Sukat kuivanu ja tämän vuoden multiseikkailut paketissa!
 |
| [Kuva: Lilli Rantahakala] |
Viimeisenä tälle vuodelle menoa märissä kengissä tarjosi XKaato. Matkaan lähdettiin aamuviideltä melomalla. Tavoitteena ripeä melonta ja köysitehtävän jonoon jumittumisen välttäminen. Saatiin nopesti kajakki alle ja jopa ihan mukavaan vauhtiinkin. Edessä kolean syysaamun mustaan horisonttiin katoava järvi. Fiilis oli hyvä ja melonta mukavaa.
Tosin se fiilistely loppui lyhyeen. Ennen ekaa rastia karautimme kaislikkoon, mukana moni muu. Tämähän tarkoitti sitä, että olimme loukussa parimetristen kaislojen ja kajakkien seassa. #¤&%¤# Siellä sitä sitten aikamme räpiköitiin eteenpäin melalla pohjasta työntämällä todetaksemme, että on paras luovuttaa ja pakittaa. Kajakki mutapusikkoon ja muiden joukkoon kahlaamaan läpi oksien kohti rastia. Sille matkalle jäi sitten yksi numerolappu ja kuusi hakaneulaa ja ajatus lämpimistä kuivista vaatteista ja pyöräkengistä. Eipä menny sitten ihan putkeen se melonnan kolmas rastikaan: kiipeiltiin pimeille rantakallioille etsimään järvellä poijussa olevaa rastia.
 |
| [Kuva: Lilli Rantahakala] |
Melonnan jälkeen muisteltiin, että miten se automaattisesti sulkeutuva sulkurengas nyt taas toimikaan! 'ylös-käännä-työnnä' 'ylös-käännä-työnnä' 'ylös-käännä-työnnä' ja etiäpäin puihin viritettyä köysirataa pitkin. Sillä välin kun Johanna kiipeili puissa Juha kävi juoksemassa yhden rastin. Köysirataa olisi kylä mielellään voinut mennä pidempäänkin!
Matka jatkui pyörällä. Ekarastilla päädyttiin jälleen etsintähommiin ajeltuamme ensin väärälle polulle. Vihdoin rastin löydyttyä pimeästä metsästä matka jatkui katuja pitkin. Suuntana polku, jonka varrelta seuraava rasti reittikirjan mukaan löytyisi. Siinä vaiheessa, kun ajamamme polku muuttui jyrkähköksi kivikoksi muistelimme, että eikös tämän pitänyt olla ajettavissa? Ajettava polku on toki suhteellinen käsite, mutta nyt olimme liian alhaalla. Nousimme korkeammalla kulkevalle polulle ja vähän matkaa taaksepäin rasti löytyikin.
 |
| [Kuva: Lilli Rantahakala] |
Sitten taisikin mennä ilman kommelluksia ensimmäiseen Kasavuoren reilu 6 km suunnistukseen, takaisin pyörälle ja Oittaan reilu 6 km suunnistukselle, jossa Juha pääsi vuorostaan kiipeilemään puuhun. Juoksukin kulki ihan mukavasti. Oittaan suunnistuksesta poljettiin vielä parin rastin kautta taas bongaamaan polun varteen sijoitettua rastia. Polku tosin osottaitui tällä kertaa paikoittain erittäin kuluneeksi ja juurakkoiseksi. Seurauksena turhautunutta taistelua itsensä kanssa, kun ei uskalla, mutta niin kovasti haluaisi uskaltaa ajaa KAIKKIEN eteen tulevien juurien yli ja reippaasti. No mutta, rasti löytyi.
 |
| [Kuva: Lilli Rantahakala] |
Toisin, kun tokavikalla: karttaan piirretty polku ei nyt ihan vastannutkaan todellisuutta. Linjalla päädyttiin yhtä tolppaa tavoitetta kauemmaksi. Eestaas suhailua ja lopulta tiukkojen puskien halki oikealle tolpalle. Jossei tässä vaiheessa syksyistä kisaa ollut vielä saanut tarpeekseen kylmästä ja märästä oli se varmasti taattu lopputehtävänä tarjolla olevan Finfoam uiskentelun merkeissä. Hetki mietittiin kuinka levylle oikein asettuisi, ja lopulta limittäin päällekäin alettiin kauhoa. Rantautuminen laiturille ja maaliviivan ylitys neljäntenä. Huh mikä päivä! Olipahan seikkailua ja suhailua kerrakseen!
Sekasarjan voittajien Mikon ja Johannan emitin hyytyminen nosti näppärästi meidän muiden sijoituksia pykälällä ja me siis sekasarjan lopputuloksissa kolmansia. Kilsoja garminin mukaan päivästä kertyi 53.3. Rata oli monipuolinen ja mielestämme ehdottomasti yksi tämän kesän parhaista- matkan varrelle oli hyvin kerätty lähialueen hienoja paikkoja!
Johanna&Juha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti