Asiaan tutustumista...Karhu: poistu tulosuuntaan tai tilanteen vaatiessa teeskentele kuollutta, turha lähteä taistoon- häviät varmasti. Susi: tappele viimeiseen pisaraan, jotain jakoa saattaa olla- älä luovuta! ok..ehkä.
On lämmin lauantaiaamu Ilomantsin Petkeljärven kansallispuistossa, URSAKin kisakeskuksessa.
11:00
Reittisuunnittelu tehty ja pitkän sarjan viivalla me sekä kuusi miesjoukkuetta. Kisa starttasi lyhyellä uimapatja osuudella. Kaikki kisajännitys hävisi hetkessä, eikä horisontiin katoavat Jyskin patjatkaan saaneet paniikkia palaamaan siinä peruspatjalla polskutellessa. Rannasta suunnattiin kohti pyöräkenkiä, mutta prologilla olikin yllätykseksemme Reserviläisten järjestämä jatko. Ensimmäistä kertaa ikinä tuli heitettyä harjoituskranaatteja juoksuhaudasta, tai yhtään mistään. Ja ehkä hyvä niin. Tuloksena rapsahti 8/8 sakkoa, eli kaikki ohi! Surkea heittotarkkuus palkittiin juoksulla telamiinat (4kpl) kyydissä. Siinä sakkorundilla totesin Juhalle, et me ei muuten päästä tästä ikinä jatkamaan. Mutta sakkojen jälkeen pimeässä korsussa luettu lappu toivottikin Reserviläisten puolesta hyvää matkaa! Jes! Ja pyörän selkään.
P1 haettiin juosten kansallispuiston polun varrelta, P2 kiipeiltiin näköalatorniin ja P3 olikin jo questi. Meille näytettiin jotain puista kapistusta varustettuna jollain sahan kaltaisella. Kun ei tietänyt mikä esine oli, piti kirjaimista keksiä sana, joka löytyisi Möhkön ruukin alueelta paikkaan josta esineen käyttötarkoitus selviäisi. Kuinka monella eri tavalla voikaan järjestää kirjaimet R Y Ö P P Y, aika monella osumatta oikeaan. Onneksi paikka ja tämän kyseessä olevan esineen, uurresahan, funktio löytyi paljon nopeammin!
P4 ja päästiin ekoille poluille, P5-P6 hiekkateitä. P7 haettiin jalkasin suolta, WRCRoga tiimi tuli vastaan ja mainitsi karhun jäljistä. HUI! Selkeää ajoa, kunnes P9-P10 väli tetsattiin. Kuuma keli alkoi tuntumaan ja metsässä ei tosiaankaan tarvinnut olla yksin! Kuumuudessa ja kaikenmaailman öttiäsiten seassa tunkattiin pyöriä menemään läpi pusikoiden. Puskista tielle ja rajavyöhykettä myötäillen P11 ja huoltolaatikoilla juoksun vaihtoon. Hetkessä alkoi tulla vettä kun saavista ja sekaan vielä vähän rakeitakin.
15:04
Juoksuosuudelle siis litimärkänä raikkaissa tunnelmissa. Polku muuttui hetkessä puroksi ja vettä oli nilkkoihin saakka. Juoksu polunreunoilla oli parempi vaihtoehto kuin itse polulla ja pitkospuut otettiin varovasti. Sade lakkasi, vesi katosi ja polku seuraili kaunista koitajokea. Ihan parasta! J12 joen ylitys traktorin sisäkumilla polskutellen- hauskaa! J13 avosuolla, tässä vaiheessa avuttomana rämpiessä mietin eniten koko matkasta niitä karhuja. Hyräilen jotain, mitään järkevää vaan ei tunnu tulevan mieleen.
Suolta hiekkatielle. Kisan rankin pätkä: aurinko paahtoi taas täydeltä taivaalta tietä horisontissa loputtomiin ja vastaavaa oli luvassa vielä hyvä tovi EU:n itäisimpään pisteeseen saakka ja vielä samaa takaisin. J14, hämmentävää- rastilaavun takana oli useita pyöriä, ilmeisesti mettään oli menty oikein porukalla. Paahtavan raastava juoksu jatkuu, J15, ja jatkuu...
Yhtäkkiä tiellä näkyyy kaksi retkeilevää pyöräilijää, häh, mistä ne tulee? Vielä isompi kysymysmerkki, kun tajus et niil on numroliivit ja kohta, et ne oli Sovijärvi ja Kaaja! Sieltä ne körötteli jollain fillareilla lepposasti meitä vastaan. Ja siinä ohittaessaan kuittasivat et kannatas lukee ohjeita, laavulta ois saanu järjestäjän pyörän alle. Eikä!! Hetken pohdinta ja eiku takasin laavulle. Nyt jos joskus juoksu tuntui tappavalta, paahde, mokailu, plääh.. Oltiin täysin missattu rastin viressä oleva vinkkilappu...
Mutta hetkessä, kun saimme fillarit alle tunnelma nousi taivaisiin! Ai että mikä fiilis- ilmavirta viilentää mukavasti grillattua kroppaa. Loppujuoksu olikin sitten mukavaa varjoisaa metsäpolkua melonnan alkuun.
Melonnan startissa oli tarjolla buranaa, makeisia, makkaraa, vettä, kyypakkauksia, mutta me tyydyttiin vain valitsemaan järjestäjän valikoimasta kanootti ja suunnattiin kohti pikkukuohuja! Melontaa pitkin kaunista metsäistä jokea hiekkarannalle. M20-M21 ulkoilutettiin kanoottia narun jatkona maita myöten. Hieno jokimelonta jatkui ja kolmipaikkainen retkikanootti kulki mukavasti! Tulosten perusteella pärjättiin varsin hyvin omalla kalustolla meloneille ja ennakkoahdistukset tämänkin suhteen olivat siis täysin turhia. Poisviety M22 aiheutti pientä ihmettelyä, etsintää ja soittelua järjestäjälle. M23 ja maita pitkin pyörälaatikoille.
19:57
Eväät kytiin ja takaisin pyörän selkään. P24 traktoriuraa, P25 muistomerkki paikasta, jonne 1944 Rajajääkäripataljoona pysäytti Venäläisten etenemisen.
21:33
P26 quest: neljä kanisteria järvessä, toinen uimapatjalla lukemaan numerot, joiden tulo pitää ilmoittaa rastivahdeille. 1. kanisteri, Juha huutaa NOLLA, jatkaa uintia, mä kirjaan ylös ja samassa hetkessä siis NOLLA, saako sanoo jo vastauksen? Juha maille ja näiden matemaattis-luonnontieteilijöiden matka pyörillä jatkuu. Haha.
Yö on lämmin. Tunkataan hieno, mutta todella kivikkoinen ja kapea harjupolku. P28:lle mukavaa polkua pitkin, tuikut otsalle ja tien kautta 29:lle. Vuorovedoin lämpöä hohkaavalle turvesuolle P30, P32- ajo poluilla onnistuu allekirjoittaneelta sevästi paremmin hämärässä, kuin päivänvalossa! Lepakko lentelee polun yllä. P33 Ilomantsin asuinalueen kyljessä olevien suosiltojen alta, hämmentävä fiilis, kun kesäyön hämärässä ajat asuinalueelta keskelle suota.
P34 kiipeillään rappusia ylös baarin läpi terassille, hömpsyt vettä ja laskeutuminen Ilomantsin vesitornista! Mahtavat maisemat!! P35, P36 teitä pitkin. P37 paikoittain kivikkoista, muta pääosin ajettavaa polkua pitkin P38:lle.
Quest: 10 rastin lyhyt, mutta tarkka sunnistus ylitarkasti, eli hitaasti ja rauhallisesti ennen melontaa.
02:28
Lintuemo lähtee tyynestä rannasta uimaan yksinäisen poikasen kanssa. Loppumelonta kauniita, täysin kirkasvetisiä vesistöjä, M39-40 pienten retkeilysiltojen alta, vähän tunkkausta enemmän melontaa. Vesistöjen välissä luikerteleva pikkuinen kirkasvetinen puro. Vähän vielä järvimelontaa, jyrkkä rinne ylös ja vielä jyrkempänä alas ja takasin vesille, M41. Vielä prologista tuttu pikkusilta M42, maali näkyy jo!
03:55
Loppuun kanootiin kanto maaliviivan yli pitkän sarja kolmansina! Takana vajaa 17 h ja noin 200 km seikkailua itärajalla. Karhukello Johanna toimi ja suurimmat kohtaamame eläimet olivatkin kaksi pulskaa kissaa ja muutama jänis. :)
Aivan mielettömän kaunis kisa! Upeita paikkoja aina vaan enenemissä määrin matkan edetessä. Reitti oli tasaisesti höystetty hienoilla detskuilla ja monipuolisilla questeillä. Meillä hyvä tsemmppi ja fiilis koko matkan ajan!
ISO kiitos ratamestarille ja kaikille rastivahdeille ja muille tapahtuman tekoon ja kuvaamiseen osallistuneille. Kyllä kannatti ehdottomasti tulla! Matkan varrella moneen kertaan tuli fiilis, että tätä reittiä on tosissaan mietitty.
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti