkua. Koluttiin rantakaislikkoa vain jäädäksemme pohjasta kiinni ja todetaksemme, että ei se tainnutkaan vielä tässä olla. Eikun kohti seuraava pusikkoa. 'Joessa' oli vettä paikoittain ruhtinaalliset 20 cm ja pohjamudassa työnnettiin kanoottia eteenpäin. Tehtiin myös lähempää tuttavuutta muutamaan kiveen. Tämä oli kuitenkin erittäin mallikkas suoritus edessä olevaan.
Joesta järvelle. Tuuli yltyi yltymistää, mutta rantoja pitkin meloessa paatti oli yhteistyökykyinen. Järveltä toiselle joelle. Juha muisteli vanhoina hyvinä aikoina soutaneensa edessä olevan joen- hyvät lähtöasetelmat siis. Tai ei. Aika kultaa muistot ja näköjään kivittää joet, ainiin ja vie vedet. Pohja kolisten taiteiltiin joen alkuun kunnes lopulta oltiin pohjasta kiinni ja kivien saartamana. Siinä sitten kökötettiin pimeässä, sateessa kanootissa valmina ottamaan patentti-ideoita vastaan. Juhan päivän positiivisuus kiintiö alkoi lähennellä loppua. Johanna hyppäsi rantapusikkoon ja Juha raahasi-repi-kantoi kanoottia pitkin kivikkoa. Johannan matka jatkui rantapusikossa rymistellen. Johonkin hetkeen Juha oli jo aivan varma, että joku oli tuonut jokeen kiviä- ihan vaan **ttuillakseen. En kommentoinut.
Jossain meidän ja seuraavan järven välissä olisi M&J odottelemmassa. Jossain vaiheessa tehdessäni lähempää tuttavuutta rantapusikkoon päätin soittaa Minnalle. Aikataulu kun ei 'ihan' pitänyt paikkaansa. Lopulta kuitenkin pusikon 
vierestä aukesi heinäpelto! Roudattiin kanootti joesta pellolle. Pellon vieressä meni ura jossa voitaisiin ottaa mukana oleva surffikärry käyttöön. Juha taittoi kärryn auki, ja kanootti kyytiin ja kohti järveä. Samalla hetkellä kun kanootti ja kärry kokivat ensikosketuksen kärry sanoi sopimuksensa irti ja kanootti rötkötti maassa lauenneen kärryn päällä. Juha ähisi ja puhisi ja pyrki parhaansa mukaan roudata risalla kärryllä kanoottia, kuitenkin kärry pysyi aloillaan ja vain kanootti sen päältä liikkui.
vierestä aukesi heinäpelto! Roudattiin kanootti joesta pellolle. Pellon vieressä meni ura jossa voitaisiin ottaa mukana oleva surffikärry käyttöön. Juha taittoi kärryn auki, ja kanootti kyytiin ja kohti järveä. Samalla hetkellä kun kanootti ja kärry kokivat ensikosketuksen kärry sanoi sopimuksensa irti ja kanootti rötkötti maassa lauenneen kärryn päällä. Juha ähisi ja puhisi ja pyrki parhaansa mukaan roudata risalla kärryllä kanoottia, kuitenkin kärry pysyi aloillaan ja vain kanootti sen päältä liikkui.
'**tuttaako?' kysyin Juhalta, joka totesi olevansa vain 'mietteliäs'. (!) No pienen mietinnän jälkeen kasasimme voimamme ja kellon lähennellessä puoltayötä kannoimme nelisin kanoottia kohti rantaa. Siinä mennessä, kanootti kainalossa, Minna totesi pilke silmäkulmassa 'teidän kanssa ei kyl koskaan tiedä mihi sitä joutuu!'. Hmm mm, pitänee paikkansa. Otsalamput vilkkuen touhuttin sateisessa rantapusikossa, että matka voisi taas jatkua. Tehtiin uusinta suunitelma, koska edessä oleva vielä pidempi kanto-osuus ei tulisi enää kysymykseen. Ensimmäisen tunnin melontakin oli höystetty kahdella tunnilla pusikkoa. 
Yht'äkkiä kapeikon vastarannalla sateessa seisoi mies 'tulin katsomaan että mitä täällä oikeen tapahtuu?', katsoi kanoottia ja jatkoi 'ai, te olettekin melontaretkellä.' Juu, niin ollaaan. 'On vähänlaisesti vettä joessa.' Vähän on joo niukasti. 'Taitaa olla teidän autokin tuossa?' Jolloin Minna nosti päätään puskasta ja huudahti, ei vaan se on meidän. Kaveri silmät suurena 'a..-..haa, teidän huoltojoukot... (?)'. Toivoteltiin hyvät viikonloput ja 'melontaretki' jatkui. 
Suunnistaminen pimeässä oli haastavaa. Aallokko oli kova toisinaan,
mutta pääasiassa oltin pahimmalta tuulelta suojassa. Melonta sujui ja energiat
oli hyvät. Myös takameloja löysi hukatun positiivisuuden kellon
kääntyessä uuden päivän puolelle. Minua paleli. Helpoimmaksi
vaihtoehdoksi totesin testata avaruushuopaa, joka tosin kovassa tuulessa
ei ollut halukas pysymään aloillaan. Melotaan siis reippaammin. Rantoja
myötäillen, saarien suojassa ja kiviä parhaamme mukaan vältellen matka jatkui.
Joskus ennen aamukahta ei enään ollut saaria suojana ja aallokko koveni.
Ranta alkoi käydä kivisemmäksi ja jokaisen vaahtopään alta paljastui
uusi kivi. Vielä yritettiin. Kiviä, vaahtopäitä. Mietintätauko. Katseltiin
karttaa ja punnittiin vaihtoehtoja, joita ei ollut. Totesimme, että
mikäli haluamme ilman uintirastia reissusta selvitä on homma pistettävä
pakettiin. Rantauduttiin, roudattiin kanootti tielle ja soitettiin
pelastuspalvelu M&J paikalle. Se oli sitten sellanen reissu se.
Aamulla mökiltä herätessä ei enää harmittanut. Ehdittiinhän me kuitenkin 16 h reippailla ja nyt edessä oli kaunis aurinkoinen tyyni päivä järvellä ja luolilla Minnan ja Jarin kanssa. Oli M&J:n vuoro meloa ja seikkailla. Melottiin/soudettiin lähelle Rapalan luolia ja trekailtiin porukalla luolia ihmettelemään. Ihana kaunis päivä parhaassa seurassa! KIITOS Minna&Jari, eipä ois tullu senkään vertaa jos ette ois matkasa ollu!
Johanna&Juha
