Maastomittelöt

Maastomittelöt menivät meiltä Jarin kanssa tällä kertaa enemmänkin maastomättelöiksi eksyilyjen vuoksi. 

Kuva Matti Lukkanen

Itse eksyin heti maastopyöräilyn alkuvaiheessa, en huomannut polulle menevää käännöstä. Kun reitti poikkesi toisen kerran maastoon, tuli 10 km kyltti vastaan ja oma pyörän mittari oli matkan kanssa samaa mieltä. Pian tämän jälkeen alkoi porukkaa tulla takaa, vauhti sellainen että kyseessä oli aivan kärki. Minä äimän käkenä pusikossa ihmettelin että mitä tässä nyt on tapahtunut??  Kysyin joiltain että paljon mittari näyttää ja 10 kilsaahan se. Jarikin sieltä tuli ja ihmetteli myös että mitä mä täällä tein?! Olin varma, että olin seurannut merkkejä ja koska mittari näytti oikein jatkoin matkaa. Fiilis meni siihen, kun tiesi että on mennyt väärää reittiä. Toisella kierroksella menin alun tarkemmin ja totesin, että olin seurannut kuntosarjan merkkejä ja vaihtanut polkuosuuden ulkoilureittiin. Kisa siis vaihtui treeniksi.

Kuva Matti Lukkanen

Kuva Matti Lukkanen

Pyöräilyn jälkeen vaihto juoksuun ja vaihtoalueella ihmettelin vuorostani, että miten ihmeessä Jari ei ole vielä juoksemassa... Mietin mahdollista loukkaantumista tai oli myös mahdollista, että hän olisi siivonnut vaihtoalueen koskemattoman näköiseksi ;D Syy selvisi pian, kun eksyilin juoksuosuuden kohdassa, jossa merkintöjä oli varastettu enemmänkin. Siellä haahuilin ja Jari sai minut kiinni. Jari oli pyöräillessä eksyillyt toisin päin, eli vaihtanut pätkän ulkoilureittiä noin kymmenen kilsan maastopyöräilyyn juoksuosuutta pitkin. Ei ollut muistissa siinä vaiheessa, että minkävärisiä nauhoja sitä piti missäkin vaiheessa seurata. Jari oli siis pyörän kanssa seikkailllut tässäkin kohtaa ja osasi johdattaa meidät oikealle polulle.

Kuva Matti Lukkanen

Siispä mentiin yhdessä loppumatka. Pitkästä aikaa oltiinkin kahdestaan lenkillä :) Keli oli etenkin toisella juoksuosuudella kuuma. Meillä oli molemmilla puolen litran juomapullot mukana ja toisella kierroksella juomaa olisi tarvinnut lisää.

Edelleen hienoa maastoa ja erittäin mukavat järjestäjät ja hieno ilmapiiri kisassa. Harmi tietysti merkintöjen varastelu, joka johti turhauttaviin eksymisiin.

Minna

 

Spring Adventure

Meillä meni ihan mukavasti. Hyvä fiilis, ei pummattu, ei mokailtu, ei kuppailtu turhia vaihdoissa, mutta ei meillä jotenkin missään vaiheessa ollut oikein vauhtiakaan. Mistä tämä tsempin puute sitten johtui, en tiedä, mutta vähän lötköilyksi meni koko homma. Alkuun olisi varmaan ollut hyvä mennä porukan mukana niin ois päässyt paremmin kisafiilikseen. Ehkä.

Mutta me siis päätettiin heti alkuun tehdä valtavirrasta poikkeava ratkasu ja lähdöstä mentiin suoraan tekemään joen ylitys köysitehtävää. Meitä oli siinä muutama tyyppi köydellä samaan aikaan, ja aina kun loppuun päässyt hyppäsi maille värähteli köysi mukavasti. Uimaan ei vielä kenenkään tarvinnut ruveta, kaikki pysyi köydellä. Valjaitakin olisi ollut tarjolla, mutta niille ei tänään tainnut olla kysyntää. Tämän jälkeen, kun sitten vihdoin suunnattiin pyöräosuudelle, matkaa taitettiin kahelleen suoraan osuudelle lähteneiden häntäpäätä saavuttaen. Kuitenkin tasaisen lötkön menon ansiosta jäätiin kokonaiskisassa voittajille ilmeisesti puolisen tuntia. Kisa oli tällä kertaa ylltättävän lyhyt, voittajat, Hiiltomiehet2, tulivat siis maaliin noin reilu kolmen tunnin aikaan (3:04) ja me hitaamminkin edenneet siis jo 3:31 startista. Sijoitus 6. ja kokonaismatka Garminin mukaan 41.6 km.

Eka juoksuosuus [Kuva:Liisa Paakkanen]

Jokimelontaa [Kuva:Liisa Paakkanen]

Alkuun oli siis selkeää pyörää muutaman rastin verran, jonka jälkeen oli lyhyt suunnistus ilmakuvakartalla. Pehmeää hiekkaa, hiekkakuoppaa, hiekkaharjua, todella tiheää tiheikköä ja ehkä yksi huonohko reitinvalinta. Juoksun jälkeen pyörää jatkettiin parin rastin kautta jokimelonnan vaihtoon. Ennakko-odotuksia vastoin melonta oli selkeää: osuuden ainut rasti haettiin melomalla ensin tovi vastavirtaan ja leiman jälkeen takaisin. Ei kivikkoja, ei kaatuneita puita tmv tyypillisiä haasteita. Melonnasta suunnattiin ensin lyhyelle kolmen rastin polkujuoksuosuudelle, jonka jälkeen takaisin pyörään. Viimeinen pyöräosuus tarjosi sitten mutaliejuksi ajettua polkua höystettynä juurakoilla ja kivillä, sekä pienen pätkän lepposaa pitkospuuajelua suolla. Viimeisenä päästiin vielä ottamaan lähempää tuntumaa hyytävään Vantaanjokeen Finnfoam eristelevyllä puljaten.

Se oli sitten semmoinen seikkailukauden avaus meiltä tällä kertaa! Kiitoksia kaikille kisapuuhiin osallistuneille tapahtuman järjestämisestä!

Lisää Liisan ottamia kuvia
Tulokset

Johanna

Kuntosarja starttasi melonnalla. Kajakkien luokse juostiin vajaan kilsan mittainen matka ja meillä oli ajatuksena juosta se kovaa, jotta päästäisiin kärjessä melomaan. Juoksin niin kovaa kuin vaan jaksoin ja hyvin pysyttiin suunnitelmissa. Sykemittarin maksimi 187 tulikin sitten tähän lähtöspurttiin ;) Melonta jokea pitkin oli kivaa ja hyvin pysyttiin samoissa asemissa lähdöstä vaihtoon.

 

Melonnan jälkeen tehtiin köysiylitys, joka meni kommelluksitta. Vaihdosta pyörän selkään. Ekaa pyörärastia hieman pummattiin ja jouduttiin jalkautumaan. Juostessa jo ehdin miettiä, että sinne ne pyörät taas jäi! Rasti onneksi löytyi nopeasti (kuten pyörätkin tällä kertaa). Kolmannella pyörärastilla oli juoksu-osuus ilmakuvakartan avulla. Hetki meni ennen kuin sen avulla osasi paikallistaa mitään. Otimme pyöräkartan avuksi ja koitimme olla välittämättä eri suuntiin sinkoilevista kanssakilpaijoista. Ekaa rastia etsittiin huolella ja pummaten. Loput 5 löytyi suunnistamisen kannalta hyvin, fyysisesti alkoi olemaan hapeton olo. Vaihdossa mittailin sokerit ja korkeallahan ne huiteli (26), otin Humalogia 3 yksikköä ja muutaman siripirin. Pyöräilyä jatkui vielä 2 rastia + vaihto. Nihkeästi kulki, vaikka kuinka polki niin kuin olisi juoksuhiekassa sotkenut... Reisissä alkoi tuntua krampin alkuja ja yritin tehostaa juomista ja taisin geelinkin nauttia. 

Vaihdossa lenkkarit jalkaan ja juoksuosuudelle. ”Juoksu” oli taas reipasta kävelyvauhtia. Ensimmäisen rastin näkyessä alkoi sanavaihto: -Onks sulla emit? -Ei, eikse oo sulla? -No ei. Voi hitto se jäi vaihtoalueelle! No ei muuta kuin takaisin sitä noutamaan.. Rastit löydettiin, juoksu oli nihkeätä. Jalkakramppien takia Finnfoamille pääsy oli vähän vaikeaa, lopulta jämähdin istumaan etuosaan ja taisi oma osuuteni etemiseen olla plusmiinusnolla jalkojen jaruttaessa sen mitä käsillä kauhoin. Vesi oli raikkaan viileää! 

Maaliin leimattiin ajassa 4h 12min. Matkaa kertyi Garminin mukaan 39 km. Hauska päivä ja mukava reitti! 

Kiva tapahtuma ja hyvin järjestetty! Kiitos järjestäjille. 

Minna (&Jari) 

Salpaus Rogaining 2014

Salpaus Rogaining tapahtumassa oli tarjolla jalkasin kujettavaksi 12 h, 6 h ja 3 h sekä 2 h MTB sarja. Tällä kertaa me Juhan ja Jarin kanssa päätettiin osallistua kuntosarjaan. Edessä oli siis 6 h meille ennalta tuntematonta maastoa Vierumäen metsissä. Reittisuunnitelma meni tällä kertaa näin: 84-74-55-92-24-53-62-73-103-85-95-52-21-104-83-71-91-65-44-75. Suunnitelmaan kuului pari oikoa ja tietty optimistisena bonusrasteja. Laskelmoitiin, että reilu 40 km tulisi reitille mittaa.

Keli tarjosi pitkin päivää sitten ihan kaikkea mahdollista, juuri kun alkoi auringon paahteessa suunnitella lyhythihasella juoksua taivas tummeni, tuuli yltyi ja niskaan ropsahti taivaan täydeltä rakeita. Sitten kun oli saanut vedettyä buffin korville ja kaivettua hanskoja lämmikkeeksi kaivautui lämmin aurinko esiin mustan pilven takaa ja oli täysin tyyntä. Hämmentävää. Yhtä monipuolinen tarjonta oli sitten maastossakin. Erittäin hidasta tiheikköä, haastavaa hakkuuta ja kaikenmaailman risukkoa ja pusikkoa. Toisaalta tarjolla oli aivan mahtavaa sammalmättäikköä juostavksi, upeita jyrkänteitä kivuttavaksi. Ja mitä kauniimpia järviä, lampia ja metsän siimeksessä virtaavia puroja.

Matka eteni suunnitelmien mukaan ja 20 km tarkistuspisteessä oltii minuutilleen suunnitelmassa. Tässä vaiheessa olisi ollut hyvä katsastaa suunnitelmaa ja kenties oikoa reittiä, mutta nän ei tehty. Edelleen edettiin suunnitelmaan mukaan, mutta kun 30 km kilahti mittariin päätimme juosta 83 ohi. Vielä 91:llä kuviteltiin, että loppureitti menee suunnitelmien mukaan, mutta 65 leimauksen jälkeen alkoi aikaa olla reilu 30 min ja jouduimme toteamaan ettei meillä ole mitään jakoa koko loppureitille. Tässä vaiheessa kiristettiin vauhtia ja vielä kuviteltiin hakevamme 44. Tielle päästyämme kello oli kuitenkin kanssamme eri mieltä ja suuntasimme suorinta reittiä pari ojaa puljaten kohtuu haipakkaa kohti kiskeskusta. Maaliin leimattiin pisteillä 1190 aikaan 5:59:28, eli runsaat 30 sekuntia jäi vielä sakotonta kisa-aikaa käytettyä! Matkaa reitille kertyi 43 km.

Pisteissä oltiin 2. seka ja 8. kokonaissarjassa. Sekasarjan ja samalla kokonaiskisan voiton vei Tyykikylän Blues pisteillä 1390. Tulokset ja kuvia täällä. Suuret kiitokset kaikille järjestelyihin osallistuneille!

Maalileima loppukirin jälkeen 5:59:28 [Järjestäjän Kuva]

Hyvä meno koko päivän ja etenkin se loppukiri kelloa vastaan oli kyllä päivän parasta koko tiimiltä! Mutta kyllä näistä rogainingeista vaan jää niin paljon spekuloitavaa aina. Eli ei kun karttaa tutkailemaan!

Johanna

Tuusulanjärven maraton

Vietimme mukavan pääsiäisen Veeran kanssa (Jarin sairastellessa kotona) Johannan ja Juhan luona. Sen voimin minulla olikin hyvät energiat lähteä haastamaan itseäni Tuusulanjärven maratonille. 

Alla vaihtelevasti mennyt talvi; juoksu kulki nihkeästi loppuvuodesta, mutta lääkärin määräämä rautakuuri alhaisiin hemoglobiineihin piristi menoa. Pari viikkoa ennen h-hetkeä juoksin 30 km lenkin, joka meni keskimääräisesti  6:30 km-vauhtia ja maratoni tällä vauhtia toisi loppuajaksi siis noin 5 tuntia.

Pakkasin Spibeltiin vs-mittarin, insuliinin ja irtokarkkeja, vyön lenksuihin 5 geeliä (dexal). Tankkaus on aina haastavaa; miten osata pistää pastalle, leivälle ja pullalle riittävästi insuliinia, mutta jottei pian tulisi hypoa?! Joo ei onnistunut; vielä viimeisenäkin yönä tuli hypoherätys ja tavanmukainen järjetön leivän ahminta ennen kuin ajatus alkoi kulkemaan. Aamulla tietysti sokerit korkealla. Levemiriä pistin 5 yksikköä normi 7 sijaan. Aamun syömisiin pistin pikaa tavoitteena että startissa klo 11 sokerit olisi 15 pintaan. 20:ssa ne lopulta huiteli, en korjaillut pikalla. 

Ensimmäinen km meni huippunvauhdilla 5:17 min! Ällistyttävää :o Vauhti ei tuntunut missään, mutta oli pakko hiljentää vauhtia ettei kuukahdus tulisi hetimmiten. Kolmas km oli 6 min vauhtia ja sen tuntuessa hyvältä, päätin pysyä siinä. Keli oli lämmin ja olo janoinen, joten pysähdyin juomaan  jo heti ensimmäisessä huoltopisteessä. Osallistujia oli maratonilla noin 130 eli porukka hajosi nopeasti. Edelläni meni joukko, joka juoksi himpun verran liian nopeasti (n. 5:50 min/km), joten ei auttanut muu kuin juosta yksin. Tästä parin kilsan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui kun seuraani liittyi takaa tullut Tero Kajaus ja loppumatka mentiinkin yhtä matkaa.

Rantapuistossa odotti ensimmäiset kannustajajoukot; Jari, isä, Hannele, Veera, Riitta ja Harri. Mahtava piristysruiske! Juoksu kulki tosi hyvin ja kevyen tuntuisesti. Jari oli pyrörän kanssa kannustamassa järven toisella puolen. 

Pian toisen kierroksen alussa edessä näkyi tuttu Touran; Johannahan se sieltä ryntäsi seurajuoksijaksi! Matkaa taitettiin kimpassa parin kilsan verran kuulumisia vaihdellen:)

Pikkuhiljaa kilometrit alkoivat painamaan jalkoja, kilsat 27-29 olivat piiiiitkiä. Mutta sitten olikin sopivasti taas Rantapuisto edessä ja siellä taas koko kannustajien konkkaronkka! Johannakin taas liittyi juoksu seuraan tsemppaamaan, jee! Siinähän ne kilsat porukassa mennessä etenivät melkein huomaamatta! Aivan parasta tsemppiä :) Järven länsipuolella on pitkiä ja tasaisia suoria, joita juuri tällä toisella kierroksella eniten pelkäsin. Pitkiähän ne olivat... Johanna ja Juha olivat kivasti kannustamassa näillä pitkillä suorilla! 32 km jälkeen alkoi jalkoja särkemään ja vauhti hidastumaan. Jälkikäteen viisasteltuna tässä kohtaa olisi ollut ehdottomasti geelin paikka. Siinä hetkessä ei syömiset maittanut, joten jatkoin juomalinjaa. Huolloissa olin aiemmin syönyt pari geeliä ja banaania.

Viimeisillä kilometreillä ihmetystä aiheutti ”mäet”, pienetkin nousut tuntuivat jyrkiltä vuorenhuipuilta. Teron jutustelu sai ajatukset välillä muualle. Vihdoin maalialue näkyi ja viimeisillä metreillä kaikki peliin. Ihan ei loppukiri riittänyt 4h ja 20 min alitukseen, loppuajaksi tuli 4:20:19. Tulos oli silti mieletön ja aivan mahtava voittajafiilis maalissa.

Sokerit olivat maalissa 6,2. Janoinen olo ei siis johtunut korkeasta sokerista vaan nestehukasta.

Kiitos Terolle matkaseurasta! Kiitos Johanna juoksutsemppiseurasta! Kiitos Jari valokuvista ja kannustamisesta. Kiitos myös kaikille muille kannustajilleni: Juha, isä, Hannele, Riitta, Harri ja Veera! Teitte kaikki päivästä ikimuistoisen :)

Minna