Victorinox Spring Adventure

Videokooste - Victorinox Spring Adventure
Karttoja
Pyöräosuuden kartta 

Hetki purettiin kamoja, ennen kasia ja Multisport Cupin vuoden 2012 ensimmäisen kisan Victorinox Spring Adventuren materiaalin jakoa. Reittisuunitelma päädyttiin tekemään auton takapaksissa vaikka lämpimät, tuulettomat sisätilatkin olisi ollut tarjolla. Miksi?! Reittisuunnittelu oli sekavaa ja tuplakartat ja x-rastit aiheutti hämmennystä.

Kisa starttasi tonnin juoksulla, jonka jälkeen kilpasarja jatkoi juoksuosuudelle.  Ekaa rastia pummattiin hetki alkuhässäkässä, mutta loppumatka sujui jouhevasti pääasiassa pitkin polkuja ja ongelmitta.

Vaihto pyörään ja kohti Alhovuoren laskettelukeskusta. Ensin poljettiin ylös huipulle, jolta seuraavalle huipulle loppumatka pyörää ylöspäin työntäen. Pyörät parkkiin, lenkkarit jalkaan ja kolme kertaa ylös-alas rinnettä. Alaspäin vauhdilla, ylöspäin säästeltiin- ehkä liikaakin.

Matkalla melontaosuudelle tetsattiin yksi rasti. Alussa ajettavaa teknistä polkua, hetken päästä talutettavaa mutaista metsäkoneuraa ja lopulta pyörä kantoon ja harppomista hakkuiden yli. Lopulta Juha harppoi edellä molempien pyörät kannossa ja Johanna rämpi perästä. Mutta eipä aikaakaan ja hakkuuaukean reunasta ilmaantui taas ajettava ura. Loppu olikin helppoa ja nopeaa, ainakin tuntui sille!

Melonta Pyhäjärven pohjoisrannalle sujui mukavan lepposasti. Läntiselle rastille melottaessa vastatuuli oli voimakas, mutta kajakki kulki vielä mukavasti. Myötätuulen melonta tuntui turhauttavalta: hyvä teho, mutta tuntui ettei kanootti liiku lainkaan. Kylmä vesi roiskui tuulen ansiosta melasta hihoille. Neljäs rasti oli järven itäpääästä lähtevän joen rannalla. Alku oli IHANA! Tuulen suojaa ja tyyntä vettä. Kunnes kaatuneet puut tukkivat reitin. Puun ja veden välissä oli pieni tila, kuitenkin sen verran iso, että edessä melova Johanna mahtui puikahtamaan toiselle puolelle, mutta sen verran pieni, että Juhalla ei ollut saumaa.

Siinä sitten oltiin kajakissa puu välissämme. Juha yritti ahtautua alitse eikä huomannut, että virta käänsi kajakin puun myötäisesti ja alkoi kallistaa kajakkia Johannan puolelta veteenpäin. Jotenkin hetken säikähdyksen jälkeen Johanna sai ahtauduttua takaisin Juhan  puolelle ja siinä sitä oltiin lähtöpisteessä.

Juha hyppäsi kajakista jokeen ja tuli takasin kyytiin puun toiselta puolelta. Talviturkki jäi siis Karkkilan jokeen. Seuraava puu onnistuttiin molemmat alittamaan ja takasinpäin meloessa alitettiin puut joen toista, tilavampaa reunaa. Tuuli yltyi yltymistään ja loppumelonta pyhäjärvellä oli jäätävää. Aalto rikkoutui syliin ja kuivana ei olisi selvitty vaikka uimareissu olisi vältetty.

Melonnan jälkeen pyörä kulki, lämmöntuotto, jäätyneiden varpaiden ja sormenpäiden elvytys motivaationa. Edessä oli houkutteleva juoksuosuus, jossa viimeistään saisi lämpöä kohmeiseen kroppaan. Juoksun alussa oli pieni köysitehtävä, jossa ylitettiin joki. Juoksu kulki päivän päätteeksi mukavasti. Päätettiin jättää kaksi viimeistä rastia hakematta, että keritään varmasti määräajassa perille ja maaliin leimattiinkin aikaan 6:21, mittarissa 67.7 km.

Ikävä kyllä tällä kertaa reittikirjaa ei oltu luettu kunnolla. Aikaa olisikin ollut vielä 40 min jäljellä. Oltaisi siis ehditty helpolla koko rata läpi ja huomattavasti pienemmillä sakoilla. Lisäksi vaihtoleiman yhteydessä olisi aina pitänyt hakea leima läheisen kallion päältä. Missattiin tämäkin informaatio täysin. Saatiin siis sakkoa vaihtoleimoista ja väliinjätetyistä rasteista. Ensi kerralla tavataan reittikirja pariin otteeseen ennenkun edes katsotaan karttoja.

Reitti oli monipuolinen ja päivä vähintäänkin mielenkiintoinen! :D Suuret kiitokset järjestäjälle, Multisport.fi!

Tulokset 12.5.2012 

Oxalis

 

Seikkailupäivä kuntosarjassa starttasi kilometrin ratajuoksulla. Radalta suunnattiin pyörillä melonta-osuudelle Pyhäjärven rannalle.

Melontakokemusta tiimillämme oli hieman epäsuhtaisesti; Jarilla hieman enemmän ja Minnalla melko paljon vähemmän (1 kanoottiretki alla). Kaksikon kyytiin päästiin sutjakkaan ja melonta sujui välillä tahdissa ja suurimmaksi osaksi epätahdissa. Minna keulassa ei aina tahtonut muistaa, että takanakin oli meloja ja meni ihan omaa sekavaa tahtia. Tästä kaikesta huolimatta pysyttiin joukon mukana ihan kivasti ja kilsoja melonnasta kertyi noin 5 km.

Vaatteet märkinä ja hieman viluisina lähdettiin pyöräilemään. Reittivalinnat teimme teitä pitkin, joten kartalla oli helppo pysyä ja sen suurempia seikkailuja ei pyöräosuudella eletty. Minnan korkeat verensokerit (n. 16) hapottivat, joten vaikka syke oli tapissa, ei jaloissa tuntunut tapahtuvan mitään. Siinä sotkiessamme pohdimme pyörään hinaussysteemiä. Reittikirjaa oltiin luettu hieman huolimattomasti; Z3 rasti haettiin Pyhäjärven eteläpuolelta... Pyöräilyä kertyi noin 25 km. 

Pyöräilyosuus päättyi koululle vaihtoon. Tässä vaiheessa varpaat olivat kylmästä tunnottomat, joten oli erittäin mukavaa päästä lämmittelemään juoksun pariin! Juuri ennen juoksuun lähtöä Minnan isä tuli kannustamaan ja sekös toi puhtia taas menoon. Köysitehtävää päästiin suorittamaan saman tein ja jännäähän se oli! Minnan käsivoimat riittivät juuri ja juuri toiselle rannalle.

Jyrkimmät mäet oli pakko kävellä, mutta muuten juoksu kulki suhteellisen hyvin. Matkaa kertyin noin 10 km. 

Maaliin suoriuduttiin aikaan 04:28:57 ja matkaa mittarissa kaiken kaikkiaan 45 km.

Tästä kerrasta opittua: juomareppuun ei jätetä yhtään ilmaa (sitä loiskintaa kuunnellessa oli melkoinen vessahätä koko ajan), näin viileämmällä säällä sitä juomaa ei välttämättä tartte ihan litratolkulla kantaa mukana, melontaa täytyy harjoitella ja nyt maastokengät tilaukseen ja poluille juoksemaan ja mieluiten ylämäkeen ;)

Mahtava laji, tullaan toistekin! :)

                                                                                                                                                                              Minna ja Jari

Tuusulanjärven maraton ½

Pakkohan se oli osallistua, kun kotikunnilla oli juoksutapahtuma ;)

Keli oli mitä mainioin auringon ja lämpötilan puolesta, paikoittainen vastatuuli sitä vastoin hieman haastoi. Heti alusta tuli lähdettyä huomattavasti normaalivauhtia lujempaa, mutta kun juoksu kulki niin hyvin, niin ajattelin että mikäs tässä muiden mukana mennessä. Hieman järven toisella puolella olevat ylämäet jännittivät, mutta siinähän ne sivussa menivät.

Verensokerit olivat puolta tuntia ennen lähtöä 14. Otin banaanin ja yhden yksikön pikainsuliinia. Aamun pitkää olin vähentänyt parilla yksiköllä.  Ennen lähtöä mittari näytti 10, joten otin vielä pari siripiriä ja sitten menoksi. Noin 20 minuutin päästä tuntui heikotusta, mutta mittari näytti 8, joten en tehnyt mitään. Tästä noin 10 minuutin kuluttua olikin huolto, jolloin otin geeliä ja kaksi lasia urheilujuomaa. Seuraavien kahden huollon yhteydessä otin geeliä ja 2 lasia urheilujuomaa. Sokereita en enää mitannut, koska oli sen verran hyvä fiilis. Viimeisellä huollolla otin lasin urheilujuomaa ja vettä niskaan ;) Maalissa sokerit olivat 11.

Tavoitteena oli alittaa 2 tuntia ja niinhän se tuli tehtyä aikaan 1h 58min 55s. :)

Minna        

(1-tyypin diabeetikko)

X-WIIMA

Allekirjoittaneen vankalla kahden kuukauden hiihtotaustalla, kolmella talvisella maastopyöräilylenkillä startattiin lauantai aamuna kl.11 Kolin sataman Alamajan pihasta molempien ensimmäiseen talviseikkailu tapahtumaan, x-wiimaan, kilpasarjassa. Suurehkot lumikengät mustekaloilla reppuihin viritettynä kiivettiin kohti ensimmäisiä rasteja. Reitin olisi läpäissyt ilman lumikenkiä, mutta pienen upottavan pätkän harhauttamina purettiin kiinnitykset ja viriteltiin kengät jalkoihin. Talsittiin ehkä 20 metriä, otettiin kengät pois, viritettiin takaisin reppuihin ja jatkettiin juosten. Tuhrattiin siis mukavasti aikaa heti alkajaisiksi säätämiseen.

Vaihto hiihtoon starttasi sohjoisella järven jäällä. Juhan hiihtotausta käytettiin eduksi heti alusta ja Johanna hiihteli fleksin jatkona. Hiihto sujui hyvin, pidettiin tasaista vauhtia yllä ilman turhia hätiköintejä. Viimeisellä hiihtorastilla kiivettiin sukset kainalossa jyrkän mäen päällä olevalle näköalatornille, sukset parkkiin, ja edelleen torniin hakemaan leima. Jyrkkää, kapeaa, kaartuvaa ja kuoppaista mäkeä alas laskiessa viimeistään kaikkosi viimeinenkin epävarmuus suksilla olemiseen. Hiihdon iloista huolimatta päädyttiin kuitenkin juoksemaan sukset kainalossa viimeinen mäki vaihtorastille. Puntaroitiin siinä ratkaisun järkevyyttä ja pohdinnan hämärtäminä lähdettiin monot jalassa kipuamaan jyrkkää polkua ylös hakemaan rastia, jonka tajuttiin lähes ylös päästyämme olevan alhaalla. Aivan kuten reittikirjassa sanottiin ja aivan kuten kartta näytti. Laskettiin sit persmäkeä takasin alas.

Sukset peräkärryyn, lenkkarit jalkaan ja takas kipuamaan ylös kohti huippua. Melko pitkään juostiin polkuja lumikengät selässä kunnes alkoi upottaa. Jonkin aikaa tarvottuamme lähes lantiota myöten kinoksessa päätimme taas purkaa lumikenkä virityksen selästä ja ottaa kengät alle. Paikoittain otettiin kengät käsiin kantoon, kun hanki oli kantavampaa. Paikoin lampsittiin kengät jalassa vaikka reitti todennäköisesti olisi ollut lenkkareilla juostavissa. Edes takaisin jokatapauksessa kenkien kanssa tuli tuhrattua. Liikaa. Reppuun ei sentään kenkiä enää viritelty. Osuuden lopuksi käytiin kastelemassa lenkkarit järven jäällä ja juostiin tietä pitkin vaihtoon.

Pyörästä vaihtoon

Matka jatkui maastopyöräily osuudella, joka tosin käytännössä oli siirtyminen sulaa tietä pitkin seuraavalle juoksu-säätö-lumikenkäily osuudelle. Aika alkoi käydä vähiin ja jätettiin kaksi rastia hakematta, jotta saadaan vielä lähteä viimeiselle osuudelle. Mustekalat eivät tosiaan halunneet tehdä yhteistyötä kanssamme ja Juhan lumikenkä viritys petti mukavasti yrittäessämme jatkaa pyöräosuutta. Lopulta kengät visusti reppuihin hirtettynä matka kuitenkin jatkui. Takaisin pyöräillessä nastat pääsivät hieman puremaan jäätä ja sohjoakin riitti.

Kohti Kolia suksia hakemaan

Vaihdosta lähdettiin juoksemaan ylös hakemaan suksia. Ystävämme lumikengät saivat jäädä vaihtoalueelle mustekalat seuranaan. Juoksu kulki reippaasti ja hyvällä fiiliksellä kaiken tarpomisen jälkeenkin. Huipulla, peräkärryllä Juha otti sukset kantoon ja Johanna sauvat! :D Juostiin asfaltilla olevaa tietä alas kohti maalia. Jäiselle sivutielle päästyämme vedettiin monot jalkaan, sukset alle ja hiihdettiin Alamajalle vievän pikku polun alkuun. Alkuperäisen suunnitelman ’suksilla alas’ toteutti lopulta Juha ja pari kertaa kinokseen suksineen hautautunut Johanna juoksi edellä. Alusta loppuun hyvällä fiiliksellä, omaan suoritukseen tyytyväisenä juostiin kuudelta suljettuun maaliin 18.20 mittarissa 57.8 km. Lusikoitiin alkupalaksi hernaria sillä välin kun pakkauspalvelu MJKettu keräsi mein kamoja kasaan vaihtoalueelta. Sitten mökille pääruuan tekoon ja saunomaan!

Kaikinpuolin mahtava päivä! ISO kiitos järjestäjille, KarSu:lle! Ensi kerralla isoiso reppu mihin näppärästi sujautetaan ne rotjakkeet, lumikengät. Ei mustekaloja. Vähemmän välinesäätöä, enemmän etenemistä!

Oxalis

Lähdön odotusta

Hieman oli MJKetulla jännitystä ilmassa X-Wiimaa edeltävänä iltana ja varsinaisen tapahtumapäivän aamuna. Mihinkähän sitä oltiinkaan taas lähdössä? 

Viime hetken säätöjä

 

Kuntosarjan ensimmäinen osuus sisälsi kolme rastia Alamajan läheisyydessä. Matka taittui lenkkareilla lumikenkiä kantaen. Ja muiden perässä kulkien. Pihtileimasimeenkin tuli ensi kosketus näin tapahtuman kunniaksi. Palatessamme Alamajalle oli pahin jännitys purkautunut ja sehän näkyi myös Minnan verensokereissa (16,4), eikä lisäinsuliinia tässä vaiheessa uskaltanut ottaa.

Toiselle osuudelle lähdettiin viikon vanhoilla luistelusuksilla. No, onhan sitä ennenkin aloitettu harrastuksia tapahtumissa. Takana oli onneksi Oxaliksen toimesta järjestetty parin illan hiihtokoulu ja alla erinomaisesti luistavat sukset. Lumikengät köytettiin reppuihin mustekaloilla, jotka saimme Oxalikselta lainaksi. Itsellemme ei ollut tullut mieleen, että lumikenkiä kannettaisiin mukana koko päivän ajan! 

Eka pummi hiihto-osuudella tuli heti alkuun jäältä noustessa. Jotenkin sekosimme suunnitelmissa ja kenties jopa suunnassakin, kun lähdimme etenemään moottorikelkkauraa latujen sijaan.

Tunnin ”hiihdon” jälkeen otimme hinausköyden käyttöön ja saimme hieman vauhtia etenemiseen. Oli melko mukavaa päästä ladulle uralla lykkimisen jälkeen. Juuri ennen 5-rastille kääntymistä onnistuimme kompuroimaan alamäessä, jonka seurauksena hinausnaru oli solmussa mm. Minnan sormen ympärillä ja lopulta katkesi (onneksi naru eikä sormi). Seurauksena mojova läsäys hinaajan ahteriin ja tunnoton sormi hinattavalle. Hetki meni ennen kuin saimme narun ja seikkailijat kasaan ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tosin pian tämän jälkeen keräilimme Jarin pudonneita lumikenkiä...

5-rastin jälkeen onnistuimme ohittamaan 6-rastille menevän tienristeyksen ja paikallistimme itsemme vasta, kun olimme lasketelleet pitkän matkan kohti Salen rastia (7). Liekö episodi köyden kanssa vienyt keskittymisen suunnistukseen? Voimat alkoivat olla melko minimissä, joten päätimme unohtaa missatun 6-rastin ja suuntasimme kohti Salea.  Rastin pummaaminen harmitti, mutta päästyämme takaisin Alamajalle oli mieli jo hieman korkeampi. Minnan sokerit olivat entisestään nousseet, joten insuliini oli tarpeen lisäenergian lisäksi. 

 

Kolmas osuus meni ensin pyörillä maantietä pitkin. Tuntui hyvältä polkea vajaan kolmen tunnin hiihtelyn jälkeen. Lumikenkärastit etsimme numerojärjestyksessä uria pitkin kävellen ja juosten. Lumikenkiä käytimme jäällä ja rastien läheisyydessä. Kavutessamme 13-rastilta huoltorakennusta kohti tuli mieleen, olisiko kannattanut kiertää rastit toiseen suuntaan...

10-rastia etsimässä

10-rasti

Viimeinen pyöräilyosuus sujuikin yllättävän energisesti. Liekö hieman laskeneet verensokerit tuoneet lisäpuhtia toimintaan. Toisaalta mielessä jylläsi ajatus että nyt ei tarvitse säästellä mitään, kaikki peliin vaan!

Koko seikkailuun meni reilu kuusi tuntia. Hyvin monta oppia saatiin ja innolla nyt treenataan kohti seuraavia seikkailuja! :)

Minna ja Jari

Mökkeilyä ja lumikenkäilyä!

 10.2.2012

Jo pidemmän aikaa on ollut reissu suunitteilla ja vihdoin saatiin se toteutettua! Yövyttiin to-pe yö Mikkelissä ja oltiin siten heti aamusta valmiita starttaamaan kohti mökkiä. Lähtöaamuna elohopea oli valunut -28 °C:een ja pakkauduttiinkin sen mukaisiin vaatekerroksiin ennen ulko-oven avaamista. Piipan isäntä oli aamusella aurannut mökkitien venerantaan, lunta tosin tuntui olevan vähemmän kuin mitä etelässä. Eväät ja tarvikkeet pulkkiin, rinkat selkään, lumikengät jalkaan ja eiku menoks jäälle ja kohti mökkiä. Jään paksuus varmistettiin kite-varusteista napatulla 17 cm jääruuvilla.  

Mökin ikkunat olivat paksun jään peitossa. Ulkoilma oli lauhtunut aamusta -20°C paikkeille, mutta mökissä oltiin vielä aamun lukemissa. Lämmityspuuhien välissä ulkouduttiinkin aina välistä lämmittelemään. Pöydillä polteltiin lankuille kasattuja lämpökynttilä patteristoja. Juha hakkasi-sahasi-kairasi tylsistyneillä välineillä avannon ja todettiin jään paksuuden olevan noin 30 cm ja koostumukseltaan näytti olevan koko paksuudeltaan teräsjäältä. Samaan aikaan Jari lapio polkuja mökiltä liiteriin, huussille, saunalle ja rantaan. Lumi oli höttöstä, hileistä maahan asti ja varvut ja polun pohja tulikin paikoin esille.

 

MJKettu lämmittelee pulkkamäessä

Tee-Se-Itse-Höyrykeittiö syntymässä hyvää vauhtia

 

Tulia avannolle ja poluille

Ensimmäisen kokkailun seurauksena keittiö oli kuin turkkilainen sauna, vesihöyryä niin että näkyvyys tippui kenties 10 cm paikkeille. Jälkkäriksi keiteltiin glögit: kattilaan kaadettaessa mehu kiteytyi hetkessä hyisen kattilan pohjalle, kuin onnistuneen synteesin lopputulos! Mökki lämpeni pikkuhiljaa ja saunan jälkeen ei enää kaikkia mukana kannettuja vaatteita tarvinnut pitää päällä illallispöydässä. Uni maittoi hyvin raikkaassa ilmassa lämpimässä makuupussissa.

11.2.2012

Lauantaipäiväksi suunnattiin lumikenkäilemään! Piirrettiin reitti kaikkien vähänkin tihenevien korkeuskäyrien kautta kulkevaksi ja matkan varrella tulikin mukavasti välillä haasteellistakin nousua ja hauskoja laskuja. Pieni osa matkasta taittui järven jäätä pitkin.

 

Puolivälissä tehtiin tulet saareen ja grillailtiin eväitä. Perillä mökkipihassa oltiin reilu viisi tuntia lähdön jälkeen juuri ennen pimeää, joten otsalamput kulkivat matkan käyttämättöminä. Liikkeessä oltiin reilu neljä tuntia ja matkaa kertyi reilu kymppi.

Taukopaikka

Viimeinen nousu @ Härkövuori

Lauantai-iltana mökki alkoi olla jo lattiaa myöten lepposan lämmin, lopulta jopa todella lämmin ja hyttysetkin alkoivat virkoomaan lattianraoista. Lämmön noustessa makuupussi alkoi olla kohtuu tarpeeton sunnuntain vastaisena yönä. Perinteistä! 

 12.2.2012

Sunnuntaina sitten -5°C lämmössä samaa reittiä takasin autolle ja kotia kohti. Mahtava reissu- otetaan ehdottomasti uusiksi!

Oxalis feat MJKettu