Tämän vuotisen Korson kisan tavoitteena oli lähinnä valmistautua kesäkuun koitokseen Tahkolla. Ja tietysti parantaa viime vuoden aikaa. Samalla pääsisi testaamaan uutta fillariakin oikein tositoimissa.
Taktiikkana oli lähteä rennosti mutta reippaasti kahden kierroksen
kuskien peesiin, koska kolmen kierroksen ajajia oli sen verran vähän, että
alkuruuhkassa heidän bongaaminen saati kimpassa pysyminen ei (kärkikuskeja
lukuunottamatta) oikein onnistu.
Lähtöalueelle tullessani siellä olikin jo niin kova ruuhka etten
edes mahtunut lähtösuoralle, vaan piti muutamien muiden kanssa jäädä kytikseen
lähtösuoralle johtavaan risteykseen. Siitä sitten lähtölaukauksen jälkeen
ujuttauduimme porukan sekaan. Alku oli tuttua Korson meinikiä, reipasta
rullailua maantiellä sekä alun helpoilla ja nopeilla poluilla. Ja sitten,
kauhea ruuhka kuusikossa, kun satoja pyöräilijöitä yrittää ahtautua hitaammalle
osuudelle. Kirsikkana kakussa kapea silta ojan yli varmisti, ettei tällä onneksi
lyhyellä pätkällä ollut kiire mihinkään.
Tästä kun ajo kunnolla pääsi käyntiin, meno maistui ihan
mukavasti. Ensimmäinen kierros meni lähes huomaamatta, tavoitteeseen nähden
sopivassa ajassakin. Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli joukko jo vähän
harventunut, varsinkin kun osa jäi maalialueen huoltoon tankkaamaan. Sopiva
pikku ryhmä kuitenkin oli vielä kasassa ja vauhti hyvä.
Jottei kuitenkaan liian hyvin menisi, niin tottahan tänäkin vuonna
piti vähän lähituntumaa maastoon ottaa. Tiheän männikön läpi menevässä
alamäessä ajelin ehkä hitusen turhan lähellä edellä menevää ja väistäessäni
tämän takarengasta nappasi (uuden pyörän yli 10cm leveämmän) ohjaustangon pää
puuhun. Seurauksella että suistuin polulta ja jäin porukasta. Nopeasti
kuitenkin saavutin sen uudestaan. Suurin tappio oli iso reikä hihassa.
Toinenkin kierros täyttyi hyvissä fiiliksissä, lähes täsmälleen
samaan aikaan kuin ensimmäinen. Viimeiselle kierrokselle saikin sitten lähteä
ylhäisessä yksinäisyydessä, kun kaikki näkösällä olevat kilpakumppanit tulivat
kahden kiekan jälkeen maaliin. Ajoseuran puuttuessa ja kilometrien alkaessa
tuntua koivissa, kisatunnelma alkoi vähän laantua. Yritin kuitenkin
jonkunlaista tahtia pitää yllä, vaikka ei maisema oikein
vaihtunut kuten olisi toivonut.
Hiipuvaa fiilistä laski entisestään juuri edellisenä päivänä
huollosta tulleesta keulasta alkanut outoa kolina. Tästä huolestuneena en
ihan parasta vauhtia pystynyt pitämään yllä, kun piti vielä yrittää sääliä pyörääkin.
Juuri ennen viimeistä nousua jätemäelle söin Snickerin ja sen jälkeen katosi
keulan kolinakin, yhtä yllättäen kuin oli ennen 70km kohtaa alkanutkin. Samaan
aikaan vielä sopivasti joku kilpakumppani ajoi minut patukkaa järsiessäni
kiinni. Tästä lisätsemppiä saaneena lähdin ohittajan peesiin. Jätemäen pysyin
vielä hyvin perässä ja ylhäältä näin pari muutakin kuskia saapumassa mäkeen.
Loppumatkasta en kuitenkaan aivan pysynyt edellä menevän kyydissä, mutta päätin
kuitenkin, että takaa tulevat eivät ohi mene. Viimeiset kilsat menivätkin taas
jo ihan kilpailuhenkisesti. 
Maaliin tulin ajassa 5:12, joten viime vuoden aika parani lähes 20
minuuttia. Ihan en alle viiden tunnin vieläkään päässyt. Vähän tuntui lopussa siltä,
että energiat ei aivan kahden ekan kierroksen vauhdin yllä pitämiseen riitä.
Sillä vauhdilla 5 tuntia olisikin ollut aika lähellä, koska viimeinen kiekka
oli n. 10 min hitaampi kuin kaksi ekaa.
Kaiken kaikkiaan hyvä kisa. Reitti taattua Korsoa, pienin
muutoksin vuosi vuodelta paremmaksi muuttuen. Kalusto toimi (lähes)
täydellisesti ja koko kisa meni myös omin eväin, huolloissa ei tarvinnut
pysähtyä. Tässä auttoi osaltaan myös viime kertoja viileämpi keli. Ja kuten
aina, fiilistä reitin varrella nostivat myös tutut kannustusjoukot, joita en
aina edes ehtinyt nähdä. Mutta huuto sentään kuului, kiitokset Minna ja
Johanna!
Jari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti