Spring Adventure

MJKetulle vuoden 2015 kisakauden avaus oli vanha tuttu Spring Adventure, jonka kisakeskus oli tällä kertaa Lohjalla. Samalla tämä oli myös meidän ensimmäinen multisport-kisa kilpasarjassa. Aiempien vuosien kuntosarjassa kisailu päätettiin tällä kertaa vaihtaa kilpasarjaan, jotta pääsisimme rauhassa tekemään omaa suoritusta. Kuntosarjan suuren suosion vuoksi aiemmissa kisoissa oli tähän mennessä aina jäänyt jotain hampaan koloon. Pahimpia ärsytyksen aiheita kajakkikaaokset kaislikossa, kun 40 kajakkia änkee yhtä aikaa samalle rastille. Samoin pyöräilystä odotimme tällä kertaa enemmän maastopyöräilyä poluilla ja vähemmän tarakkapyöräilijöiden perässä ajelua. Tietysti myös suunnistukselle jäisi isompi rooli reitin (ehkä) vaikeutuessa ja peesattavien vähentyessä. Kilpasarjojen ollessa pituudeltaan myös n. pari tuntia kuntosarjaa pidempi, halusimme saada hupia koko rahan edestä. Tavanomaista jännittyneemmin mielin siis startattiin suhteellisen mukavassa, joskin tuulisessa säässä ensimmäiselle osuudelle.

Kilpailu alkoi questillä, jossa piti hakea kartan osoittamat kirjaimet kentälle asetelluista pahvin paloista vähän muistipeli-tyylisesti. Tämä sujui suht mukavasti ja pääsimme matkaan ekalle pyöräosuudelle samoihin aikoihin "puoli-Oxaliksen" kanssa (Juha+Jukka-Pekka). Pyöräily alkoi vauhdikkaasti ulkoilureittejä pitkin ensimmäiselle varsinaiselle questille. Jossa odotti, mitkäpä muutkaan kuin Finnfoamit. Levyllä lammen yli ja rasti saaresta. Nopea juttu.

 

Muu osuus pyöräilystä olikin lähes kokonaan polkuja. Reitti oli hieno ja paikoin jopa varsin tekninen – hienoa! Toinen pyörä-questi oli ns. autosuunnistus, jossa kartalle merkittyä rettiä seuraamalla piti löytää reitillä olevat rastit. Tämäkin sujui hyvin, varman päälle rauhassa ilman virheitä. Pyöräily osuus kokonaisuudessaan meni ihan mukavasti. Yksi vähän isompi pummi tuli, kun toista joukkuetta peesatessa jäi polun varressa ollut rasti huomaamatta. Sehän piti sitten palata hakemaan. Jolloin selvisi myös miksei se toinen joukkue ollut sitä pysähtynyt ottamaan. Polulle asti näkyi rastilta lappu, jossa luki ”edetkää seuraavalle rastille” tms. Vähän kismitti...

Pyörät vaihtui lopulta lenkkareihin ja matka suuntautui kohti Lohjanjärven rantaa ja Liessaarta. Matkalla yksi quest. Finn-foam. Ja taas puljattiin. Ja moikattiin samaan aikaan mulaamassa ollutta Juhaa. Juoksu sujui hyvin, mutta viimeinen juoksurasti Liessaaren toisessa päässä aiheutti vähän päänvaivaa. Ensin sekoilimme edessämme menneen joukkueen perässä aivan väärään paikkaan, kun en malttanut keskittyä omaan suunnistukseen. Kun vihdoin älysin olevamme ihan väärässä paikassa, niin rastikin löytyi lopulta helposti, vaikkei ihan karttaan merkatussa paikassa ollutkaan.

Saaresta takaisin rantaan ja kajakkiosuudelle. Kovan tuulen vuoksi oli melontareittiä vähän lyhennetty ja pyritty pitämään poissa pahimmasta aallokosta. Vaikka tuuli ja aallokko varsin haastavan kelin muodostivatkin, tuntui kuitenkin siltä että suurin vastus tuli kajakista (ja puutteellisesta tekniikasta). Taas kerran sattui alle aivan älyttömästi oikealle puoltava kajakki ja melkein koko melonta meni pelkästään oikealla kädellä meloen. Välillä oli todella suuria vaikeuksia saada kajakkia tuulessa oikeaan suuntaan, eikä reitti ihan luotisuora kyllä ollutkaan. Suoriuduimme kuitenkin melonnasta kohtuullisesti, ainakin yhden joukkueen ohittaen, joten emme varmasti olleet ainoat jolla oli pienoisia vaikeuksia.

Melonnasta kun taas juoksemaan lähdettiin oli meno alkuun todella jähmeää. Navakka tuuli ja vesiroiskeet meloessa jäähdyttivät ihan kivasti. Koska kajakeissa ei ollut aukkopeitteitä, niin vettä tuli sisään aika reippaasti aaltojen ja edessä melovan Minnan melasta tuulen mukana. Tunnelma oli kuin olisi vesivadissa istunut. Joten ensimmäisen vartin sai juosta kirjaimellisesti hampaat kalisten. Onneksi Minna otti tässä kohtaa suunnistajan roolin, niin itse sain keskittyä tärisemään perässä. Loppusuunnistus menikin hienosti ilman suurempia pummeja ja juoksuvauhtikin säilyi mukavasti loppuun asti.

Alkukaavailuissa tavoitteeksi asetettu maksimiajan alitus ei kilpasarjadebyytissämme aivan onnistunut. Olimme maalissa harmillisesti muutaman minuutin yli kuuden tunnin, ollen ensimmäinen joukkue, joka sai aikasakkoja maksimiajan ylityksestä. Suorituksena tämä oli kuitenkin meille hyvä ja mikä tärkeintä, fiilis koko kisan ajan ja sen jälkeenkin oli hyvä. Kertaakaan ei tarvinnut turhautua jonotellessa poluilla tai rasteilla tai questeilla. Tapahtumasta jäi poikkeuksellisen hyvä mieli osaltaan myös onnistuneen reitin ja muiden järjestelyiden vuoksi, joista kiitokset multisport.fi:lle. Kilpakärpänen taisi puraista sen verran, että näinköhän tästä on enää paluuta kuntosarjaan...

Kiitos Johannalle kuvista!

 

 Jari