Tahko MTB

Oxalis feat MJKettu osallistui aurinkoisessa säässä Tahko MTB:n 60 km:n matkalle kolmen hengen voimin, mutta myös 120 km matkalle löytyi taittaja! Reittiä oli muutettu viime vuodesta: alussa mentiin aikaisemmin kuntopolulle ja loppulasku oli muutettu alkamaan Pehku baarin paikkeilta. Sateiden ansiosta reitti oli myös haastavampi edellisvuoteen verrattuna. Mutaliejua, märkiä juuria ja pehmeä pohja toivat oman säväytyksen etenemiseen. Ensimmäisen liejun kohdalla sai olla tyytyväinen pienimuotoisesta mutalieju-juurikko treenistä korso MTB:ssä!

Johannalta matka taittui samaan aikaan kuin viime vuonna, joten ajotaito on tosiaan tainnut vähän parantua.  Ainakin tasamaalla oli vauhtia, kun pariin otteeseen joku tarttui peesiin. Toki kohteliaasti ensin lupaa kysyen. :) Minnalla ei ollut vertailukohtaa, koska viime vuonna lentsu esti osallistumisen ja sitä aikaisempi osallistuminen oli 45 km sarjassa. Sokereiden suhteen Minnan päivä meni nappiin! Taukopaikoilla sokerit olivat kahdeksan tietämissä (normaaliannos pitkää aamulla ja pitkin päivää urheilujuomaa, sekä joka tauolla geeliä ja banaania ilman pika-insuliinia). Minnalla liuskahti ajanottochip irti kesken matkan kanssapyöräilijän jalan osuessa siihen. Kaikeksi onneksi takaa tulevalta erittäin ystävälliseltä pariskunnalta löytyi työkaluja nippusiteen irrottamiseen ja uuden laittamiseen! Jarilla meni hieman edellistä vuotta kauemmin reitin läpi polkemiseen, mutta haastavampi reitti tiimin Tahkokonkarin mieleen. 120 km taittamaan lähteneen Juhan tarina olikin sitten aivan omaa luokkaa. Ajon suhteen eka kierros tuli vedettyä hiukan turhan kovaa, mutta se ei ollut se ongelma. Ensimmäisellä kierroksella Juhan satulalaukku (vaihtokumi, rengasraudat ja puhelin) lensi metsään, mutta sen puuttumisen hän rekisteröi liian myöhään. Toisella kierroksella lentopaikan paikkeilla sitten meni kumi. Ainoaksi vaihtoehdoksi osottautui metsän haravoiminen satulalaukun löytymisen toivossa. No eihän sitä löytynyt. Mutta jonkun muun satulalaukku löytyi! Sisällä ainoastaan kumi. Satulan pikalukosta ja pumpun lukitusvivusta rengasraudat ja vaihtopuuhiin. Löytynyt kumi osottautui kuitenkin 29" (mikä todennäkösyys??), mutta Juha onnistui sullomaan lian ison sisäkumin renkaaseen ja pääsi ajamaan maaliin.

Juha maalissa!

Illalla sitten Minna ja Jari valmisteli purtavaa ja me lähdettiin Juhan kanssa ajelemaan reitille laukkua etsimään. Hetken soittelun jälkeen se löytyikin aikalailla siitä missä Juha sen oletti olevankin. :)

Kivan päivän jälkeen on helppo hymyillä :)

Jari, M60 km          4.25 (+1.41)
Johanna, N60 km   4.59 (+1.49)
Minna, N60 km      6.13 (+3.03)
Juha, 120 km         8.40 (+2.19)

Juha, Johanna, Jari, Minna

Poronpolku

Alkusäätöä

Juhannussunnuntaina oli Minnan ja Jarin kanssa treffit poronpolulla ja MJKetun jo perinteeksi muodostunut kesäinen MTB retki edessä. Reitti oli juurineen ja jyrkkine ylämäki-alamäkineen yhtä haastava kuin ennenkin. Lisäksi pitkät pätkät pitkospuita eivät saaneet Minnalta pisteitä. Kuitenkin mahtavaa oli yhteistuumin Minnan kanssa todeta, että kyllä me jotain ollaan opittukin! Haastavuudestaan huolimatta ajo sujui mukavasti. :) Voimme siis suunnata reippain mielin kohti ensi viikonlopun Tahko MTB:tä.

Johannan vaihteet tosin aiheuttivat päänvaivaa koko matkan ajan ja säätelystä huolimatta niitä ei saatu kuntoon. Vasta kotona tehty vaijerin vaihto pelasti tulevan Tahko MTB:n ja nyt vaihteet toimivatkin kuin unelma!

Johanna, Minna, Jari ja Juha

Melonta@Kiskonjoki 21-23.6

Saatiin Forsmanilta kajakki lainaan jussin ajaksi ja suksiboksi katolta lähti siskon legoland reissulle, joten kuljetus onnistui vaivoitta kattotelineillä. Startattiin Enäjärveltä torstaina illalla ja rantauduttiin kohti kotimatkaa lauantaina päivällä Heikkilä sillan jälkeen. Torstaina oltiin liikkeessä 4 tuntia, perjantaina 13 h ja lauantaina 3 h ja matkaa taittui reilu 60 km.

Matkan taittui meloen pitkulaisella järvellä, metsämaisemissa jokea pitkin ja peltojen välissä kiemurrellen. Myös yksi tiukasti heinitynyt järvi puskettiin läpi. Melomisen lisäksi kajakkia tuli kannettua aikamääräsesti kohtuu paljon. Ensimmäinen kanto osuus oli torstaina kun ohitettiin Torpin Juankoski. Matka oli lyhyt, mutta rantauduttiin ensin väärälle puolelle jokea. Pienen säädön jälkeen melottiin toiselle rannalle ja kikkailtiin kajakki kapeaa metsäpolkua kuohujen ohi. Ensimäinen yö vietettiin Sikajärvellä hieman ennen reissun tokaa kantopaikkaa, Kärkölän koskea.

Toinen kanto olikin sitten pidempi keikka ja aikaa ja hermoa kului ja tuhraantui. Edettiin kaikenlaisilla variaatioilla. Kannettiin kajakkia kamoineen yhdessä, Johanna kantoi kamat ja Juha kajakkia ja lopuksi kannettiin yhdessä tyhjää kajakkia. Huh! Reilu kilsan kikkailun jälkeen päästiin palaamaan melomisen pariin. Tässä vaiheessa reitti kulki peltojen välissä. Seuraava rantautuminen oli Slussin padon ylitys. Maitse edettiin jonkun maatilan lähettyviltä vaikkakin tässäkin vaiheessa toiseen rantaan ja sen asukkeihin (lehmiin) tehtiin ensin lähempää tuttavuutta. Vielä ennen yöpaikkaa ohitettiin kosken voimala. Kantoa ja vetoa ruohoista ojan pohjaa pitkin. Täytettiin myös vesivarastoja voimalan rannassa olevan matonpesupaikan hanoista. Yöpymispaikka löytyi heinittyneen Saarenjärven kallioniemestä.

Lauantaina melottin Latokartanon koskelle, joka ylitettiin helppoa siirtymää pitkin. Pämääräksi muotoutui Heikkilän silta, johon Merja ja Kari ajelivat meidän auton Enäjärveltä. Keli oli mahtava koko reissun ajan ja maisemat upeita. Kun kamat oli saatu auton alkoi sataa- ja kunnolla! :D

MAHTAVA REISSU!

Johanna&Juha

MTB@Ballyhoura, Irlanti 12-15.6

Ballyhoura! Maastopyöräilijoitä varten perustettu polkuverkosto lounais Irlannissa. Matkan ensisijainen tarkoitus Irlantin oli osallistua Tiinan polttareihin, mutta 'mitä muuta siellä voisi tehdä?' pohdinta päätyi pian maastopyöräilyyn. Jäykkäperäset menopelit vuokrattiin Ballyhoura Bike Hire liikkeestä. Loistavaa palvelua! Ihanat ja ystävälliset Ann ja Magic pyörittivät bisnestä, vissiin kahelleen. Hieman ihmeissaan olivat meidän aikeista polkea neljänä päivänä, kun normi asiakas polkee päivän ja ottaa kyydin vuorille. Meillekin kyytiä tarjottiin, mutta kelattiin 10 km siirtymän olevan liian lyhyt moiseen palveluun. Aamulla lähdettiin vuokrauspaikalta polkemaan kohti vuoria ja ilalla ajeltiin liikkeelle palauttamaan pyörät. Seuraavana aamuna pyörät odottivat pestyinä ja tarpeen mukaan huollettuina uutta polku päivää. Näin joka päivä.
 

Reitit oli gradettu moderate, difficult, severe ja koodattu värein. Reitit oli hyvin merkitty. Eka päivänä aloteltiin kiertämällä 35 km white loop, toisena päivänä poljettiin 51 km red loop, kolmantena 41 km blue loop ja viimeisenä päivänä 17 km brown loop kaatosateessa. Joka päivä maantietä sotkettiin noin 20 km, joten reissun kokonaissaldo oli 240 km paikkeilla.

Kelit vaihteli täysin aurinkoisesta kaatosateeseen. Polun pohja oli hyvin vaihtelevaa: kaakelityylisestä kivipohjasta, kangasmetsään, hiekaan ja saveen. Myös kunnon kivikkoa oli tarjolla. Juuria ei ollut, joten Korson kokemuksiin verrattuna todettiin yhteistuumin reitin olevan helppo. Kivet kun ei liukkaita ole vaikka märkiä olisivatkin. Viimeisenä päivänä polut olivat muuttuneet pieniksi puroiksi, joten pelko märässä metsässä ajamisesta ennen Korsoa tuntui nyt lähinnä huonolta vitsiltä, tai hyvältä, koska ajo sujui. :).

 Johanna&Juha

Korso MTB maraton 2012

Perjantaina Etelä-Suomen ylle parkkeerasi myrskyrintama ja parin päivän kaatosade oli mukavasti pehmittänyt Korson polut, saanut savipohjaiset kohdat mutaliejuksi ja juuret ja kivet limanuljaskoiksi. Johannan kokemus märässä metsässä ajamisesta on käytännössä nolla ja juurakoissa on tekemistä kuivallakin kelillä. Juhan ajoon keli ei taida niinkään vaikuttaa. Tarjolla oli 32 km ja 62 km matkat, pidempi toimi myös osana XCM marathon cupia ja kärjen vauhti on sitte sen mukanen. Lyhyempi tuntui niin lyhyeltä, että me oltiin siis kahdeltatoista päämatkan startissa.

Lähtö oli kahdeltatoista. Jonkin matkaa poljettiin master-auton perässä asfaltilla ennenkuin kurvattiin hiekkatielle. 62 km reitti toteutettiin ajamalla lyhempi reitti kaks kertaa. Pahimmat paikat olivat kierroksen loppupäässä: syvimmät ja pisimmät mutaliejut, liukkaat juurakot ja jonkun verran kivikkoa. Myöskään täytemäelle kiipeäminen mutaisella polulla ei ollut ihan triviaalia. Etenkään se alastulo, pohja oli ku luistinrata ja polku kurvaili oikealle ja vasemmalle. Hui!

Maaliin Juha polki kolmen tunnin aikaan ja Johanna vajaa 40 min myöhemmin. Juhan matkalla harmia ja hidustusta tuotti ekakierroksella hajonnut takapakka. Keli teki reitistä haastavan ja itse voin omaan suoritukseeni olla enemmän kuin tyytyväinen. :D Nyt vaan lisää ajoa märillä poluilla!

Johanna ja Juha